Jesaja 53 – Herran kärsivä palvelija

Liian monesti ajatellaan, että Vanha- ja Uusi testamentti ovat kaksi irrallista palaa erillä toisistaan. Uuden testamentin tärkeys kyllä tunnustetaan, mutta VT nähdään tärkeäksi lähinnä juutalaisille. Väitän kuitenkin, että nämä kaksi palasta ovatkin itse asiassa yksi ja sama kokonaisuus. Useimmilla asioilla, joita Uudessa testamentissa esiintyy, on perustus Vanhassa testamentissa.

Erityisesti Messias, Jumalan voideltu, on silta vanhan ja uuden liiton välillä. VT:ssä on monia ennustuksia tulevasta Herran voidellusta, jotka hämmästyttävällä tavalla ovat toteutuneet Jeesuksessa. Yksi messiaaninen profetia on kuitenkin kirkkaampi kaikkia muita. Jesajan kirjan 53:ssa luvussa Jumala on ilmoittanut voideltunsa kärsimyksen ja korotuksen tavalla, joka on selkeydessään vailla vertaa. Seuraavassa käyn läpi kyseisen profetian jae jakeelta.


52:13

Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri.

Koko profetia alkaa sen tosiseikan korostamisella, että Kristus, Messias, on palvelija, ei siis itsevaltias hallitsija. Jumala on myös korottava Kristuksen. Sitä, joka ei ole alhainen, ei voida korottaa. Ymmärrämme, että Kristus alentaa itsensä, tulee ihmisten tasalle, ottaa orjan muodon.

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. (Fil. 2:6-8)

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." (Fil. 2:9-11)

Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista. Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä. (Ilm. 5:9-10)

Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. (Dan. 7:13-14)

52:14

Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään – tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu.

Jeesusta pahoinpideltiin ja hän joutui muutenkin kärsimään raskaasti. Ei siis pidä ajatella juutalaisten tavoin, että Messiaan kuninkuus olisi maallista. Jeesus oli rujo ja halveksittu. Hänellä ei ollut inhimillistä loistoa, vaan hän oli palvelija kuten edellisessä jakeessa todettiin. Kristuksen kuninkuus onkin ensisijassa hengellistä.

52:15

Mutta hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat, hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät, sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea.

Kuitenkin Messiaan kunnia on suurempi kuin maallisten kuninkaiden. Kristus on kuningasten kuningas ja silti rujompi kaikkia ihmisiä. Kristuksen valtakunta on siis selvästi hengellinen, ei maallinen. Hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta eikä saavutettavissa tämän maailman keinoin.

Tässä jakeessa puhutaan myös siitä, millainen Messiaan sanoma on. Maan päällä ollessaan Jeesus tukki vastauksillaan fariseusten ja kirjanoppineiden suut, eikä häntä voitu myöskään syyttää mistään rikkomuksesta, vaan todistajien lausunnot olivat keskenään ristiriitaisia. Ihmiset mykistyivät, sillä Jeesus opetti "niin kuin se jolla on valta" eikä niin kuin lainopettajat. Jeesuksen sanoihin liittyi poikkeuksellinen auktoriteetti ja voima. Sama voima liittyy sanomaan Jeesuksen rististä, joka on ihmeellisyydessään hyvin ainutlaatuinen. Se herättää väistämättä joitain reaktioita. Juutalaisille se on pahennus ja kreikkalaisille hulluutta.



Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1. Kor. 1:18)

Me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus. (1. Kor. 1:23)

53:1

Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?

Jesaja näkee hengessä Herran voidellun ja ristin sanoman ihmeellisyyden, ollessaan kuitenkin samalla tietoinen ihmisten epäuskosta: "Kuka uskoisi, kuka ymmärtäisi?" Ristin sanoma on pohjimmiltaan salaisuus eikä sitä voi ymmärtää järjellä. Siksi onkin erittäin tärkeää, että Pyhä Henki asettaa tämän uskon meidän sydämeemme. Nykyajan ihmiset nimittäin haluavat uskoa mieluummin mihin tahansa muuhun kuin ristiinnaulittuun Kristukseen.



Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskauttunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen. (1. Tim. 3:16)

53:2

Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.

Tässä kohdin, kuten myös seuraavassa jakeessa, puhutaan Kristuksen kärsimyksestä. Kun Jeesusta oli pahoinpidelty ihmiset vielä pilkkasivat häntä. Kristus kasvoi "Herran edessä", ei siis maailman edessä, sillä hänellä ei ollut ulkoista kauneutta ja loistoa.

Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. (Luuk. 22:44)

Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. (Luuk. 22:63)

Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. (Matt. 27:26)

"Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista." (Matt. 20:18-19)

53:3

Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Jesaja ennustaa, että ihmiset eivät ota Messiasta vastaan, vaan torjuvat hänet, kääntävät katseensa pois hänestä, halveksivat häntä, eivätkä pidä häntä minään.

Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh. 1:11)

Niin he huusivat kaikki yhdessä, sanoen: "Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!" (Luuk. 23:18)

53:4

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan

Edellisten jakeiden perusteella on selvää, että Jumalan voideltu joutuu kärsimään ja lopulta korotetaan, mutta nyt selviää, mitä tällä kaikella saadaan aikaan. Siinä on nimittäin koko kristinuskon ydin: Kristus kärsi meidän puolestamme! Hän otti kantaakseen meidän kipumme ja sairautemme, siis meidän syntimme ja synneistä kuuluvan rangaistuksen. Siten hän on myös vapauttanut meidät syyllisyydestä ja tuomion pelosta.

Jumalan luullaan rankaisevan Kristusta tämän omien syntien ja rikkomusten tähden. Inhimillisesti ajateltuna onkin erittäin loogista, että kullekin kuuluu rangaistus omista synneistään. Tähän ajatukseen nojautuvat muun muassa Islam ja Juutalaisuus. Kuitenkin, vastoin kaikkia ihmisten järjellisiä päätelmiä, Kristusta rangaistaan meidän tähtemme.

Neljättä jaetta on käytetty väärin harhaisissa menestysteologisissa tulkinnoissa perustelemaan sitä, minkä takia todelliset uskovat eivät voi olla fyysisesti tai psyykkisesti sairaita. Sanotaan, että sairaus johtuu siitä, että ihmisellä on jotain syntiä, joka erottaa hänet Jumalasta, ja siten estää häntä parantumasta, tai että hänellä ei ole tarpeeksi uskoa voidakseen parantua. Samalla linjalla ovat myös pahasti harhaiset käsitykset siitä, että psyykkinen häiriintyminen aiheutuisi Saatanan tai saastaisen hengen vaikutuksesta, koska oikea uskova ei mukamas voi olla neljännen jakeen perusteella sairas. Tässä jakeessa ei kuitenkaan ole kysymys fyysisistä tai psyykkisistä sairauksista, vaan synnin kollektiivisesta sairaudesta. Kaikki ihmiset ovat syntymästään saakka peruuttamattomasti syntisiä, ja vain Kristuksessa on synnin sovitus. Siten tästä seuraavat johtopäätökset tuomitsevat kaiken Kristuksen ohi menevän vanhurskauden.

53:5

vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Kristusta kohtasi se rangaistus, joka olisi kuulunut meille synneistämme. Jos me itse voisimme parantua synneistämme tai pystyisimme elämään ilman niitä, ei Kristuksen olisi ollut mitään hyötyä tulla maailmaan. Synnin palkka on kuolema, niin maallinen kuin iankaikkinen. Jokainen ihminen on syntymästään asti synnin alla, ja jokainen ihminen on siten ansainnut helvetin tuomion. Kuitenkin Kristus kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, jotta me voisimme pelastua. Vain hänen haavojensa kautta meillä on pelastus.

Käy ilmi, ettei millään ihmisten teoilla ole arvoa syntien anteeksi antamisen ja vanhurskauttamisen kannalta. Tässä kristinusko erottuu kaikista uskonnoista. Vain kristityt uskovat tämän ja ovat vanhurskaita. Eivät sen takia, että tekevät tekoja, vaan siksi, että he tarttuvat toisen tekoihin, nimittäin Kristuksen kärsimykseen. Maailma kyllä sietää kaikkia muita uskontoja ja oppeja, mutta tätä oppia se ei tahdo sietää. Onhan käsittämätöntä, että ihminen ilman omaa voimaa, viisautta ja tekoja voisi tulla vanhurskaaksi ja pelastua.

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh. 1:29)

Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. (Room. 5:6-8)

53:6

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Me kaikki vaelsimme eksyksissä. Emme seuranneet Jumalan tahtoa emmekä kulkeneet hänen viitoittamaansa tietä. Kuitenkin Jumala antoi ainoan poikansa kuolemaan ristillä, jotta meillä olisi sovitus synneistämme. Emmehän itse pysty niitä kantamaan. Eihän ole mahdollista, että voisimme itse parantua synnistä tai elää synnittöminä. Siksi me emme selviä ellemme heitä syntejämme Kristuksen päälle. Vain hänessä on syntien sovitus.

53:7

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

Tämä jae kuvaa Kristuksen nöyryyttä. Vaikka häntä piinattiin ja hän joutui kärsimään, hän ei sortunut tekemään mitään pahaa, vaan rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta. Hän ei liiemmin meuhkannut ja tehnyt kärsimyksestään suurta näytöstä, vaan oli tyyni ja hiljaa. Sika huutaa ja sätkii hirveästi ennen teurastusta, mutta lammas on tyynen rauhallinen eikä päästä ääntäkään.

