Ilmestyskirja 19 – Jeesuksen paluu ja voitto

Ylistys Jumalalle Porton tuomiosta

”Tämän jälkeen kuulin taivaasta mahtavan äänen, ikään kuin suuri kansanjoukko olisi laulanut: - Halleluja! Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hänen on kirkkaus ja voima. Oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa. Hän on tuominnut suuren porton, joka turmeli maailman iljetyksillään, hän on kostanut portolle palvelijoidensa veren. Taas kuului ääni: - Halleluja! Porton roviosta nousee savu aina ja ikuisesti. Kaksikymmentäneljä vanhinta ja ne neljä olentoa heittäytyivät kasvoilleen Jumalan eteen ja osoittivat kunnioitustaan hänelle, joka istuu valtaistuimella. He sanoivat: - Aamen. Halleluja! Ja valtaistuimelta kuului ääni: - Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki te hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, pienet ja suuret!” (Ilm. 19:1–5)

Babylonin tuomiosta ja tuhosta ylistetään Jumalaa. Hän tuo pelastuksen. Tällä on kahtalainen merkitys. Sillä tarkoitetaan paitsi fyysistä pelastumista Babylonista myös iankaikkista pelastumista. Lähtiessään Babylonista uskovat irrottautuvat elämässään sen eksytyksestä ja synneistä. Vastaavasti jääminen Babyloniin merkitsee yhteenkuuluvuutta sen ajattelu- ja elämäntapojen kanssa, mikä tarkoittaa paitsi fyysistä myös iankaikkista kuolemaa.

Jumalan tuomioita ylistetään, koska ne ovat vanhurskaita, toisin sanoen oikeudenmukaisia. Kuinka monta kertaa olemme ylistäneet Jumalaa siitä, että esimerkiksi maallisessa oikeudessa on tapahtunut oikeudenmukainen tuomio? Aika harvoin varmaankin. Mutta siellä, missä on korruptoitunut virkavalta ja oikeusjärjestelmä, oikeudenmukaiset tuomiot ovat kultaakin arvokkaampia.

”Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka - ja siellä vääryys, oli tuomioistuin - ja sielläkin vääryys. Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.” (Saarn. 3:16–17)

Suomessakin on tosin näkyvissä merkkejä, että oikeuslaitos on muuttumassa kielteisemmäksi uskoville. Englannissa ollaan tässä asiassa valitettavasti pitemmällä. Siellä on uskovia tuomittu oikeudessa esimerkiksi ristikorun pitämisestä työpaikalla, ja uskovilta vanhemmilta on evätty adoptio-oikeus, koska he ovat opettaneet lapsilleen, että homoliitot eivät ole oikea yhteiselämän muoto. Ruotsissa taas helluntaisaarnaaja Åke Green tuomittiin kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, koska hän oli sanonut homoseksuaalisen elämäntavan olevan syntiä. Suomessa on pari pastoria tuomittu syrjinnästä sakkoihin heidän osoitettuaan vastustavansa naispappeutta myös käytännössä. Vastaavasti homosuhteessa elävien henkilöiden valitsematta jättämisistä seurakunnan virkaan on tullut joitakin vastaavia tuomioita, pahimmillaan yli 10 000 euron sakkoja.

Moni ei tiedosta tai välttämättä edes usko tätä, mutta muutokset ovat selviä. Aika pahenee. Uskovilla tulee olemaan entistä vaikeampaa Suomessakin. Siksi meidän täytyy rukoilla oikeuslaitoksen puolesta. Esimerkiksi vihreiden hallituskaudella Vanhasen hallituksessa 2000-luvun alussa syrjintälainsäädäntöä muutettiin niin, että hyvinkin suuret rangaistukset ovat mahdollisia. On oikeuslaitoksesta kiinni, millä tavoin näitä suuria rangaistuksia sovelletaan tai ollaan soveltamatta. Jos jättää ottamatta homosuhteessa olevan henkilön töihin seurakuntaan, voi saada tulotasosta riippuen noin 13 000 euron sakot. Jos miettii, millaisesta pahoinpitelystä voi saada vastaavat sakot, niin uhrin saa hakata aika pahaan kuntoon, jotta samaan päästäisiin.

