Ilmestyskirja 17–18 – Portto ja sen tuomio

Peto ja portto

”Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, tuli luokseni ja sanoi: ’Tule, minä näytän sinulle, millainen tuomio annetaan sille suurelle portolle, joka asuu suurten vesien äärellä, sille, jonka kanssa maailman kuninkaat ovat irstailleet ja jonka iljettävästä viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.’ Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut autiomaahan. Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.” (Ilm. 17:1–3)

17. luvun alkaessa siirrytään jälleen uuteen näkyyn, joka kuvaa Pedon valtakunnan asioita. Nyt nähdään ensimmäistä kertaa Ilmestyskirjassa portto, prostituoitu, ilotyttö, jota tulee kohtaamaan tuomio. Joissakin Ilmestyskirjasta tehdyissä kuvituksissa portto on pukeutunut pitkän kaavun tapaiseen vaatteeseen, mutta sellainen kuva ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Johanneksen kuvauksen perusteella nainen on erityisen irstas ja seksuaalinen näky. Nainen on kaikesta päätellen ollut hyvin paljastavissa vaatteissa, sellaisissa jotka muistuttavat enemmän pornokaupasta saatavia vetimiä kuin jotain pitkiä kaapuja. Ei millään kaavuilla saa seksiä myydyksi, eikä sellaiseen pukeutunutta ihmistä kukaan tunnista ilotytöksi.

On kuitenkin ilmeistä, että pedon selässä istuvalla naisella on jokin hengellinen merkitys. Mitä portto siis tarkoittaa? 5. ja 18. jakeessa annetaan tälle selitys. Portto tarkoittaa suurta kaupunkia, Pedon valtakunnan pääkaupunkia, Antikristuksen hallintavallan keskusta, josta käsin pahuus ja eksytys leviävät koko maailmaan. Sitä kutsutaan myös nimellä Babylon.

Portto istuu Pedon selässä, joka puolestaan on täynnä herjaavia, pilkkaavia nimiä. Pedolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, jotka mainittiin jo aiemmin (Ilm. 13:1). Herjaavat nimet Pedossa kuvaavat sitä, miten Antikristus pilkkaa äärimmäisellä tavalla Jumalaa, enkeleitä, uskovia ihmisiä ja kaikkea pyhää. Peto ja Portto eivät ole sama asia vaan selkeästi kaksi eri hahmoa. Kuitenkin se, että Portto istuu Pedon selässä, kuvaa Antikristuksen totalitaarista valtaa. Antikristus ja hänen valtakuntansa pääkaupunkeineen ovat yhtä. Seitsemään päähän ja kymmeneen sarveen on syytä palata myöhemmin, koska niille annetaan selitys luvun loppujakeissa.

Johannes kertoo, että enkeli vei hänet Hengessä autiomaahan, jossa Peto ja Portto ovat. Autiomaa on asumatonta seutua, joka kuvaa Jumalan poissaolon paikkaa. Siellä juutalaiset uskoivat pahojen henkien majailevan. Portosta sanotaan myös, että se ”asuu suurten vesien äärellä” (alkutekstissä kirjaimellisesti ”suurten vesien päällä”). Tämä voi tarkoittaa, että Antikristuksen valtakunnan pääkaupunki sijaitsee meren rannalla, mutta meri merkitsee tässä kohdin ensisijaisesti ”kansojen merta”, kuten aiemminkin Pedon kohdalla (Ilm. 13:1). Enkeli sanoo Johannekselle suoraan: ”Vedet, jotka näit, ne, joiden äärellä portto asuu, ovat kansoja, joukkoja, maita ja kieliä.” (Ilm. 17:15). Antikristuksen saatanallisen vallan keskus on kansojen keskellä; se on väkiluvultaan tavattoman suuri kaupunki.

Tämän kaupungin esittäminen prostituoituna on kuvaavaa. Prostituutio on seksuaalisen moraalittomuuden huipentuma, ja prostituoitu ihminen on seksuaalimoraalin suhteen kaikkein kauimpana Jumalan mielen mukaisesta elämäntavasta. Samoin on siis myös tämän kaupungin laita: se edustaa pisimmälle mennyttä moraalittomuutta, syntiä ja Jumalan tahdon vastaista elämää.

Käy ilmi, että maailman kuninkaat ovat irstailleet Porton kanssa ja juopuneet sen viinistä. Tämä kuvaa hyvin paitsi konkreettisia syntejä, joissa ihmiset elävät, myös sitä hengellistä haureutta ja juoppoutta, jolla Portto turmelee maailman, erityisesti sen vallanpitäjät. Seksuaaliset synnit ja alkoholin humalajuominen ovat syntejä, joiden lumovoima perustuu lyhytaikaisen aistinautinnon tuottamiseen. Ne ovat valheellisia avun tarjoajia luvaten helppoa lääkettä elämän ahdistukseen, mutta molemmat vaativat ihmisen valtaansa kokonaan ja kovan veron. Raamatussa sanotaan:

”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:18–20)

Tässä kohdin opetetaan haureudesta eli seksuaalisista synneistä, että ne ovat erilaisia kuin muut synnit. Seksuaaliset synnit ovat muita syntejä vakavampia, koska ne saavat ihmisen sisäisesti valtaansa ja otteeseensa. Seksuaaliset synnit ovat syntejä Pyhän Hengen asuinsijaa kohtaan. Saatana tietää tämän ja siksi pyrkii sitomaan myös uskovat ihmiset seksuaaliseen orjuuteensa. Saatanan kietomat hengelliset siteet on katkaistava ensin, jotta parannus olisi edes periaatteessa mahdollista. Seurakuntaelämään liittyen tästä opetetaan:

”Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii - älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” (Ef. 5:3–5)

Haureellisten tekojen ja haureellisen elämän lisäksi väärin on myös haureellinen puhe. Joka puhuu seksuaalisesti likaisia juttuja, syyllistyy yhtälailla haureuteen, vaikkei konkreettisesti fyysisiä haureuden tekoja tekisikään. Kun Ilmestyskirjan Portto on haureuden ilmentymä, se on tätä ensinnäkin konkreettisessa mielessä ollen ”synnin kaupunki”. Mutta se on yhtälailla haureuden ilmentymä siinä, että se levittää haureellista ajattelutapaa koko maailmaan. Näiden lisäksi portto on myös hengellisen haureuden eli harhaoppien ja epäjumalanpalveluksen levittäjä ja edustaja, joka juottaa kaikki kansat viinillään.

Samoin kuin seksuaaliset synnit kohdistuvat koko ihmiseen, koko hänen ruumiiseensa, myös alkoholi ottaa valtaansa koko ihmisen. Efesolaiskirjeessä alkoholin humalajuomisen vastakohtana tuodaan esiin Pyhällä Hengellä täyttyminen. Siinä missä alkoholi ottaa ihmisen valtaansa epäraittiilla tavalla, saa Pyhä Henki ihmisen valtaansa raittiisti tämän täyttyessä Hengellä.

”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä.” (Ef. 5:18)

Kyseinen jae menee täsmällisesti käännettynä seuraavasti: ”Älkää juopuko viinistä, missä on hillittömyys, vaan täyttykää Hengellä.” Sillä-sana suomalaisissa käännöksissä kuulostaa ikään kuin perustelulta, miksi ei saa humaltua, mutta tätä ilmaisua ei alkukielessä ole. Siksi alkoholin humalajuomista ei voi perustella sillä, että pointti olisi vain siinä, mitä humaltuneena tekee, vaan kyse on ehdottomasta kiellosta riippumatta siitä, käyttäytyykö humaltuneena sivistyneesti vai ei. Lisäksi sana ”hillittömyys”, joka voidaan kääntää myös irstaudeksi tai riettaudeksi, on kreikassa ”asootia”, kirjaimellisesti käännettynä ”ei pelastusta”. Voidaan siis ajatella, että irstaudessa ja riettaudessa ei ole pelastusta, ja samoin on alkoholin humalajuomisen laita, kirjaimellisesti:

”Älkää juopuko viinistä – sellaisessa ei ole pelastusta – vaan täyttykää Hengellä.” (Ef. 5:18, MS)

Kun Ilmestyskirjan 17. luvussa mainitaan haureus ja juopottelu, siinä viitataan paitsi näihin konkreettisiin synteihin, joissa lopun ajan ihmiset elävät, myös hengelliseen haureuteen ja juopotteluun, jolla Portto turmelee maailman. Hengellinen haureus merkitsee eksytystä, valhetta ja epäjumalanpalvelusta, joka konkretisoituu erityisesti Pedon ja sen kuvan kumartamisena ja Pedon merkin ottamisena. Hengellinen juoppous taas merkitsee epäraitista uskonnollisuutta ja nautinnonhakuista elämää, jossa vain kokemus ratkaisee eivätkä enää tosiasiat.

