Lyhyt selvitys kristillisen pelastuskäsityksen perusteista
Sovitus ja pelastus
Alussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja asetti tämän asumaan paratiisissa Eedenissä. Alussa kaikki oli hyvin. Ihminen eli välittömässä suhteessa Jumalaan ja katseli tämän kasvoja peittämättömin kasvoin. Ei ollut kipua, kärsimystä eikä kuolemaa. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan oli täydellistä. Kuitenkaan täydellisessä rakkaudessa ei ole pakkoa. Jos rakkaus pakottaisi olemaan lähellään, se ei enää olisi rakkautta vaan väkivaltaa. Todellinen rakkaus perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Niinpä Jumalakin jätti ihmiselle vapaan tahdon. Ihminen sai valita, elääkö hän Jumalan läheisyydessä vai eroaako hän siitä.
Kaikista muista paratiisin puista ihmisen oli lupa syödä mutta yhdestä ei: hyvän ja pahan tiedon puusta. Jumala oli sanonut, että jos ihminen tästä puusta syö, hänen on kuolemalla kuoltava. Syömällä tästä puusta ihminen valitsee eron Jumalasta ja hänen rakkaudestaan.
Muutoin täydellisessä maailmassa oli kuitenkin yksi särö. Ennen ihmisen luomista Jumalan luomakunnassa oli tapahtunut jo yksi lankeemus: arkkienkeli Lusifer, kaikkien muiden enkeleiden johtaja ja kaitsija, ylpistyi sydämessään ja pyrki Jumalan vertaiseksi. Hän ja muut yhdessä hänen kanssaan langenneet enkelit syöstiin alas taivaasta maan päälle. Näin Lusiferista tuli Saatana (hepr. "shataan", vastustaja, syyttäjä).
“Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.”
Kun Saatana huomasi, ettei hän voinut Jumalaa kukistaa, hän pyrki tuhoamaan ja turmelemaan Jumalan luomistyön. Saatana otti käärmeen muodon, tuli Eedeniin ja houkutti ihmisen valitsemaan Jumalan tahdon rikkomisen. Hän sanoi ihmiselle: “Onko Jumala todella sanonut... älä syö kaikista puista?”(Hes. 28:12-15 )
“Mutta sinä tulit yhä röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Niin minä suistin sinut pyhältä vuorelta, syöksin sinut, vartijakerubini, välkehtivien kivien keskeltä. Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi. Nyt olen syössyt sinut alas, jättänyt kuninkaiden katseltavaksi ja pilkattavaksi.”(Hes. 28:16-17 )
“Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: "Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi."”(Jes. 14:12-14 )(1. Moos. 3:1 ) Saatana on siis jo alusta alkaen pyrkinyt kyseenalaistamaan Jumalan sanan. Yhä tänään hän pyrkii samaan. Saatana pyrkii irrottamaan ihmiset Raamatusta, jotta he kyseenalaistaisivat sen jumalallisuuden ja velvoittavuuden. Kun ihminen hylkää Jumalan sanan, hän lankeaa syntiin. Näin kävi jo alussa Aadamille ja Eevalle.
Kaikkivaltias Jumala on omien sanojensa mukaan rakkaus, mutta myös kiivas ja pyhä(2. Moos. 20:5-6). Nämä molemmat puolet kuuluvat hänen olemukseensa: pyhyys ja rakkaus. Jumalan pyhyys merkitsee sitä, että hän, joka on hyvä, ei voi sietää pahuutta vähäisimmässäkään määrin, sillä se on rakkauden rikkomista. Jumalan hyvyys tulee esiin siinä, että hän vihaa pahaa yli kaiken, eikä pahuus ole koskaan hyvää. Pyhyys vaatii pahuudelle sen luonteen mukaista rangaistusta. Suurimman mahdollisen rakkauden rikkominen on suurin mahdollinen rikos, ja suurimmasta mahdollisesta rikoksesta seuraa suurin mahdollinen rangaistus. Rangaistus Jumalan tahdon rikkomisesta on helvetti, ikuinen kärsimyksen, kidutuksen ja piinan paikka.
Ihminen söi puusta, josta Jumala oli kieltänyt syömästä, jolloin hän lankesi samaan syntiin kuin Saatanakin. Hän pyrki Jumalan kaltaiseksi, Jumalan rinnalle:
“Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."”