Jumalan tuomiot ovat kuitenkin aina oikeita ja vanhurskaita. Jopa kaikkein äärimmäisin ja lopullisin tuomio, suuri viimeinen tuomio, on ylistyksen ja kiitoksen arvoinen, koska silloin kaikki vääryydet oikaistaan ja jokainen ihminen tuomitaan niin kuin hän on ansainnut. Viimeinen tuomio on ylistyksen ja kiitoksen arvoinen, vaikka suurin osa ihmisistä saa kauhistuttavan rangaistuksen, helvetin tuomion. Mutta toisaalta helvetin tuomion tulee kauhistuttaa meitä niin, että emme halua kenenkään joutuvan sinne. Siksi meille tulisi syntyä hätä niistä, jotka eivät usko Jeesukseen ja ovat siten matkalla helvettiin. Siksi meidän tulisi kertoa heille Jeesuksesta. Samaan aikaan on kuitenkin syytä muistaa, että meistä jokainen on ansainnut helvetin tuomion, ja vain siksi, että Jeesus on kärsinyt meidän puolestamme tuon rangaistuksen, meillä on pääsy Isän Jumalan luo ja taivaaseen.

Tässä Ilmestyskirjan tekstissä sanotaan myös savun nousevan Porton roviosta aina ja ikuisesti, mikä ei enää viittaa kaupungin konkreettiseen tuhoutumiseen vaan ikuiseen helvetin tuleen, joka piinaa kaikkia niitä, jotka ovat yhteydessä Porton ja Pedon kanssa. Erityisesti esiin tuodaan rankaisu niille, jotka ovat surmanneet ja kiduttaneet Jeesukseen uskovia. Jumala on kostanut uskovien veren Portolle niin kuin hän lupasi jo viidennen sinetin marttyyreille (Ilm. 6:9–11).

Portto myös turmeli maailman iljetyksillään. Tässä näkyy eksyttämisen ja turmelemisen periaate, joista puhutaan muuallakin Raamatussa. Jos ihminen vain itse elää synnissä, mutta ei puhu muita hyväksymään sitä, hän saa siitä kyllä tuomion. Mutta vielä pahempi on sen tuomio, joka sekä elää synnissä että puhuu muitakin hyväksymään sen. Esimerkkinä toimii se, mitä Jaakobin kirjeessä sanotaan:

”Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.” (Jaak. 3:1)

Miksi näin on? Siitä syystä, että jos ihminen vain itse uskoo tykönään harhaisesti, se on vain hänelle itselleen kadotukseksi. Mutta jos joku tämän lisäksi myös opettaa muita omaksumaan tämän harhan, se on kadotukseksi paitsi hänelle itselleen myös kaikille muille, jotka ovat häntä kuulleet. Siksi hänen tuomionsa on ankarampi.

Tämä Jaakobin kirjeen sana on kieltämättä ankara hengellisille opettajille. Itsekin joudun nieleskelemään sen edessä. On aina tehtävä opetukset rukoillen ja pitäytyen kaikessa Raamatun sanaan, vaikka se jotain maksaisikin. Ihmisten hyväksyntä ei koskaan saa mennä Jumalan hyväksynnän edelle. Sen opettajan tilanne on hyvä, joka pitäytyy kompromissittomasti Raamattuun myös niissä asioissa, joissa ympäröivä kulttuuri on täysin toisella kannalla. Mutta sen tilanne on huono, joka tekee ajan hengen mukaisesti myönnytyksiä sanasta, tai joka ei pidä Raamattua kokonaan Jumalalta tulleena ja kokonaan erehtymättömänä.