Kristillisissä piireissä voidaan myös sortua paitsi konkreettisiin haureuden ja juopottelun synteihin myös hengelliseen haureuteen ja juoppouteen. Hengellinen haureus ilmenee yleensä liberaalina kristillisyytenä, jossa Raamattua ei enää pidetä totena eikä auktoriteettina. Hengellinen juoppous taas ilmenee usein epäraittiina äärikarismaattisuutena, jossa vain kokemukset ratkaisevat eivätkä enää Jumalan sanan opetukset.


Porton kuvailua

”Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa. Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: ’Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.’ Minä näin, että nainen oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hämmästyin suuresti hänet nähdessäni.” (Ilm. 17:4–6)

Hohtava puku, kulta, kimallus, jalokivet ja helmet kuvaavat tavatonta vaurautta ja aineellista menestystä. Pedon valtakunnan pääkaupunki on hyvin rikas, vauras ja menestyvä, mikä aivan ilmeisesti houkuttaa monia. Uskovatkin ovat varmasti kiusattuja liittymään Porttoon ja kumartamaan Petoa tästä syystä. Antikristuksen hallinta-aikana uskovat joutuvat pakenemaan maailmasta ja elämään luontaistaloudessa, aineellisessa kurjuudessa, mutta jumalattomat ovat vauraita, menestyvät ja näyttävät elävän ulkoisesti onnellisesti. Tällöin on suuri kiusaus luopua ja tehdä kompromisseja. Mitkään maalliset rikkaudet ja hyvinvointi eivät kuitenkaan ole verrattavissa taivaan rikkauksiin ja siellä olevaan hyvinvointiin. Siksi vaihtokauppaa ei kannata tehdä.

Heprealaiskirjeessä kuvataan osuvasti uskovien elämää vaikeissa vainoissa, joissa joutuu pakenemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällainen tulee ikävä kyllä olemaan uskovien osa myös Antikristuksen suurissa vihan ajan vainoissa:

”Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa. Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus.” (Hepr. 11:35–39)

Mieti hetki tätä Heprealaiskirjeen kuvausta. Millaista olisi elää tuollaista elämää? Entä jos tuollaisessa tilanteessa joku tulisi ja tarjoaisi sinulle mahdollisuuden päästä kärsimyksistä vapaaseen ylelliseen elämään? Ehtona vain on, että kiellät Jeesuksen julkisesti ja luovut uskostasi. Kiusaus olisi varmasti kova, mutta tarjoukseen ei kannata suostua.

Tällaisessa tilanteessa on hyvä muistaa Jeesuksen kiusauksia ja koettelemuksia autiomaassa. Hän oli paastonnut 40 päivää. Hän oli kuivassa erämaassa, paahtavassa helteessä ja oli nälkäkuoleman partaalla. Sitten hänen luokseen tulee Saatana. Tämä sanoo:

”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” (Matt. 4:6)

Kun Jeesus sai torjuttua tämän kiusauksen, Saatanalla oli toinen kiusaus, ja kolmas:

”Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ’Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.’” (Matt. 4:8–9)

Jeesuksella ei enää olisi nälkä eikä jano. Hän voisi vaihtaa ristinkuoleman tuskat onneen ja hyvinvointiin. Kiusaukset olivat suurempia kuin arvaammekaan. Mutta mikä olisi ollut niihin suostumisen hinta? ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” (Matt. 4:8–9). Hintana olisi ollut Saatanan kumartaminen, mitä seuraa tuomio. Ihmiskunnan synnit olisivat jääneet sovittamatta.

Kovissa vainoissa tulee vastaan sama tilanne. Kiusaaja sanoo: ”Kiellä Jeesus! Kumarra Petoa! Tuskasi loppuvat siihen paikkaan. Sinusta tulee hyvinvoiva ja onnellinen.” Mutta mikä on seuraus ihmiselle, joka tähän suostuu?

”Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen. Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Ilm. 14:9–12)

Se, joka kieltää Jeesuksen, joutuu helvettiin ikuisesti kidutettavaksi. Ikuisuuteen verrattuna tämä elämä on lyhyt. Jos tässä elämässä joutuu kärsimään Jeesuksen tähden saaden iankaikkisen elämän kuoleman jälkeen, on se suunnattomasti parempaa kuin tämän elämän kestävä hyvinvointi ja onni mutta päättymätön kärsimys tulevassa elämässä. Psalmissa 73 kuvataan hyvin tätä valintaa:

”Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. ... Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. Jos sanoisin: ’Noin minäkin tahdon puhua’, pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.” (Ps. 73:3–15)

”Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa. Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy. Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan. Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, he hukkuvat, heidän loppunsa on kauhea. Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa. … Ne, jotka luopuvat sinusta, hukkuvat. Sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan.” (Ps. 73:16–28)

Portto on vauras ja loistelias. Se lupaa paljon. Se tarjoaa onnea ja hyvinvointia. Se tarjoaa lukemattomia aistinautintoja. Se sanoo: ”Saat toteuttaa seksuaalisuuttasi rajattomasti. Saat vapaasti ilahduttaa sydäntäsi alkoholilla.” Mutta eräs pieni juttu täytyy kuitenkin hoitaa ensin: ”Kumarra Petoa.”

Tällainen oli myös muinaisen maailman loisteliain ja suurin kaupunki Babylon. Se oli täynnä vaurautta ja hyvinvointia. Se oli täynnä seksuaalisia nautintoja ja alkoholia. Mutta samaan aikaan se edellytti epäjumalanpalvontaa. Kuka ikinä ei kumartanut Nebukadnessarin epäjumalankuvaa, poltettiin elävältä (Dan. 3:5).

Porton kädessä on kultainen malja, joka on täynnä hänen haureutensa saastaa. Profeettojen kirjoissa puhutaan usein maljoista hengellisessä merkityksessä, erityisesti Jumalan vihan maljasta, jolla hän juottaa tuomitsemansa kansat. Teksteissä usein korostetaan maljasta juomisen pakollisuutta. Kansojen on juotava se, minkä Jumala laittaa niiden juotavaksi. Esimerkiksi Jeremian kirjassa sanotaan:

”Sano kansoille: ’Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Juokaa, juopukaa ja oksentakaa! Kaatukaa miekkaan, jonka minä lähetän teidän keskellenne, älkääkä enää nousko!’ Mutta jos he kieltäytyvät ottamasta maljaa kädestäsi ja juomasta, sano heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Teidän on juotava! Kun minä annan tuhon ensin kohdata sitä kaupunkia, jonka olen ottanut omakseni, niin luuletteko, että te muut jäisitte rankaisematta? Ette jää! Minä lähetän miekan kaikkien ihmisten kimppuun maan päällä, sanoo Herra Sebaot.’” (Jer. 25:27–29)

Vastaavalla tavalla Porton kädessä oleva malja merkitsee, että hän laittaa kaikki kansat juomaan saastaansa. Samoin kuin kansat joutuivat juomaan Jumalan vihaa, joutuvat ne juomaan Porton haureutta. Haureuden malja kuvaa sitä pahuutta ja eksytystä, jota Portto levittää maailmaan, ja jolla hän turmelee kaikki ihmiset. Kaikki maan asukkaat omaksuvat hänen ajattelutapansa ja elämäntyylinsä.

Porton otsassa on nimi, joka on salaisuus: ”Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.” Salaisuudella tarkoitetaan Raamatussa yleensä asiaa, jota Jumala ei ole paljastanut menneille ajoille, mutta jonka hän on myöhemmin tuonut esiin. Hieman vastaavaan tapaan Portto on salannut ensi alkuun todelliset päämääränsä, jotta ihmiset nielaisisivat hänen syöttinsä helpommin. Nyt kuitenkin tuo salaisuus näkyy hänen otsassaan paljastettuna. Hän on suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.

Tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Ensinnäkin Porton nimi Babylon kuvaa hänen yhteyttään antikristilliseen järjestykseen. Babylon oli muinaisena aikana maailman mahtavimman valtakunnan pääkaupunki, rikas ja menestyvä, mutta täynnä kaikenlaista syntiä, eksytystä, valhetta, jumalattomuutta ja muuta pahuutta. Sellainen tulee olemaan myös lopun aikojen Babylon. Porton kutsuminen Babyloniksi merkitsee, että hän on pahuuden, jumalattomuuden ja synnin keskus.