Lankeemuksesta seurasi kuitenkin vaara. Synti oli tullut ihmiseen, ja jos ihminen syntisenä söisi elämän puusta ja eläisi ikuisesti, ei pahuudella olisi loppua. Niinpä Herra Jumala ajoi ihmisen pois paratiisista.(1. Moos. 3:4-5 )
“Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.”
Kuten Jumala oli jo ennalta sanonut, jos ihminen syö kielletystä puusta, hänen on kuolemalla kuoltava. Niinpä Aadamin lankeemuksen takia kuolema, synti ja kärsimys tulivat maailmaan.(1. Moos. 3:22-24 )
“Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.”
Elämme siis kirotussa maailmassa. Elämme kuoleman, sairauden ja kärsimyksen maailmassa syntiinlankeemuksen tähden. Jumalan sana kuolemalla kuolemisesta tuli toteen kaikessa hirvittävyydessään. Ihminen sai sekä ajallisen että iankaikkisen rangaistuksen.(1. Moos. 3:17 )
“Yhden ainoan ihmisen (Aadamin) teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset”
Syntiinlankeemuksen kiroukset tulivat Aadamin ja Eevan lisäksi myös kaikille heidän jälkeläisilleen, kuten(Room. 5:12 )<1. Moos. 3:16-19>:sta voidaan lukea. Raskauden vaivat periytyvät kaikille Eevan tyttärille, ja kova työ on Aadamin poikien osa. Samoin kaikki muutkin lankeemuksen seuraukset (kadotustuomio, synti, sairaudet, kipu, kärsimys ja kuolema) periytyvät kaikille tulevien sukupolvien ihmisille.
“Niin kuin siis yhden ainoan (Aadamin) rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan (Jeesuksen) vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.”
Jumalan ja ihmisen suhde särkyi. Ihminen joutui eroon Jumalasta synnin takia. Kuitenkin Jumalan rakkaus edelleen tahtoi palauttaa yhteyden Jumalan kuvaksi luotuun ihmiseen. Jumalan oli kuitenkin ensin ratkaistava synnin ongelma. Pahin mahdollinen rikos vaati pahinta mahdollista rangaistusta. Jokainen ihminen on luonnostaan kadotettu ja joutuu kärsimään rangaistuksen omista synneistään. Siksi kukaan ihminen ei voi syntisenä kantaa toisen ihmisen rangaistusta. Synnittömänäkin hän voisi kantaa vain yhden ihmisen rangaistuksen hänen itsensä joutuessa helvettiin. Vain ääretön Jumala voi sovittaa koko maailman synnit!(Room. 5:18-19 )
Niinpä Jumala rakkaudessaan teki hurjan teon. Hän itse tuli ihmiseksi Jeesuksessa ja otti kannettavakseen kaikkien ihmisten kaikkina aikoina tekemät synnit.
“Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan”
Jeesus kantoi sekä ajallisen että iankaikkisen rangaistuksen. Hän kuoli ristillä ja astui alas helvettiin. Mutta koska hän ei ollut tehnyt syntiä eikä vääryyttä hänessä havaittu, ei kuolema voinut häntä pitää. Niinpä hän nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen.(2. Kor. 5:19 )
“Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin?”
Mutta tässäkin Jumalan äärimmäisessä rakkauden osoituksessa, Jeesuksen uhrissa, pätee sama rakkauden periaate kuin luomisessa: täydellisessä rakkaudessa ei ole pakkoa. Niinpä Jumala ei pakota ketään uskomaan Jeesukseen. Vaikka Jeesus on kuollut kaikkien puolesta, hyödyttää hänen uhrinsa vain sitä, joka uskoo sen omalle kohdalleen.(Ef. 4:9 )
Vanhan liiton aikanakin oli uhreja, joiden kautta syntien sovitus tuli, mutta kuten Heprealaiskirje sanoo, ne eivät riittäneet pysyvästi sovittamaan syntejä. Siksi Jeesuksen oli tultava maailmaan, ja Jumala loi hänelle ihmisen ruumiin.
“Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: "Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: "Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala."”
Jos syntinen ihminen olisi antanut itsensä vanhan liiton uhriksi toisen ihmisen puolesta, ei hänen uhrinsa olisi riittänyt sovittamaan syntejä kuin väliaikaisesti, sillä se uhri ei olisi ollut virheetön syntisyyden ja vajavuuden tähden. Syntisen ihmisen uhri ei olisi eronnut eläinuhrista.(Hepr. 10:1-7 )
“Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.”