”Papin suun tulee jakaa tietoa, hänen huuliltaan odotetaan opetusta. Hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, teidän opetuksenne on saanut monet lankeamaan. Te olette rikkoneet liittoni, jonka tein Leevin kanssa, sanoo Herra Sebaot. Niin minäkin teen teidät halveksituiksi ja saatan teidät häpeään kaiken kansan silmissä. Te ette pysyneet minun teilläni, vaan opettaessanne katsoitte, keitä kuulijat olivat.” (Mal. 2:7–9)

”Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.” (2. Tim. 4:2–5)

Babylon sekä eli synnissä että vietteli muut elämään samoin. Se oli paitsi pahuuden keskus myös pahuuden lähde. Kaikenlainen synti, saasta ja moraalittomuus levisivät siitä koko maailmaan. Sen lisäksi, että Porton ajattelutapa oli väärä, se myös opetti muut ajattelemaan väärin. Samoin oli nikolaiittojen suhteen Johanneksen aikana Vähässä-Aasiassa. He sekä elivät synnissä että uskoivat ja opettivat harhaisesti. Ihminen voi eksyä molemmilla tavoilla.

Vastaavalla tavalla voimme hairahtua nykyisinkin. Esimerkiksi joku voi opettaa uskon vanhurskautta aivan raamatullisesti ja oikein, mutta samaan aikaan hyväksyä Jumalan tahdon vastaisia elämäntapoja kuten alkoholin juomista tai avoliittoja. Hänen ongelmansa ei ole opissa vaan elämässä. Mutta toisaalta esimerkiksi Jehovan todistajat elävät moraalisesti oikein, mutta uskovat harhoja. Heidän ongelmansa on päinvastainen. Tai sitten ihminen voi nikolaiittojen tavoin sekä elää synnissä että uskoa Raamatun vastaisesti. Lopun aikojen Babylon tulee olemaan tällainen. Siitä leviää maailmaan sekä synti että harha.

Kun kuului julistus, että Porton roviosta nousee savu aina ja ikuisesti, 24 vanhinta ja 4 olentoa heittäytyivät maahan, kumarsivat Jumalaa ja sanoivat: ”Aamen! Halleluja!” Kristittykin saa iloita Jumalan tuomioista, sillä ne ovat oikeudenmukaisia. Jumala on pistänyt päätepisteen pahuudelle. On väärin olla kostonhimoinen tai vahingoniloinen, ”sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo” (Jaak. 1:20), mutta Jumala on ainoa, jolle kuuluu kosto ja jolla on lupa tuomita toisia. Siksi Jumalan kostosta ja Jumalan tuomitsemisista voi, saa ja kuuluu iloita ja ylistää.

Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että uskovakin on pohjimmiltaan paha ja syntinen eikä ole ansainnut muuta kuin helvetin tulen. Helvetti on oikeudenmukainen rangaistus jokaiselle ihmiselle, parhaimmallekin. On kuitenkin Jumalan suurta armoa ja rakkautta, että hän tuli Jeesuksessa ihmiseksi ja kantoi kaikkien ihmisten kaikkien syntien rangaistuksen. Sen tähden, joka uskoo Jeesukseen ja ottaa hänet vastaan elämäänsä, saa rikoksensa anteeksi eikä joudu kuoleman jälkeen ikuisen tulen rangaistukseen. Siinä on aivan yhtä suuri kiitoksen ja ylistyksen aihe Jumalalle.


Karitsan hääateria

”Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui: - Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. Enkeli sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.’ Ja hän jatkoi: ’Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.’” (Ilm. 19:6–9)

Johannes kuulee äänen, joka muistutti meren pauhua ja voimakasta ukkosta. Tämä valtaisa ääni ylistää Jumalaa siitä, että hän on ottanut kuninkuuden. Babylonin tuho ja kohta koittava Jeesuksen paluu merkitsevät Jumalan kuninkuuden tuloa myös konkreettisesti maan päälle. Ääni jatkaa kehottamalla iloitsemaan, riemuitsemaan ja antamaan Jumalalle kunnian. Babylonin tuho, myöhemmin kuvattu Harmageddonin taistelu ja Jeesuksen paluu voimassa ovat uskoville suuri ilon ja riemun aihe. Uskovat ovat olleet ahtaalla Pedon vainoissa, mutta nyt on tullut ilon ja riemun aika! Jumala on ottanut kuninkuuden ja paha kukistetaan.