Toiseksi hän on ”porttojen äiti”. Tässä portto-sanaa käytetään konkreettisessa merkityksessä. Lopun aikojen Babylon on kaiken seksuaalisen synnin, himon ja irstauden huipentuma. Hän pyrkii johdattamaan kaikki ihmiset seksuaalisesti Jumalan tahdon vastaiseen elämään. Hän pyrkii turmelemaan seksuaalisesti koko maailman ja johtamaan sen täysimittaisesti haureuteen. Jotain esimakua on tällaisesta saatu jo meillä länsimaissa, jossa julkinen seksuaalisuus ja Internet-porno ovat levinneet räjähdysmäisesti ja vaikuttaneet voimakkaasti erityisesti teini-ikäisten seksuaaliseen käyttäytymiseen.

Kolmanneksi Porton salainen nimi tarkoittaa, että hän on ”iljetysten äiti”. Vuoden 1938 käännös sanoo: ”kauhistusten äiti”. Se, että Portto on ”äiti” tarkoittaa, että hän on pahuuden lähde ja alkuperä, josta käsin pahuus saavuttaa kaikki ihmiset. Toisaalta se tarkoittaa, että hän on pahuuden huippu ja kiteytymä, suurin paha. Iljetys (tai kauhistus) on jotain, mitä Jumala ja Jumalan tahdossa elävät ihmiset kauhistuvat. Se on jotain iljettävää ja vastenmielistä Raamattua seuraavalle uskovaiselle, mutta jotain ihastuttavaa ja nautinnollista Jumalan tahdon vastaisesti elävälle. Iljetyksessä on kuitenkin houkutuksensa. Uskovatkin ihmiset ovat kiusattuja menemään mukaan maailman saastaan ja ajattelemaan maailman tavoin. Raamatun mukaan uskon tulee aina merkitä maailmasta erottautumista tässä mielessä (Room. 12:2). Iljetyksiä ovat toki myös epäjumalanpalvelus, niin sanottu hengellinen haureus, harhaopit ja valheet Jumalasta.

Johannes mainitsee kuitenkin vielä yhden tärkeän asian Portosta: Tämä on juopunut pyhien verestä. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että Portto vainoaa kiihkeästi Jeesukseen uskovia ihmisiä. Kyseeseen ei tule vain pari satunnaista marttyyriä, vaan Portto surmaa ja kiduttaa kristittyjä ohjelmallisesti ja järjestelmällisesti. Juopuminen uskovien verestä merkitsee, että hän tekee sitä mielellään. Se antaa hänelle nautintoa ja voimaa. Hänessä syntyy oikein himo surmata Jeesuksen omia. Mitä enemmän hän heitä tappaa, sitä enemmän hän haluaa sitä uudelleen.

Juopuminen on myös epäraittiuden ilmaisu ja merkki siitä, että huumaava aine on ottanut ihmisen valtaansa. Samoin lopun aikojen Babylon ja sen asukkaat ovat tulleet demonisen voiman valtaamiksi, joka vaikuttaa kaikkeen, mitä he tekevät. Verta täytyy olla myös paljon, ja Portto haluaa sitä huumaantuneena aina vain enemmän. Tämä kuvaa vainojen suuruutta, laajuutta, ankaruutta ja kiihkeyttä Antikristuksen valtakunnassa. Saatanan viha Jeesuksen omia kohtaan on huipussaan.


Pedon kohtalo

”Enkeli sanoi minulle: ’Miksi ihmettelet? Minä paljastan sinulle naisen salaisuuden ja häntä kantavan pedon salaisuuden, tuon, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. ’Peto, jonka näit, on ollut, mutta nyt sitä ei ole. Se tulee vielä nousemaan syvyydestä, mutta lopulta se joutuu tuhon omaksi (KR38: kadotukseen). Ne maan asukkaat, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna elämän kirjaan, hämmästyvät pedon nähdessään, sillä vaikka se on ollut ja mennyt, se on vielä tuleva.” (Ilm. 17:7–8)

Johannes ihmettelee Porton nähtyään. Hän ei voi uskoa silmiään. Onko todella niin, että pahuus saavuttaa noin täydellisen vallan ihmiskunnasta? Enkeli kuitenkin rauhoittaa kertomalla, että Portto tulee tuhoutumaan ja sitä kantava Peto joutuu kadotukseen. Ne saavat maailman valtaansa vain vähäksi aikaa.

Pedon ja Porton ”salaisuutta” enkeli avaa Johannekselle myöhemmissä jakeissa. Tässä kohdin hän kuitenkin kertoo, että Peto on ollut, mutta sitä ei enää ole. Tämä voi kuulostaa oudolta. Idea on kuitenkin siinä, että enkeli julistaa Pedon kadotukseen joutumisen jo nyt varmana tosiasiana. Tämä käy ilmi Ilmestyskirjasta myös myöhemmin, jolloin Pedon sanotaan joutuvan helvettiin yhdessä Väärän profeetan kanssa (Ilm. 19:20). Tämä on jälleen osoituksena siitä, että Peto ja Väärä profeetta ovat henkilöitä, eivät aatteita tai voimia. Helvettiin joutuu konkreettisia ihmisiä ja enkeleitä, ei mitään abstrakteja kokonaisuuksia tai symboleita.

Se, että Peto nousee syvyydestä ja joutuu kadotukseen, on selitys sanoille: ”Se on ollut, mutta nyt sitä ei ole.” Hänellä on alkunsa ja loppunsa. Hän tulee kerran nousemaan maailman valtiaaksi, mutta Jeesus kukistaa hänet ja tuomitsee helvettiin. Pedon nouseminen syvyydestä tarkoittaa, että hän on lähtöisin Saatanasta ja saa tältä voimansa. Mutta Peto joutuu lopulta kadotukseen. Jeesus tekee lopun sen pahuudesta.

Ne, jotka eivät ole uskossa Jeesukseen, hämmästyvät Petoa ja myös hämmästyksen vallassa seuraavat sitä. Ne, jotka eivät tiedä, mistä on kyse, joutuvat Pedon lumouksen alle. Esimerkiksi Barack Obama sai osakseen lumouksen kaltaista antikristillistä ihailua noustuaan valtaan, minkä näkyvänä osoituksena oli muun muassa Nobelin rauhanpalkinnon saaminen ilman, että hän oli tehnyt yhtään mitään ansaitakseen sen. Samoin paavi Franciscus on saanut hieman vastaavaa suhtautumista osakseen. Molemmat osaavat puhua tarpeen tullen kauniin kristillisesti, mutta teoissaan ja opeissaan he edistävät pahuutta.

Uskovinakin meidän on varottava ihastumasta kehenkään henkilöön, oli hän sitten kuinka hengellinen ihminen tai kuinka uskovainen tahansa. Kun maailman ihmisiä varoitetaan evankeliumeissa vääristä messiaista, uskovia varoitetaan vääristä profeetoista. Esimerkiksi uudemmassa karismaattisuudessa esiintyy paljon karismaattisia staroja, ”voideltuja”, joita ihaillen seurataan ja joilta odotetaan paljon. Usein nämä ovat harhaopettajia ja vääriä profeettoja, jotka ovat ulkoisesti puoleensa vetäviä, lupaavat suuria ja puhuvat sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla. Jeesus opettaa heistä seuraavasti:

”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” (Matt. 7:15–23)

Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä siitä, että emme saa olla kiinni ihmisissä emmekä tehdä kenestäkään staroja:

”Toiset teistä sanovat: ’Minä olen Paavalin puolella’, toiset taas: ’Minä Apolloksen’, ’Minä Keefaksen (Pietarin)’, ’Minä Kristuksen’. Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?” (1. Kor. 1:12–13)

Pedon seitsemän päätä ja kymmenen sarvea

”Tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta. Seitsemän päätä tarkoittaa seitsemää vuorta, joilla nainen istuu. Myös kuninkaita on seitsemän. Viisi näistä on jo poissa, kuudes on vallassa. Yksi ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, hänen on määrä hallita vain vähän aikaa. Peto itse - se, joka on ollut mutta jota ei enää ole - on kahdeksas kuningas ja samalla yksi noista seitsemästä. Se joutuu tuhon omaksi. Kymmenen sarvea, jotka näit, tarkoittavat kymmentä kuningasta, jotka eivät ole vielä nousseet valtaan mutta saavat myöhemmin kuninkuuden yhdessä pedon kanssa, kuitenkin vain hetkeksi aikaa. Yksissä tuumin he antavat valtansa ja voimansa pedon palvelukseen. Nuo kaikki käyvät taisteluun Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut.” (Ilm. 17:9–14)

Pedon kymmenen sarvea ja seitsemän päätä mainitaan Ilmestyskirjassa jo aiemmin. Nyt ilmaistaan, mitä nämä sarvet ja päät tarkoittavat. Seitsemän päätä tarkoittaa seitsemää vuorta tai kukkulaa, joilla Portto istuu. Koska muistamme Porton tarkoittavan Antikristuksen valtakunnan pääkaupunkia, liittyvät nämä vuoret tähän kaupunkiin. Uskonpuhdistajat katsoivat tämän kaupungin olevan Rooma, koska se on perustettu seitsemälle kukkulalle, mutta tämän ei tarvitse olla välttämättä oikea tulkinta. Vuoret voivat tarkoittaa myös vaikkapa seitsemää valtakeskusta tai hallintoaluetta, joita kyseinen kaupunki hallitsee tai jotain muuta. Pedon tavoin myös Lohikäärmeellä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, mikä kuvaa Antikristuksen yhteenkuuluvuutta Saatanan kanssa.