Jumalan pyhyys ja ehdottomuus edellyttävät, että rikkomuksesta on aina kärsittävä rangaistus. Jos rangaistusta ei kärsi rikkomuksen tekijä, jonkun toisen on kärsittävä se. Syntien anteeksisaamiseen tarvitaan siis aina uhri, joku toinen, joka ottaa rangaistuksen kärsittäväkseen.(Ps. 49:8-10)
Jumalan pyhyys merkitsee sitä, että hän ei katso koskaan ensimmäistäkään syntiä sormiensa läpi vaan vaatii aina rangaistuksen. Siksi mitkään ihmisen hyvät teot eivät kelpaa sovitukseksi. Niitä ei voi antaa Herralle uhrina, koska ne eivät ole rangaistuksen kärsimistä. Tästä syystä ihminen ei voi pelastua hyvien tekojen kautta noudattamalla lain käskyjä. Pelastus tulee vain sijaisuhrin kautta uskosta.
“Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.”
Niin kuin Roomalaiskirje osoittaa, Aadamin lankeemus teki kaikista ihmisistä syntisiä ja toi kaikille ihmisille kadotustuomion. Mutta Kristuksen vanhurskas teko riittää tuomaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Näin Jeesuksessa ihminen pelastuu. Meidän lihamme, perisyntinen luontomme, on peruuttamattomasti saastainen ja synnin kauttaaltaan turmelema. Sitä Jumala ei voi sietää. Mutta kun Jeesuksen puhdas ja virheetön elämä puetaan meidän yllemme kuin valkoinen vaate, ei saastamme näy. Jumala näkee meissä vain oman poikansa puhtauden ja hyväksyy meidät sen perusteella taivaaseen.(Gal. 2:16 )
“Yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.”
Jeesukseen uskominen merkitsee siis syntiensä anteeksi uskomista Jeesuksen uhrin kautta ja Jeesuksen vanhurskauden vastaanottamista. Kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä, tunnustaa syntinsä ja uskoo ne Jeesuksen tähden anteeksi, Jeesus tulee ihmisen elämään, lahjoittaa uskon, vanhurskauden ja anteeksiantamuksen.(Ilm. 7:13-17 )
“Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.”
Jumala on osoittanut rakkautensa siinä, että hän kärsi Jeesuksessa rangaistuksen meidän puolestamme. Tämä on armoa, Ansiotonta Rakkautta Meidän Osaksemme. Mutta kuten todettu, Jumala ei pakota ihmistä uskomaan Jeesukseen, Jumala ei pakota ketään pelastukseen. Meidän on itse tehtävä valinta Jeesuksen puoleen ja hyväksyttävä hänen uhrikuolemansa omien syntiemme sovitukseksi. Jos emme tee tätä, jää Jumalan armo Jeesuksessa turhaksi kohdallamme. Silloin joudumme itse kärsimään rangaistuksen synneistämme. Silloin joudumme helvettiin! Tästä syystä apostoli Paavali kehottaa:(Joh. 1:12 )
“Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: "Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun." Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.”
Meidän on siis tehtävä valinta Jeesuksen puoleen, otettava hänet ja hänen armonsa vastaan elämäämme. Meidän on valittava elämä Jumalan yhteydessä.(2. Kor. 6:1-2 )
“Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.”
Jeesus kutsuu meitä yhteyteensä. Hän seisoo sydämemme ovella ja kolkuttaa päästäkseen sisälle elämäämme, voidakseen saattaa meidät pelastuksen osallisuuteen.(5. Moos. 30:19 )
“Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”
On meidän ratkaisumme ja valintamme, avaammeko Jeesukselle oven vai emme. Jeesus ei tule sisälle väkisin vaan kunnioittaa tahdonpäätöstämme. Jos joku avaa Jeesukselle sydämensä oven eli ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä, Jeesus tulee sisälle, ja niin Jeesus ja tämä ihminen aterioivat yhdessä, mikä kuvaa syvää yhteyttä ja elämää Jeesuksen kanssa uskossa. Se, että otamme Jeesuksen vastaan elämäämme, on oikea uskonratkaisu. Sen kautta pääsemme Jumalan yhteyteen ja pelastuksen osallisuuteen.(Ilm. 3:20 )
– Mikko Satama –