Kaikki saa alkunsa jostakin, myös ihmiselämä. Elämä on Jumalan luomaa ja yksi hänen suurimmista ihmeistään. Kunpa osaisimme kiittää ja iloita siitä enemmän! Jokaisella on varmasti ollut vastoinkäymisiä elämässään, jotka voivat väärin asennoituen synnyttää katkeruutta. Oma rukoukseni onkin, että Herra opettaisi minua iloitsemaan elämän lahjasta niin hyvien kuin pahojenkin päivien osalta. Menneitä kuvia on kiva katsella siinä ajatuksella, miten voisin kiittää Jumalaa kustakin ikäkaudesta.

Seuraavassa on pari kuvaa menneiltä päiviltä...

Syntymäni lienee ollut iloinen tapahtuma. Mitään en tietenkään niiltä ajoilta muista, mutta hauskaa varmasti oli. :-) Kunhan vain oli maha täynnä ja kuivat vaipat alla, elämä hymyili. (Ikää kuvassa on noin kuusi kuukautta.)



Yhdeksänvuotiaalle ala-asteikäiselle kaikenlaiset moottoriajoneuvot olivat kova sana. Aina vähän väliä mietin, millaista venettä olisi hienointa ajaa kesäisillä järvillä.



"Micky was a young boy, he had a heart of stone..."
16-vuotiaalla mestarilla oli tukka takana ja elämä edessä.
Älkää sanoko, että näytän Jari Litmaselta! :-)

24-vuotiaalla tekniikan yo:lla on aihetta vakavaan naamaan, mutta myös hymyyn. Näyttää siltä, että saan vielä joku päivä tutkinnon kasaan.

Ja valmiiksihan se tutkinto tuli. Jännää, miten englanninkieliset nimet ovat jotenkin mahtipontisempia kuin suomenkieliset. Nyt minun pitäisi olla "luonnontieteen mestari"... :-) Heh!

Pistetään yksi uudempikin kuva. Syksyn värejä ja tunnelmia...