Enkeli kertoo, että Pedon valtakuntaa hallitsee muutama kuningas ennen Antikristuksen itsensä ilmaantumista. Näin on myös Danielin kirjan ennustuksen mukaan, jossa ylen hirmuinen neljäs valtakunta ei aluksi ollut maailmanlaajuinen, mutta kasvoi myöhemmin sellaiseksi (Dan. 7:23). Seitsemästä kuninkaasta viisi on mennyt, kuudes on vallassa, ja seitsemäs on tulossa. Peto itse on kahdeksas kuningas. Hänen sanotaan kuitenkin olevan samalla yksi näistä seitsemästä. Tämä tarkoittanee, että Antikristus on valtakuntansa yksi johtajista jo silloin, kun tämä valtakunta ei ole vielä kasvanut maailmanlaajuiseksi, silloin kun Peto ei vielä ole saanut koko maailmaa hallintaansa.

Antikristuksen ja hänen valtakuntansa kiinteää yhteyttä kuvaavat sanat: ”Peto itse on kahdeksas kuningas ja samalla yksi noista seitsemästä.” Tämä personifikaatio on selvä osoitus siitä, että Peto on konkreettinen henkilö, mutta samaan aikaan hänellä on totalitaarinen valta kaikkeen. Hän ja hänen valtakuntansa ovat yhtä. Siksi hänestä käytetään hänen valtakuntansa nimeä.

Tekstissä sanotaan, että viisi kuningasta on mennyt, kuudes on vallassa, ja seitsemäs on tulossa. Peto itse puolestaan on kahdeksas. Ei ole otaksuttavaa, että Johanneksen ilmestyksen kirjoitusajankohtana kuudes kuningas hallitsisi. Kyse on pikemminkin siitä, että Johannekselle näytetty tulevaisuuden näky sijoittuu ajallisesti kuudennen kuninkaan kohdalle. Tämä tarkoittaisi, että Babylon perustetaan ennen Antikristuksen valtaan nousua, mahdollisesti kuudennen kuninkaan aikana. Täyteen mittaansa sen pahuus kuitenkin kasvaa vasta Antikristuksen alkaessa hallita maailmaa.

Kymmenen sarvea tarkoittaa tässä näyssä kymmentä kuningasta, jotka hallitsevat globaalia valtiota yhdessä Pedon kanssa. He ovat Pedon alikuninkaita, kanssahallitsijoita, ”maaherroja”. Myös Danielin kirjan näyssä Pedon sarvet edustivat tämän valtakunnan kuninkaita:

”Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän on erilainen kuin edelliset ja kukistaa kolme kuningasta. Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi (3,5 vuotta).” (Dan. 7:24–25)

On kuitenkin hieman epäselvää, tarkoittavatko Danielin näyn kuninkaat samaa kuin tämän Johanneksen näyn kymmenen alikuningasta. Näin voi toki olla. On kuitenkin myös mahdollista, että sarvien merkitys näissä kahdessa näyssä on eri, ja että Danielin näyn sarvet ovat Antikristusta edeltäviä kuninkaita tuossa valtakunnassa. Mikäli näin on asian laita, raivaa 11. sarvi eli Antikristus tieltään kolme edeltäjäänsä. Tällöin kuninkaiden määrä olisi yhteensä kahdeksan, joka on myös tässä Ilmestyskirjan näyssä toisiaan seuraavien kuninkaiden määrä.

Tärkeää kuitenkin on, että Jeesus voittaa Pedon ja tämän kanssa hallitsevat kuninkaat. Voiton saavat myös Jeesukseen uskovat, jotka vapautetaan Jeesuksen tullessa suuresta ahdistuksesta. Epäpyhästä kolminaisuudesta lähteneet demonihenget uskottelivat kaikille kuninkaille, että heidän kannattaa lähteä sotimaan Jeesusta vastaan, kun tämä tulee maan päälle. Kaikki Harmageddoniin kokoontuvat armeijat ovat varmoja voitostaan, mutta heille tulee karvas pettymys, kun Jeesus saa heistä murskavoiton. Tuo aika on karmea Pedolle ja hänen merkkinsä ottaneille. Mutta se on suuri riemun ja vapautuksen aika vainotuille ja kärsineille uskoville, jotka uskollisesti säilyttivät uskonsa Jeesukseen eivätkä taipuneet kieltämään eivätkä hylkäämään häntä edes äärimmäisessä hädässä. Jeesuksen takaisin tulo on riemuvoitto kaikille, jotka häntä rakastavat ja ovat hänen omiaan! He voittavat yhdessä Jeesuksen kanssa.


Porton kohtalo

”Vielä enkeli sanoi: ’Vedet, jotka näit, ne, joiden äärellä portto asuu, ovat kansoja, joukkoja, maita ja kieliä. Näkemäsi kymmenen sarvea ja peto vihastuvat porttoon ja repivät hänet paljaaksi ja alastomaksi, syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tuhkaksi. Jumala näet panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa mukaisesti. Siksi he myös yksissä tuumin antavat kuninkaanvaltansa pedolle siihen saakka kun Jumalan sanat toteutuvat. ’Nainen, jonka näit, on se suuri kaupunki, joka hallitsee maan kaikkia hallitsijoita.’” (Ilm. 17:15–18)

Jo aiemmin enkeli kertoi Porton asuvan ”suurten vesien päällä” (Ilm. 17:1). Nyt hän antaa merkityksen näille vesille: kyseessä on jälleen ”kansojen meri”. Portto asuu kansojen meren rannalla, samoin kuin Lohikäärmekin asettui kansojen meren rannalle, josta meren Peto nousi (Ilm. 13:1). Antikristuksen saatanallisen vallan keskus on kansojen keskellä; se on väkiluvultaan tavattoman suuri kaupunki.

Merkittävää tässä on, että Peto yhdessä hänen kanssaan hallitsevien kuninkaiden kanssa tuhoaa Porton. Tämä voi kuulostaa ensi kuulemalta oudolta, mutta on tärkeää muistaa, kuka Peto on, ketä hän edustaa ja keneltä hän saa valtansa. Koska Saatana on äärimmäisen paha, hän haluaa tuhota myös omat palvojansa ja ne, jotka ovat hänen vallassaan. Saatana ei armahda eikä sääli ketään. Esimerkiksi Saatana haluaa ensin sitoa palvojansa niin vahvasti itseensä, että he eivät enää pääse irti, sitten hän laittaa heidät kärsimään ja lopulta tappaa heidät, mikä tapahtuu usein itsemurhan kautta.

Mutta käy myös ilmi, että Jumala voi käyttää uskosta osattomia ihmisiä ja jopa Saatanaa omien, pohjimmiltaan hyvien päämääriensä toteuttamiseen. Saatana on siis Jumalaa heikompi, koska hän on vain luotu olento. Saatana ei siis ole mikään ”paha jumala”, jonkinlainen kolmiyhteisen Jumalan vastajumaluus, vaan vain yksi enkeleistä, jotka lankesivat kapinaan Jumalaa vastaan. Tämä on meidänkin hyvä muistaa. Saatana voi päästä valtaan vain siinä määrin kuin Jumala sen sallii.