Lisäksi sanotaan, että on tullut Karitsan häiden aika ja hänen morsiamensa on valmiina. Karitsa, Jeesus kuvataan sulhasena ja seurakunta, uskovien ihmisten joukko, kuvataan hänen morsiamenaan. Tämä on tärkeä kuva. Se kuvastaa ensinnäkin Jeesuksen rakkautta omiaan kohtaan ja kaipuuta saada nämä yhteyteensä. Toiseksi se osoittaa, että uskovat eivät ole vielä perillä. Häitä ei ole vielä pidetty vaan ne ovat vasta kerran taivaassa. Jeesus on vasta kihlannut seurakunnan itselleen. Kihlaus voi purkaantua, matka voi jäädä kesken, häihin ei välttämättä pääse vaikka olisi kutsuttu. Siksi on tärkeää elää Jeesuksen yhteydessä loppuun asti. Kolmanneksi on hyvä muistaa, että sama kuva esitetään myös Israelin ja Herran suhteesta vanhassa liitossa. Vertaus on siis ollut totta jo aivan alusta lähtien.

Morsiamen ylle on tässä kuvassa puettu valkea pellavapuku, joka tarkoittaa uskovien vanhurskaita tekoja. Päinvastoin kuin esimerkiksi Roomalaiskirjeessä, tässä kohdin kreikkalaista tekstiä puhutaan todellakin vanhurskaista teoista tai vanhurskaasta vaelluksesta. Ilm. 19:8 on siten käännetty vuoden 1992 käännöksessä tarkemmin kuin vuoden 1938 käännöksessä. Tämän kuvan ensisijainen merkitys on sen osoittaminen, että morsian on ollut uskollinen sulhaselleen loppuun asti eikä ole kieltänyt tätä. Morsian kuvaa ”voittajia”, niitä uskovia, jotka kestivät loppuun asti eivätkä taipuneet kieltämään Jeesusta edes kuolemassa ja kidutuksessa.

Jotkut raamatunselittäjät ovat katsoneet, että hääpuvun merkitys olisi kaikesta huolimatta uskon vanhurskaus: Jeesus itse on lahjoittanut hääpuvun, oman vanhurskautensa, lainkuuliaisuutensa ja synnittömyytensä häneen uskoville ihmisille. Ihminen itsessään on syntinen, synnin kauttaaltaan turmelema. Pyhä Jumala ei voi sietää sitä vaan hänen vihansa kohdistuu ihmiseen. Mutta kun Jeesuksen, hänen poikansa virheetön elämä, synnittömyys ja hyvät teot lahjoitetaan ihmiselle, niin kuin valkoinen vaate puetaan, Jumala ei näe ihmisessä enää tämän syntisyyttä vaan vain oman poikansa virheettömyyden ja puhtauden.

Tämä kaikki on ilman muuta totta ja oikein. Hääpuku voi merkitä myös tätä. Mutta se ei missään tapauksessa merkitse ainoastaan eikä ensisijaisesti tätä. Hääpuvun varsinainen merkitys on tekstin perusteella ”pyhien vanhurskaat teot”, se uskollisuus ja kuuliaisuus, jota uskovat ovat Jeesukselle osoittaneet. Tämä tosiasia on totuuden nimissä tunnustettava. Oppia vanhurskauttamisesta uskon kautta ei saa väkisin tunkea joka paikkaan, jos sitä ei siellä ole, vaikka se kuinka oikea oppi onkin.

Enkeli, joka on toiminut Johanneksen opastajana, sanoo: ”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.” Kannattaa huomata, että Karitsan häitä ei ole vielä pidetty. Ne ovat vasta viimeisen tuomion jälkeen taivaassa. Uskovat on vasta kutsuttu Karitsan häihin. On kuitenkin onnellista olla kutsuttu. Silloin on kulkemassa hyvään paikkaan. Kuitenkin kutsuttukin voi jättää lopulta tulematta häihin. Jeesuksen vertaus Matteuksen evankeliumin lopulla viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä morsiusneidosta kuvaa tätä (Matt. 25:1–12). Vaikka kaikki kymmenen oli kutsuttu, vain viisi pääsi häihin. Loput viisi jäivät ulos pimeyteen.