Pilatus kysyi: "Etkö lainkaan vastaa? Kuulethan, mistä kaikesta he sinua syyttävät." Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään. Tämä ihmetytti Pilatusta. (Mark. 15:4-5)

Herodes kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. (Luuk. 23:9)

53:8

Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois – kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.

Profeetta ennustaa, että Herran voidellun tulee kärsiä ja kuolla kansan rikkomusten tähden. Kuitenkaan kukaan ei tunnu antavan sille mitään arvoa.

Vanhan kirkkoraamatun ja Lutherin saksalaisen käännöksen mukaisesti voidaan tulkita, että tässä puhutaan kuoleman lisäksi myös ylösnousemuksesta: "Hänet otettiin pois." Uuden kirkkoraamatun ja englantilaisen käännöksen (King James) mukaan se tarkoittaisi kuitenkin Kristuksen viemistä teloitettavaksi. Ero ei ole kuitenkaan järin suuri, ja molemmat tulkintavaihtoehdot ovat mahdollisia käännöksestä riippumatta.

53:9

Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa, mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. (RK 33)

Aiemmissa jakeissa on kyllä puhuttu Messiaan kärsimyksestä ja kuolemasta, mutta nyt mainitaan ensimmäisen kerran, että hän on nouseva kuolleista. Kristus haudattiin kuten jumalattomat, kapinalliset ja murhaajat, mutta kuitenkin syyttömänä ja synnittömänä. Siksi kuolema ei voinut häntä pitää, vaan kuoltuaan hän tuli rikkaan, ts. Isän tykö. Synnittömänä ei kuolemalla ja tuonelalla ollut mitään osuutta Kristukseen: "Kuolema, missä on sinun voittosi. Tuonela, missä on sinun otasi." Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Haudoissa oleville... siis meille, jotka olimme kuolleita synteihimme, hän antoi elämän.

Tämä jae on melko vaikeatulkintainen. Saksalaisessa käännöksessä (Luther) ja englantilaisessa käännöksessä (King James) sanotaan yhtenevästi: "Hän sai haudan jumalattomien joukossa, ja rikkaiden joukossa kuollessaan." Hepreankielisessä alkutekstissä samainen kohta on sanatarkasti käännettynä: "Hän antoi jumalattomien joukkoon hautansa ja väkevien tykö meni kuoltuaan." Uuden kirkkoraamatun mukaan kyseessä on vain rikkaan henkilön hautapaikka, minkä on katsottu tarkoittavan Josef Arimatialaisen hautaa. Uuden käännöksen tulkinta on ihan mahdollinen, koska Arimatialainen oli kyllä varakas mies, mutta siinä on hieman jälkiviisauden makua. Jesaja sai aikoinaan profetiansa Jumalalta autuaan tietämättömänä asioiden yksityiskohtaisesta etenemisestä tulevaisuudessa. Hän ainoastaan kirjoitutti asiat ylös sellaisina kun hän ne näki.

Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan. (Apt. 2:24)

Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. (1. Piet. 3:18)

53:10

Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.

Jeesus täytti Isän tahdon antamalla itsensä sovitusuhriksi. Siksi hän saa elää kauan, toisin sanoen hänen päivänsä ovat iankaikkiset. Jälkeläiset, joista jakeessa puhutaan, ovat taas Jeesuksen seuraajat, Jumalan uskova seurakunta.

53:11

Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa.

Kristus yksin on vanhurskas, ja hänen kauttansa mekin tulemme vanhurskaiksi, jos vain heitämme syntimme hänen päällensä. Kristus nimittäin kantaa meidän pahat tekomme. Täytyy kuitenkin muistaa, että vanhurskaus (=täydellinen pyhyys) ainoastaan luetaan meidän hyväksemme. Se ei ole kiinteä osa meidän olemustamme, kuten Kristuksella. Sanoma Kristuksesta tuo ihmisille lupauksen hänen uhristaan syntien sovitukseksi. Sana voidaan kyllä ottaa vastaan, mutta jos Pyhä henki ei synnytä uskoa, ihmiset pysyvät kuolleina, aivan kuin laaksossa olleet luut, joiden ympärille tuli liha ja jänteet Hesekielin saarnatessa. Kuitenkin ruumiit tulivat eläviksi vasta sen jälkeen kun Henki oli puhaltanut niihin elämän.

53:12

Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.

Tässä profetian viimeisessä jakeessa tehdään ikään kuin yhteenveto aikaisemmista jakeista. Jumala antaa voidellulleen paikan suurten joukossa, kuten profetian alussa 13. jakeessa ilmoitettiin. Hänet korotetaan, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja otti kantaakseen monien synnit. Tässä kerrataan myös se, että Kristus luettiin pahantekijöiden joukkoon. Kuitenkin hän pysyi tyynenä ja rauhallisena eikä sortunut katkeruuteen, vaan rukoili pahantekijöidensä puolesta.

Ja he ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolellensa. (Mark. 15:27)

Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." (Luuk. 23:34)

– Mikko Satama –