Tekstissä kerrotaan, että Peto ja hänen kuninkaansa repivät Porton alastomaksi. Tämä merkitsee tuon kaupungin arvonalennusta, sen riisumista vallasta ja vauraudesta. Babylon ryöstetään. Toiseksi sanotaan, että sen liha syödään. Tämä puolestaan merkitsee kaupungin ihmisten surmaamista. Viimeiseksi vielä ilmaistaan, että Peto kuninkaineen polttaa Porton tuhkaksi, mikä tarkoittaa kaupungin lopullista tuhoamista. Ehkä tämä tuhoaminen tapahtuu myös konkreettisesti polttamalla.

Lopuksi enkeli sanoo, että Portto on ”se suuri kaupunki, joka hallitsee maan kaikkia hallitsijoita”. Kyseessä on koko maailman kattavan Antikristuksen johtaman valtion pääkaupunki. Se on valtakeskus, josta käsin hän pitää koko maailmaa johtajineen hallinnassaan. Tuo kaupunki on pimeyden ydin.


Babylonin tuomio ja turmelus

”Tämän jälkeen näin taas yhden enkelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli suuri valta, ja hänen kirkkautensa valaisi koko maan. Hän huusi kovalla äänellä: ’Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut pahojen henkien tyyssija ja kaikkien saastaisten henkien ja kaikkien saastaisten ja inhottavien lintujen pesäpaikka. Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.’” (Ilm. 18:1–3)

18. luvun alussa Johannes näkee jälleen uuden näyn. Taivaasta tulee alas poikkeuksellisen mahtava enkeli, jonka kirkkaus valaisee koko maailman. Kyseessä voi olla ”Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista” (Dan. 10:13), joka johtaa enkeleiden armeijaa ja joka on aiemminkin käynyt Jumalan taisteluita (Ilm. 12:7). Enkelin tulo muistuttaa Jumalan kirkkauden saapumista Hesekielin kirjassa, jossa koko maa tuli valaistuksi:

”Idästä saapui Israelin Jumalan kirkkaus. Sen ääni oli kuin suurten vesien pauhu, ja Herran kirkkaus sai maan hohtamaan.” (Hes. 43:2)

Taivaasta tullut enkeli julistaa kovalla äänellä Babylonin kukistuneen. Babylonin tuho julistetaan jälleen ikään kuin jo tapahtuneena tosiasiana. Vaikka kaupunki on vielä pystyssä ja kukkeudessaan, hengellisessä maailmassa Jumala on sen jo tuominnut ja sen tuho on toteutunut. Babylonin kukistuminen on jo nyt varmaa, vaikkei se vielä olekaan konkretisoitunut. Mutta hyvin pian niin myös tapahtuu. Enkelin tavoin profeetta Jesaja julisti muinaisen Babylonin kukistumisen varmana tosiasiana yli 200 vuotta ennen kuin se konkreettisesti tapahtui:

”Kukistunut, kukistunut on Babylon, kaikki sen jumalien patsaat ovat murskana maassa!” (Jes. 21:9)

Vastaava periaate voi ilmetä myös meidän keskuudessamme. Kun jonkin tärkeän asian puolesta on käyty kovaa hengellistä taistelua rukoillen, paastoten ja kilvoitellen, taistelijat ovat kokeneet jossain vaiheessa, että nyt vihollisen vastustus poistui, rukous ”meni läpi” ja voitto saavutettiin. Tämä tapahtuu yleensä ennen kuin asia on konkreettisesti vielä toteutunut.

Esimerkiksi opiskeluaikoinani järjestimme evankeliointiaktioita opiskelijoiden suuriin ryyppybileisiin. Menimme kertomaan Jeesuksesta sinne missä hänestä oltiin hyvin kaukana. Saimme kokea monenlaista hengellistä vastustusta, mutta kun taistelimme sinnikkäästi rukoillen, paastoten ja kilvoitellen niitä hengellisiä voimia vastaan, jotka ihmisiä sitoivat, saimme huomata Jumalan valtakunnan edistyvän toimintamme kautta, ja ihmisiä alkoi myös tulla uskoon. Joskus hengellinen voitto saatiin jo aktiota edeltävinä päivinä rukouksessa ja paastossa. Koimme, että nyt voitto saavutettiin, vaikka aktio oli vasta parin päivän päästä. Kun sitten konkreettisesti menimme puhumaan ihmisille aktiopäivänä, jo edeltä käsin saavutettu voitto konkretisoitui. Saimme kulkea edeltä valmistetuissa askeleissa.

Antikristuksen valtakunnan pääkaupunkia kutsutaan Babyloniksi sen vanhatestamentillisen esikuvan mukaisesti. Muinainen Babylon oli aikansa mahtavimman valtakunnan pääkaupunki, joka oli tavattoman vauras ja menestyvä, mutta joka samaan aikaan oli syvän pahuuden, synnin ja epäjumalanpalveluksen tyyssija. Babylonian valtakunta valloitti ja murskasi lukuisia maita ja kaupunkeja mukaan lukien lopulta myös Juudan ja Jerusalemin. Pahuus levisi Babylonin kaupungista koko suurvallan alueelle, kaikkiin sen vallassa oleviin maihin ja kaupunkeihin. Monien maiden johtajat liittyivät Babylonian kuninkaan alaisuuteen ja omaksuivat Babylonin jumalien palvonnan.

Erityisen synnin Babylon teki häpäisemällä ja tuhoamalla Jerusalemin temppelin, varastamalla sen pyhät esineet ja viemällä Jumalan kansan vankeuteen Mesopotamiaan. Vaikka tässä kaikessa oli kyse Jumalan rankaisutuomiosta kansaansa kohtaan ja siten Jumalan suunnitelmasta, tuon tuhon toteuttaja kuitenkin pilkkasi ja häpäisi Taivaan Jumalaa hävittäessään Juudan maata ja kansaa ja pakottaessaan sen palvomaan Babylonin jumalia. Siksi Babylon asukkaineen ei jää rangaistuksetta. Profeettojen kirjoissa julistetaan useissa kohdin tuomio Babylonille.

”Kutsukaa Babylonin kimppuun kaikki ampujat, kaikki jousimiehet! Piirittäkää se joka puolelta, älkää päästäkö ketään pakoon. Maksakaa sille, mitä se on ansainnut! Tehkää sille niin kuin se on tehnyt muille. Se on ylvästellyt Herraa vastaan, Israelin Pyhää vastaan! ’Kaupungin nuoret miehet kaatuvat sen toreilla. Kaikki sen soturit saavat surmansa tuona päivänä’, sanoo Herra. - Katso, minä nousen sinua vastaan, sinä röyhkeä Babylon! sanoo Herra Jumala Sebaot. Nyt on tullut tuhosi päivä, se aika, jolloin minä sinua rankaisen. Nyt röyhkeä kompastuu ja kaatuu, eikä kukaan nosta sitä pystyyn. Minä sytytän palamaan sen kaupungit, ja tuli tuhoaa kaiken myös niiden ympäriltä.” (Jer. 50:29–32)

”Tehkää sille niin kuin se on tehnyt muille.” Jumala käänsi babylonialaisten julmuuden heitä itseään vastaan. Babylonia joutui kokemaan, millaista on se tuska, jota se itse aiemmin aiheutti muille. Myös Jeesus julistaa tämän periaatteen mukaisesti: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.” (Matt. 26:52). Persian kuningas Kserkses hävitti Babylonin maan tasalle vuonna 478 eKr. eikä siitä jäänyt jäljelle mitään. Koko kaupunki muuttui raunioerämaaksi, ja sitä koskevat profetiat täyttyivät kirjaimellisesti.

Ilmestyskirjan 18. luku on täynnä viittauksia Vanhaan testamenttiin, erityisesti profeettojen kirjoihin. Tekstiä luettaessa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että profeetat kutsuivat erityisen syntisiä ja pahoja kaupunkeja portoiksi. Esimerkiksi foinikialaiselle Tyyroksen kaupungille sanottiin seuraavasti:

”Se pääsee jälleen portonpalkoilleen ja tekee huorin kaikkien maan valtakuntain kanssa, mitä maan päällä on.” (Jes. 23:17)

Tämän esikuvan mukaisesti myös suuri lopun aikojen Babylon esiintyy Johanneksen näyssä porttona. Tyyroksen tavoin myös lopun aikojen Babylonista sanotaan, että kaikki kuninkaat ovat irstailleet sen kanssa. Tämä haureuden harjoittaminen kuvaa pahuuden leviämistä Portosta kaikkialle maailmaan sukupuolitaudin tavoin.