Enkelin puheesta on kuitenkin huomioitava toinenkin pointti. ”Enkeli sanoi minulle: ’Kirjoita: … Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.’” Johanneksen tehtävänä oli kirjoittaa Jeesuksen Kristuksen ilmestys ylös kirjaksi. Näin Raamattu on syntynyt. Raamatun kirjoittajat ovat kirjoittaneet ylös sen, minkä Pyhä Henki on heille puhunut. Enkeli sanoo vielä, että nämä ovat tosia Jumalan sanoja. Se, mitä Raamattuun on kirjoitettu, on Jumalan sanoja, Jumalan sanaa. Ja ne sanat ovat tosia. Jumala ei valehtele eikä johda ketään harhaan. ”Sinun sanasi on kokonaan totuus” (Ps. 119:160, KR33). Raamattu on syntynyt kokonaan Jumalasta ja on kokonaan totta.


Enkelin kumartaminen

”Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa kumartaakseni häntä, mutta hän sanoi: ’Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!’ Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki.” (Ilm. 19:10)

Johannes on nähnyt monia ihmeellisiä näkyjä. Hän on niistä kiitollinen ja haluaa osoittaa kunnioitusta. Niinpä hän kumartaa enkeliä, mutta enkeli kieltää ankarasti ja varoittaa enää tekemästä niin. Vain Jumalaa saa kumartaa, ei enkeleitä, ei ihmisiä. Enkeli sanoo olevansa vain samassa asemassa kuin Johannes, muut uskovat ja Jeesuksen todistajat (marttyyrit).

Katolinen käsitys, jonka mukaan kuolleita pyhiä voisi tai saisi rukoilla, on perustavalla tavalla väärä. Raamattu kieltää ehdottomasti kaiken yhteydenpidon kuolleisiin (5. Moos. 18:11, Jes. 8:19) ja sanoo, ettei kuolleilla ole enää mitään osaa siihen, mitä maan päällä tapahtuu (Saarn. 9:5–6). Kun Johannes kumarsi ja aikoi rukoilla enkeliä, enkeli kielsi häntä ankarasti sanoen olevansa vain Johanneksen veljien kanssapalvelija ja käski kumartaen rukoilemaan Jumalaa (Ilm. 19:10). Jos siis väärin on jo rukoilla ja kumartaa enkeleitä, jotka ovat paljon pyhimpiäkin ihmisiä korkeampia, niin paljon enemmän on väärin kuolleiden ihmisten rukoilu.

Jeesus sanoo: ”On kirjoitettu: Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.” (Matt. 4:10). Pyhimyksissä kiinni oleviin ihmisiin pätee sana: ”He ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa” (Room. 1:25). Marian ja pyhimysten rukoilu on epäjumalanpalvelusta. Pyhimysten rukoilijat myös tosiasiallisesti antavat kuolleille ihmisille jumalallisia kykyjä kuten miljoonien ihmisten samanaikaisten rukousten kuulemisen kyky, kyky kuulla etäisyyksien päästä, kyky lukea ajatuksia, kyky ilmestyä maan päällä, ja tämäkin samanaikaisesti monessa paikassa ynnä muuta sellaista. Raamattu sanoo selvästi, että on vain yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä: Jeesus Kristus (1. Tim. 2:5). Muita ei ole eikä saa olla!


Jeesus tulee voittajana

”Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti. Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, hänellä oli päässään monta kruunua, ja häneen oli kirjoitettu nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin hän itse. Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana. Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa. Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin. Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.” (Ilm. 19:11–16)

Nyt Jeesus tulee takaisin! Hänen silmänsä leimuavat vanhurskasta vihaa. Hän ratsastaa valkoisella hevosella, jollaisella kuninkaat ja sotapäälliköt johtivat armeijaansa taisteluun. Ensimmäisen kerran maailmaan tullessaan Jeesus tuli alennustilassa, nöyränä ja hiljaisena. Mutta nyt toisen kerran tullessaan hän saapuu suuressa voimassa ja kirkkaudessa, valtiaana ja hallitsijana ja kostaa vihollisilleen. Ensin Jeesus tuli julistamaan sovintoa ihmisten ja Jumalan välille. Nyt hän tulee tuomitsemaan ja rankaisemaan niitä jotka eivät suostuneet tähän sovintoon Jumalan kanssa silloin, kun vielä oli armon aika.

Jeesuksesta sanotaan, että hän taistelee vanhurskaasti. Ihmisten välisissä sodissa on aina mukana kostonhalua, itsekästä vihaa ja syntiä, mutta Jeesus on ainoa, joka sotii täydellisen vanhurskaasti, oikeudenmukaisesti ja motiiveiltaan puhtaasti. Jeesuksen päässä olevat useat kruunut kuvaavat paitsi sitä, että hän on kuningas, myös sitä, että hän on kuninkaiden kuningas, kaikkien maallisten hallitsijoiden yläpuolella. Tämä on myös kirjoitettu hänen viittaansa.

Jeesuksen viitta on kastettu vereen. Ensisijaisesti tämä kertoo siitä, että Jeesus vuodatti kerran verensä syntisten ihmisten puolesta, mutta toisaalta kyse on voitokkaan taistelun merkistä. On hyvä huomioida, että taivaasta tullessaan Jeesus ei ole vielä polkenut Jumalan vihan viinikuurnaa eli tuominnut maailmaa. Veri ei siis ole tullut siitä. Eikä hän ole vielä voittanut Petoa vaan tulee vasta taistelemaan tätä vastaan. Niinpä veri ei ole myöskään Harmageddonin verta. Se voitokas taistelu, jonka Jeesus kävi, on hänen taistelunsa Saatanaa vastaan ensimmäisessä tulemuksessaan.

Kun Jeesus ruoskittiin ja laitettiin kantamaan ristiään Golgatalle, roomalaiset pilkaten laittoivat hänen ylleen kuninkaallisen viitan, joka kastui hänen vereensä. Tämän häpeän Jeesus käänsi kunniaksi voitollaan kuolemasta ja synnistä. Nyt hän tulee takaisin, eikä kestä kauaakaan, kunnes kaikkien silmät saavat nähdä hänet, niidenkin jotka hänet ruoskivat ja lävistivät. Viitastaan hänet tunnistaa. Sama Jeesus, jonka viitan kastoivat vereen ruoskaniskujen haavat, tulee nyt toisenlaisena takaisin. Kuolema ei voinut häntä nujertaa.

Se, että Jeesuksella on nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, viittaa hänen kaikkitietävyyteensä ja siihen, että hän on ainoa laatuaan. Ei ole ketään toista niin kuin hän. Erityisen tärkeää on, että Jeesukselle annetaan tässä nimi ”Jumalan sana”. Jeesus on täydellisesti yhtä Jumalan ilmoituksen Raamatun kanssa. Hän on Raamatun varsinainen tekijä ja kirjoittaja. Jos joku kyseenalaistaa Raamatun paikkansapitävyyden ja velvoittavuuden, hän kyseenalaistaa samalla Jeesuksen ja kieltää hänet.

Hänen jäljessään seuraavat taivaan sotajoukot, enkelit. Jeesuksen suusta lähtevä miekka viittaa Jumalan sanaan, jonka mainitaan olevan kaksiteräinen miekka (Ef. 6:17). Sana tuomitsee nyt maailman ja sen asukkaat. Rautaisella sauvalla hallitseminen viittaa lujaan valtaan ja voimaan. Rautaa pidettiin lujana ja raakana aineena. Danielin kirjassakin sanotaan, että ”rauta murskaa ja särkee kaiken” (Dan. 2:40). Rautaisella valtikalla hallitseminen on ennustettu myös Psalmeissa (Ps. 2:9) ja Bileamin ennustuksessa (4. Moos. 24:17).