Lisäksi Johanneksen näyssä sanotaan, että Porton viiniä ovat juoneet kaikki kansat. Viinin juottaminen on vertauskuva viettelemisestä. Juopuneena ihminen on alttiimpi ulkopuolelta tuleville houkutuksille ja hän suostuu helpommin sellaiseen, mihin ei selvin päin ryhtyisi. Juottaminen merkitsee juotettavien kietomista siihen ajattelutapaan, jota juottaja edustaa.

Lopun aikojen Babylonista sanotaan, että kaikki kauppiaat ovat rikastuneet sen vauraudesta. Usein yltäkylläisyys ja loisto yhdistyivät räikeään syntiin ja epäjumalanpalvelukseen. Jumala sanookin kääntävänsä porttokaupungin ilon suureksi häpeäksi ja tuskaksi. Aikoinaan hän julisti Ninivelle hyvin samaan tapaan kuin lopun aikojen Babylonille:

”Kaikki tämä porton hillittömän haureuden tähden. Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho, joka haureudessaan teki kansat orjikseen, velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa. - Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot. Minä nostan hameesi liepeet kasvojesi yli ja paljastan kansoille alastomuutesi, valtakunnille häpeäsi. Lokaa minä viskaan päällesi, häpäisen sinut, sinusta tulee varoittava esimerkki. Kaikki, jotka sinut näkevät, kääntyvät pois.” (Nah. 3:4–7)

Babylonin ja koko Pedon valtakunnan loistelias yltäkylläisyys, nautinnot ja rikkaus asettuvat jyrkkään ristiriitaan uskovien ahdingon, köyhyyden ja yhteiskunnan ulkopuolella elämisen kanssa. Samanlainen epäsuhta oli natsihallinnon aikaan Saksassa. Saksalaiset elivät vauraudessa ja hyvinvoinnissa. Korkeat lääketieteen saavutukset palvelivat heitä. Samaan aikaan juutalaiset olivat eläintäkin huonommassa asemassa, suuressa köyhyydessä, pakomatkalla ja keskitysleireillä. Rinta rinnan esiintyivät valtaapitävien onni ja heidän vihaamiensa ihmisten epäonni. Antikristuksen aikana tulee olemaan samoin. Tällöin on suuri houkutus luopua uskosta Jeesukseen voidakseen saada ruokaa ja suojaa. Vaihtokauppa ei kuitenkaan kannata, sillä pedon merkin ottaminen tietää kuoleman jälkeen ikuista piinaa helvetissä. Mitä on vähän aikaa kestävä kärsimys iankaikkisen kärsimyksen rinnalla?

Porton sanotaan myös olevan pahojen henkien tyyssija. Siellä menestyvät kaikenlaiset uskonnot: islam, hindulaisuus, buddhalaisuus, juutalaisuus, mormonismi ja liberaali kristillisyys. Siellä kukoistavat okkultismi, noituus ja satanismi. Siellä rehottavat kaikenlaiset synnit kuten vapaa seksi, homous, abortit, eutanasia, alkoholi, huumeet, kiroilu, valehtelu ja varkaudet. Sieltä löytävät hedelmällisen maaperän kaikki Jumalan tahdon vastaiset aatteet kuten feminismi, marxismi, sekulaari humanismi, materialismi ja hedonismi.

Pahat henget pyrkivät erityisesti sitomaan ihmisiä eivätkä myöskään uskovat ole immuuneja niiden vaikutukselle. Kuitenkaan uskovaa ihmistä ei voi mikään paha henki ottaa sisäisesti valtaansa eli riivata. Jeesus toi tämän hyvin selvästi esiin opetuksissaan. Hän opetti:

”Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin.” (Luuk. 11:21–22)

Pyhä Henki on ”väkevämpi mies”. Jumala on vahvempi kuin mitkään pahat henget, jotka ovat vain luotuja olentoja. Sellaista ihmistä, jossa Pyhä Henki asuu eli joka on uskossa, ei mikään riivaajahenki voi ottaa valtaansa. Pyhä Henki ja paha henki eivät voi olla samassa asunnossa. Siksi on päättävästi torjuttava kaikki ajatuksetkin riivaajien asumisesta uskovissa ja erityisesti riivaajien ulosajaminen uskovista. Sellainen on vakavaa hengellistä väkivaltaa.

Mutta vaikka Jeesukseen uskova ei voi olla riivattu, paha henki voi kuitenkin ulkoisesti sitoa myös uskovaista ihmistä. Erityisesti paha henki voi pyrkiä vaikuttamaan uskovan ihmisen ajattelutapaan ja elämäntyyliin. Tämä käy ilmi siitä, mitä Jeesus sanoi Pietarille:

”Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: ’Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!’” (Mark. 8:31–33)

Tässä Saatana tosiasiallisesti käytti Pietaria pyrkien houkuttamaan Jeesuksen luopumaan ristille menemisestä ja maailman syntien sovittamisesta. Paha henki voi sitoa uskovaakin ulkoisesti ja saada tämän ajattelemaan Jumalan tahdon vastaisesti. Tätä puolta asiasta on ehkä liian vähän painotettu seurakunnissa. Ihminen voi tulla pahan hengen sitomaksi luopumalla kuuliaisuudesta Jumalaa tai Raamatun sanaa kohtaan tai antautumalla synnin valtaan ilman kilvoitusta. Joskus tällainen side täytyy ensin katkaista rukouksen, paaston ja hengellisen taistelun kautta, jotta parannus olisi edes periaatteessa mahdollista.

Saatanalle Jeesus sanoi: ”Väisty tieltäni!” Pietarille Jeesus sanoi: ”Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta vaan ihmisestä.” Jeesus ei alkanut ajaa riivaajaa ulos uskovasta (koska sellaista ei uskovassa voi olla, ks. Luuk. 11:21–22), vaan sanoi Pietarille, että hänen ajatuksensa eivät ole Jumalasta vaan ihmisestä. Ihmisen sisällä on syntiä ja pahuutta, jonka Saatana voi ottaa käyttöönsä, jos ihminen siihen suostuu. Juuri tästä syystä uskovia kehotetaan pakenemaan Babylonista, jotta he eivät joutuisi osalliseksi sen synteihin.

Johanneksen näyssä sanotaan kuitenkin vielä, että Babylon on tullut kaikkien saastaisten lintujen pesäpaikaksi. Saastaisilla linnuilla viitataan Mooseksen lain uhri- ja puhtaussäädöksissä erityisesti raadonsyöjälintuihin kuten korppikotkiin. Kaupungin kuvaaminen tällaisten lintujen pesäpaikaksi merkitsee, että sillä on uhrinsa, ”raatonsa”. Samaan aikaan kun osa ihmisistä elää aistinautintojen täyttämää ylellistä elämää, näiden ihmisten pahuus tuottaa uhreja. Erityisesti kärsivät lapset ja muutoin heikommassa asemassa olevat ihmiset.

Pedon valtakunnan pääkaupunki tulee olemaan kaiken pahuuden keskus. Pahat henget hallitsevat siellä, ja se turmelee koko maailman Jumalan tahdon vastaisella ajattelulla. Kaikki maailman valtaapitävät ja johtajat turmeltuvat Babylonin vaikutuksesta. Maailmaan leviää myös suunnaton vauraus sen kautta, mikä on erittäin pettävää. Nimittäin hyvinvointi ja vauraus houkuttavat liittymään sen vallan ja vaikutuksen alle ja hyväksymään ne ajattelutavat, joita se edustaa. Uskovat joutuvat suuriin kiusauksiin nimenomaan tässä asiassa. Kun he joutuvat Pedon merkin takia suureen kurjuuteen, koska eivät voi edes ostaa ruokaa kaupoista, samaan aikaan jumalattomat elävät suuressa vauraudessa, hyvinvoinnissa ja rikkaudessa. Jumalattomien tuomio on kuitenkin odottamassa.