Rauta on tunnettu muinaisessa Lähi-idässä jo iät ja ajat, vaikka joitakin myöhempiä aikakausia nykyisin kutsutaankin rautakausiksi. Egyptissä rauta tunnettiin jo esidynastisella ajalla, jolta on löydetty muun muassa rautahelmistä tehty kaulanauha. Rauta oli kuitenkin hyvin arvokasta, koska muinaisena aikana sitä ei vielä osattu valmistaa rautamalmista vaan kaikki esineissä käytetty rauta oli maasta löydettyä meteorirautaa, jota esiintyy jonkin verran maapallolla.

Rauta pysyi arvokkaana vielä Mooseksen aikana 1400-luvulla, vaikka tuolloin heettiläiset olivatkin jo kehittäneet raudan valmistuksen taidon malmista. He näet onnistuivat varjelemaan salaisuutensa ja kauppaamaan rautansa etelään ja itään korkeaan hintaan. Tätä kuvaa hyvin se, että rauta mainitaan arvokkaana sotasaaliina rinnan kullan kanssa vielä Joosuan aikana (Joos. 22:8). Viidennestä Mooseksen kirjasta käy ilmi, että rauta oli jotain, mikä löydettiin ja poimittiin maasta kivien tapaan, mutta kupari sitä vastoin louhittiin vuoresta, koska kuparimalmia osattiin jo käsitellä tuona aikana Israelissa:

”Siinä maassa teidän ei tarvitse elää puutteessa, vaan teillä on kaikkea, mitä tarvitsette. Sen maan kivet ovat rautaa, ja sen vuorista voitte louhia kuparia.” (5. Moos. 8:9)

Rautainen valtikka on siis arvokas. Se on kuninkaan vallan symboli. Jeesus myös polkee Jumalan vihan viinikuurnan ja näin toteuttaa koston, joka kohtaa jumalattomia. Viinikuurnan polkeminen yksin viittaa myös siihen, että Jeesus on tuomari, Joosafatinlaakson tuomari, jonka eteen kaikki kansat kootaan. Viinikuurnan polkemisesta puhuvia Raamatun kohtia on muitakin (Jes. 63:1–6, Joel 4:12–16, Ilm. 14:19–20), mutta nyt ilmaistaan, että viinikuurnan polkija on nimenomaan ja ainoastaan Jeesus.


Harmageddonin taistelu

”Sitten näin enkelin, joka seisoi ylhäällä auringossa. Hän huusi kovalla äänellä kaikille linnuille, jotka lensivät korkealla taivaan laella: ’Tulkaa, kokoontukaa Jumalan juhla-aterialle! Saatte syödä kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten.’ Sitten näin, että peto ja maailman kuninkaat sotajoukkoineen olivat kokoontuneet yhteen käydäkseen taisteluun ratsastajaa ja hänen sotajoukkoaan vastaan. Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi.” (Ilm. 19:17–21)

Johannes näkee enkelin ylhäällä auringossa. Tämä on mielenkiintoista. Aurinko nimittäin antaa valoa ja lämpöä kaikille ihmisille. Matteuksen evankeliumissa se on Jumalan erottelemattoman hyvyyden symboli (Matt. 5:45). Nyt enkeli kuitenkin peittää auringon. On tullut Jumalan vihan aika. On tullut ”Herran päivä”.

Enkeli suuntaa kovan kutsuhuudon kaikille taivaan linnuille. Niille on tiedossa juhla-ateria. Nimittäin Harmageddonin taistelussa tulee kaatumaan miljoonia ihmisiä. Kaikki Antikristuksen satamiljoonaiset armeijat tulevat tuhoutumaan Jeesuksen edessä. Kuolleiden lihaa riittää linnuille syötäväksi enemmän kuin koskaan maailmanhistoriassa. Raadonsyöjillä on tiedossa juhla.