”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa? Sinä olet heidät istuttanut, he ovat juurtuneet, he kasvavat ja kantavat hedelmää. Suullaan he puhuvat sinusta, mutta heidän sydämensä on sinusta kaukana. Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen. Erottele heidät laumasta kuin teuraslampaat, määrää heidät tuhon päivää varten. Kuinka kauan täytyy maan riutua, laidunten ruohon kuivettua? Villieläimet ja linnutkin katoavat ihmisten pahuuden tähden. Mutta he sanovat: ’Kuka sen voi tietää, miten meille käy!’” (Jer. 12:1–4)

Babylonin ylpeys, kosto ja uskovien pako

”Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: ’Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. ’Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan. Tehkää hänelle niin kuin hän on tehnyt muille, maksakaa kaksin verroin hänen teoistaan. Siihen maljaan, johon hän on toisille juomansa sekoittanut, sekoittakaa häntä itseään varten kahta katkerampi juoma. Minkä hän on mainetta ja rikkautta ahnehtinut, saman verran antakaa hänelle tuskaa ja murhetta. Hän vakuuttelee yhä itselleen: ’Minä olen kuningatar ja istun valtaistuimella. Leski en ole, surua en ikinä koe.’ Sen tähden häneen iskevät yhtenä ja samana päivänä kaikki hänelle langetetut vitsaukset, rutto, murhe ja nälkä, ja hänet poltetaan tuhkaksi. Väkevä on Herra Jumala, joka hänet on tuominnut!” (Ilm. 18:4–8)

Johannes kuulee taivaasta toisen äänen, Jumalan itsensä äänen, joka kehottaa uskovia lähtemään pois Babylonista. Tähän annetaan kaksi syytä. Uskovien tulee lähteä pois ensinnäkin siksi, etteivät he joutuisi osalliseksi Babylonin synteihin. Se, että ihminen on uskossa, ei tee hänestä immuunia Paholaisen työlle, synnin ja harhaopin vaikutuksille. Babyloniin jääminen merkitsee sitä, että ihminen mukautuu sen ajattelu- ja elämäntapoihin, jotka johtavat eroon Jumalasta, kadotukseen.

Toiseksi Jeesuksen omia kehotetaan pakenemaan, jotta he eivät joutuisi osalliseksi niihin vitsauksiin, joilla kaupunkia tullaan lyömään. Tämä on merkittävää! Nimittäin vaikka Jumala ei kosketa vitsauksillaan uskovia, näiden vitsausten välttäminen ei ole itsestään selvää. Jumala suojelee uskovia vitsauksilta siten, että nämä toimimat hänen käskyjensä ja ohjeidensa mukaan, ei siis välttämättä millään yliluonnollisella tai automaattisella tavalla.

Uskovien lähteminen pois Babylonista muistuttaa Lotin pakenemista Sodomasta. Myös Lotin perheen kohdalla näkyvät nämä kaksi syytä, jotka Jumala antaa Babylonin jättämiselle. Jos Lot perheineen olisi jäänyt Sodomaan enkelien kehotuksesta huolimatta, he olisivat tuhoutuneet yhdessä jumalattomien kanssa. Kuuliaisuus Jumalan sanalle oli siten ehto pelastumiselle.

Mutta vaikka Lotin perhe pelastui ulkoisesti Sodoman tuholta, näin ei tapahtunut sisäisesti. Lotin vaimo katsoi taakseen. Hän haikaili Sodoman kaupungin ja sen elämäntavan perään. Niinpä hän muuttui suolapatsaaksi. Sodoman hengellinen tuomio kohtasi häntä (1. Moos. 19:23–26). Samoin Lotin tyttäret olivat omaksuneet Sodoman ajattelutavan, eivätkä nähneet mitään väärää siinä, että he harrastivat seksiä isänsä kanssa ja juottivat tämän humalaan. Näistä perversseistä seksuaalisista akteista syntyi molemmille tyttärille lapsi. Nämä lapset olivat ammonilaisten ja moabilaisten kantaisiä, toisin sanoen jumalattomien ja iljettävien kansojen isiä (1. Moos. 19:31–38).

Erottautuminen Babylonista täytyy siis olla sekä ulkoista että sisäistä. On lähdettävä fyysisesti ulos kaupungista, mutta vielä tätäkin tärkeämpää on irrottautua Babylonin ajattelu- ja elämäntavoista. Näin myös profeetta Jesaja jo ennalta sanoo koskien muinaista Babylonia. Tärkeää on ulkoisen pois lähtemisen lisäksi varjella itsensä Babylonin moraaliselta ja hengelliseltä saastalta:

”Pois, pois, lähtekää Babylonista! Saastaiseen älkää koskeko, lähtekää pois sieltä, pitäkää itsenne puhtaina” (Jes. 52:11)

Vastaava pako on esillä myös Jeesuksen puheissa Jerusalemin tulevasta hävityksestä:

”Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä. Silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille. Niiden, jotka ovat kaupungissa, on lähdettävä sieltä, eikä maaseudulla olevien pidä tulla kaupunkiin. Sillä ne päivät ovat koston päiviä: kaikki, mitä on kirjoitettu, käy toteen.” (Luuk. 21:20–22).

Varhaiset kristityt ymmärsivät tämän juutalaissodan aikana 60-luvun lopulla jKr. Siksi he pakenivat nähdessään Rooman sotajoukot. Suuri ahdistus kohtasi näin vain juutalaisia, jotka eivät uskoneet Jeesukseen. Ne, joiden mielestä Jeesus ei ollut Messias vaan väärä profeetta, eivät uskoneet hänen sanojaan. He joutuivat siksi kärsimään kovin ja kuolemaan. Uskovienkaan pelastuminen lopun aikojen Babylonista ei ole itsestäänselvyys vaan edellyttää Ilmestyskirjan tuntemista, kuuliaisuutta Raamatun sanalle ja toimimista sen mukaan. Sille ihmiselle tulee kerran tukalat paikat, joka katsoo Ilmestyskirjan olevan vain vertauskuvallista elämänviisautta tai kuvaavan vain Rooman valtakunnan oloja kirjoitusaikana. Hän ei ymmärrä paeta Babylonista. Jeremia julisti aivan vastaavasti muinaisesta Babylonista:

”Paetkaa Babylonista, kaikki jotka suinkin voitte! Pelastakaa henkenne, ettette joutuisi tuhoon, kun kaupunki saa rangaistuksen syntiensä tähden. On tullut aika, jolloin Herra kostaa, hän kostaa sille sen tekojen mukaan. Babylon oli kultamalja Herran kädessä, se juovutti koko maailman. Kansat joivat sen viiniä ja suistuivat pois tolaltaan. Mutta äkkiä Babylon kaatuu ja särkyy. Virittäkää, kansat, kuolinvalitus! Noutakaa balsamia sen haavoihin, ehkä se paranee. ’Me yritimme parantaa Babylonia, mutta ei se toipunut. Antaa sen olla! Palataan kotiin, kukin omaan maahansa. Babylonin tuomio ulottuu taivaisiin, sen rangaistus nousee pilviin asti.’” (Jer. 51:6–9)

Babylon on kreikkalainen muoto kaupungin varsinaisesta akkadinkielisestä nimestä Bab-ili, joka tarkoittaa ”Jumalan portti” (hepr. Bab-el). Muinaisen Babylonin asukkaiden ja kuninkaiden ylpeys näkyi siinä, että he ajattelivat kaupunkinsa olevan ikään kuin jumalten asuinsija tai kokoontumispaikka. He myös katsoivat kaupunkinsa ja valtakuntansa menestyksen olevan jumaliensa siunaus ja merkki siitä, että he ovat oikealla asialla. Näinhän nykyisin monet arabimuslimit ajattelevat öljyn tuomasta vauraudesta Lähi-idässä. Sama ajattelutapa tulee hallitsemaan Johanneksen näyn mukaan myös lopun aikojen Babylonissa. Sellainen ajattelu on kuitenkin kauhistus Taivaan Jumalalle, joka rankaisee siitä. Jeremian kirjassa sanotaan:

”Minä rankaisen Beliä, Babylonin jumalaa, ja vedän sen kidasta kaiken, mitä se on niellyt. Kansat eivät enää virtaa sen luokse. Babylonin muurit luhistuvat. Lähde sieltä, minun kansani! Pelastaudu Herran hehkuvan vihan alta!” (Jer. 51:44–45)

Kuten tästä Jeremian kirjan kohdasta käy ilmi, yksi merkittävimmistä Babylonin jumalista oli Bel (Marduk), jonka onton kuvapatsaan sisälle sytytettiin tuli. Sen suuresta avonaisesta suuaukosta heitettiin sitten sisään pieniä lapsia polttouhriksi. Omien lasten polttaminen elävältä on hirvittävä rikos! Raamatussa tästä pakanallisesta ihmisuhrista käytetään ilmausta ”panna kulkemaan tulen läpi”. Esimerkiksi Juudan kelvoton kuningas Ahas syyllistyi tähän:

”Hän vaelsi Israelin kuninkaiden tietä ja jopa pani poikansa kulkemaan tulen läpi, niiden kansojen kauhistavien tapojen mukaisesti, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.” (2. Kun. 16:3)

”He ovat rakentaneet Baalille uhrikukkuloita Ben-Hinnomin laaksoon, ja siellä he ovat palvelleet Molokia panemalla poikiaan ja tyttäriään kulkemaan tulen läpi. Sitä minä en ole käskenyt heidän tehdä. Kuinka voisi tulla mieleenikään vaatia heitä tekemään sellaisia kauhistuttavia tekoja!” (Jer. 32:35)

Myös meidän aikanamme lapsia uhrataan nautinnon ja hyvinvoinnin alttarilla. Abortti on tätä mitä selkeimmin. Ihmiset asettavat oman elämäntilanteensa ja elämänlaatunsa tärkeämmäksi kuin oman lapsensa hengen. Jos israelilaiset ja babylonialaiset eivät jääneet rangaistuksetta pannessaan lapsiaan kulkemaan tulen läpi, kuinka meidän aikamme ihmiset voisivat välttää saman murhauttaessa omia lapsiaan? Tulen sijaan aikamme ihmiset vain panevat lapsensa kulkemaan abortointipiikin läpi.