Tällä on myös se merkitys, että Pedon armeijassa sotineiden kuolema ei ole kunniakas. Vanhassa testamentissa hautaaminen oli kunnianosoituksen merkki ihmiselle. Kohtalo jäädä raadonsyöjien ruuaksi oli juutalaisille kauhistus. Kuningas Jeehu ei hennonut jättää sellaista kohtaloa edes yhdelle kaikkein saatanallisimmista ihmisistä, Iisebelille (2. Kun. 9:34–37). Jumalan sanan mukaisesti Iisebelin ruumiin söivät kuitenkin koirat, mikä oli merkki siitä syvästä inhosta ja vihasta, joka Jumalalla oli Iisebeliä kohtaan.

Nyt on tiedossa koko maailmanhistorian ratkaisevin taistelu, kaikkien taistelujen äiti, taistelujen taistelu. Se käydään Harmageddonissa Israelissa. Johannes näkee, että Peto on kokoontunut kaikkien maailman johtajien ja heidän armeijoidensa kanssa käydäkseen sotaan Jeesusta ja tämän enkeleistä koostuvaa sotajoukkoa vastaan. Lohikäärmeen, Pedon ja Väärän profeetan suusta lähteneet riivaajahenget ovat eksyttäneet maailman johtajat ja yllyttäneet nämä sotaan. He luulevat kykenevänsä taistelemaan taivaan sotajoukkoja vastaan. He luottavat tekniseen edistykseensä ja katsovat voivansa kukistaa minkä tahansa taivaalta tulevan vihollisen. He tietävät, että Jeesus tulee takaisin maan päälle ja laskeutuu Jerusalemiin, mutta eivät nöyrry Jumalan edessä vaan sotivat viimeiseen asti tätä vastaan.

”Herra lähtee liikkeelle ja sotii näitä kansoja vastaan kuin sotimispäivänään, taistelun päivänä. Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.” (Sak. 14:3–4, JKR)

Jeesus tulee taivaalta enkelisotureidensa kanssa ja kukistaa kaikki Harmageddoniin kokoontuneet armeijat ja johtajat. Hän surmaa heidät kaikki. Peto ja Väärä profeetta otetaan kiinni elävinä ja heitetään helvettiin. Jeesus itse laskeutuu Öljymäelle Jerusalemiin.

On huomionarvoista, että Peto ja Väärä profeetta otetaan kiinni elävinä, mutta muut saavat surmansa. Samoin on tärkeää huomata, että nämä kaksi heitetään helvettiin. Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että Peto ja Väärä profeetta ovat konkreettisia ihmisiä, eivät siis valtakuntia, abstrakteja voimia tai aatteita. Helvettiin ei heitetä mitään tällaisia, vaan se on oikeudellisen tuomion toteutuspaikka, jonne lähetetään rangaistavaksi konkreettisia henkilöitä, jotka ovat ihmisiä tai enkeleitä. Toiseksi Pedon ja Väärän profeetan kohtalon erilaisuus taistelussa kuolleisiin verrattuna on vain siinä, että heidän tuomionsa toteutetaan jo nyt, kun taas muut joutuvat vielä odottamaan suurta yleistä ylösnousemusta.

Harmageddoniin päättyy maailmanhistorian normaali kulku ja myös seurakunnan aika. Sitä seuraa Jeesuksen hallinnassa tuhatvuotinen valtakunta maan päällä ennen Saatanan lopullista tappiota ja suurta viimeistä tuomiota. Kannattaa huomata, että Saatana on tähän mennessä käyttänyt ihmisiä – Antikristusta, Väärää profeettaa ja Babylonin asukkaita – johtaakseen kansat kadotukseen ja sotiakseen Jeesusta vastaan. Hän on uhrannut omat liittolaisensa pysytellen itse vielä taaempana. Liittolaistensa kaatuessa Saatana on joutunut nyt ahtaalle.


=> Edelliseen lukuun => Sisällysluetteloon => Seuraavaan lukuun