Lopun aikojen suuri Babylon tulee syyllistymään näihin samoihin rikoksiin ja vielä paljon enempäänkin: ”Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan.” (Ilm. 18:5). Samalla tavoin kuin muinoin Babylonin tornin rakentajat ylpeydessään pyrkivät nousemaan taivaaseen asti (1. Moos. 11:1–9), ulottuu myös lopun ajan Babylonin syntien kasa taivaaseen.

Babylonille käsketään maksamaan kaksin verroin sen teoista ja sekoittamaan sen omaan maljaan kaksi kertaa niin katkera juoma kuin se itse on muille sekoittanut. Tämän merkitys on siinä, että Babylonin tuhon siemenet ovat hänen itsensä kylvämiä. Hän tulee tuhoutumaan samoilla tavoin kuin millä hän itse tuhosi muita. Aiemmin Ilmestyskirjasta kävi ilmi, että Peto ja hänen kymmenen alikuningastaan tulevat tuhoamaan Porton. Portto joutuu siten itse oman pahuutensa instrumenttien kohteeksi.

”Hän vakuuttelee yhä itselleen: ’Minä olen kuningatar ja istun valtaistuimella. Leski en ole, surua en ikinä koe.’ Sen tähden häneen iskevät yhtenä ja samana päivänä kaikki hänelle langetetut vitsaukset, rutto, murhe ja nälkä, ja hänet poltetaan tuhkaksi.” (Ilm. 18:7–8)

Babylonin ylpeys ja ylimielisyys eivät jää rankaisematta, niin kuin eivät jää rankaisematta hänen synneistään syvimmät: Saatanan kumartaminen ja Jeesuksen omien surmaaminen. Jumalan vihan vitsaukset osuvat häneen täysimääräisesti. Kaupungin miljoonat asukkaat elävät ilottelevaa elämää. Niinpä he joutuvat suuren murheen ja surun kantajiksi. He elävät terveinä, korkean lääketieteellisen osaamisen hoitamina. Siksi heitä kohtaavat Jumalan lähettämät taudit, joihin ei ole parannuskeinoa. He elävät rikkaudessa ja hyvinvoinnissa. Siksi Jumala laittaa heidät kärsimään nälkää ja köyhyyttä. Niin kuin kaupungin asukkaat ovat polttaneet Herran omia rovioilla, niin myös heidät itsensä tullaan polttamaan tulella.

Polttaminen elävältä oli Mooseksen laissa vain kaikkein pahimpien rikosten rangaistuksena. Babylonin tuomitseminen sillä tavoin on merkki sen äärimmäisyyksiin edenneestä pahuudesta. Sen tuho ja tuomio tulee myös äkisti, yhtenä ja samana päivänä. Tähän Jumalan säätämään tuomioon ei voi varautua. Se on väistämätön. Jumalan vitsaukset, vihan maljat, osuvat häneen täydellä voimallaan.


Maailman ihmisten valitus Babylonin tuhoutumisesta

”Maailman kuninkaat, jotka ovat hänen kanssaan irstailleet ja mässäilleet, itkevät ja valittavat häntä, kun näkevät savun nousevan hänen roviostaan. He seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He sanovat: - Voi sinua, suuri kaupunki! Voi sinua, Babylon, mahtava kaupunki: hetkessä tuli sinun tuomiosi. ’Maailman kauppamiehet itkevät ja surevat häntä, sillä enää ei kukaan osta heidän tavaroitaan:

• ei kultaa, hopeaa, jalokiviä eikä helmiä,
• ei pellavakangasta, ei purppurakangasta, ei silkkiä eikä helakanpunaisia kankaita,
• ei tuoksuvaa tuijapuuta, ei norsunluusta eikä jalopuusta tehtyjä esineitä, ei pronssi-, rauta- eikä marmoritöitä,
• ei kanelia eikä muita mausteita, ei suitsukkeita, ei hajuvoiteita eikä suitsutuspihkaa, ei viiniä eikä öljyä, ei hienoja jauhoja eikä viljaa,
• ei nautakarjaa, ei lampaita,
• ei hevosia eikä vaunuja,
• ei orjia, ihmisiä ruumiineen ja sieluineen.” (Ilm. 18:9–13)

Maailman johtajat itkevät ja valittavat Babylonin tuhoutumista. Sama koskee myös kauppiaita, koska Babylonin tuhoutuminen merkitsee myös maailman talouden romahtamista. Se kauppa, mitä Babylonin johdolla maailmassa käytiin romahtaa ja loppuu. Tavaroista, joita Babylonin johdolla kaupattiin, mainitaan 1) arvoesineet, 2) tekstiilit, 3) taide-esineet, 4) elintarvikkeet, 5) karja, 6) liikennevälineet ja 7) ihmiset (!).

Vuoden 1992 käännöksessä mainitaan orjat, mutta alkutekstissä orja-sanaa ei esiinny vaan ainoastaan ihmisruumiit ja -sielut. Ihmiset tulevat siis olemaan kauppatavaraa lopun aikoina. Varmasti kyse on myös siitä ihmiskaupasta, mitä nykyäänkin esiintyy, mutta tämän lisäksi sieluista puhuminen viitannee ihmisten kauppaamiseen jo silloin, kun heillä ei vielä ole sellaista ruumista kuin meillä. Ihmisalkioilla tapahtuva kauppa on jo valitettavasti alkanut. On kohdunvuokrausta ynnä muuta eettisesti kyseenalaista toimintaa ihmisyyden alkuvaiheessa. Oletettavasti ihmisten elämän lisäksi kaupan on myös ihmisten kuolema. Abortin ja eutanasian laillistaminen ja lisääntyminen on jo meidän aikanamme tapahtunut ilmiö.

Kuten edellisistä luvuista on käynyt ilmi, Antikristus tulee saamaan maailmassa kaiken poliittisen, sotilaallisen, taloudellisen ja uskonnollisen vallan. Ilmestyskirjassa puhuttiin aiemmin hänen poliittisesta vallastaan kuninkaiden ja näitä kuvaavien Pedon sarvien kohdalla. Sotilaallinen valta taas tuli esiin kuvattaessa valloituksia, joilla Antikristus saa maailman hallintaansa. Antikristuksen uskonnollista valtaa käsiteltiin puolestaan Pedon ja sen kuvan kumartamisen yhteydessä. Hän astuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Mutta tässä kohdin Ilmestyskirjaa puhutaan Pedon valtakunnan taloudellisesta vallasta.

Samoin kuin monenlainen pahuus levisi sukupuolitaudin tavoin Portosta kaikkiin maailman hallitsijoihin ja maihin, samoin on levinnyt myös Porton taloudellinen vauraus. Porton tuho, joka tulee äkisti yhtenä päivänä, romahduttaa koko maailmantalouden. Yritykset tekevät konkursseja, koska niiden tuotteita ei enää osteta. Pörssit romahtavat, koska yritysten arvo romahtaa. Maailman suurin markkina-alue Babylon, kymmenien miljoonien asukkaiden kaupunki, romahtaa ja tuhoutuu.

Nykyistä ja tulevaa talouselämää tarkastellessa esiin nousevat erilaiset velkakriisit, jotka horjuttavat maailmaa. Tässä on eräänlainen antikristillisen hallinnan siemen. Täysin toisenlaisen kuvan taloudenhoidosta saa Raamatusta, jossa puhutaan riemuvuodesta. Riemuvuosi oli Mooseksen laissa määritelty aika joka 50. vuosi (3. Moos. 25:10–55). Silloin kaikki orjat piti vapauttaa ja kaikki velat antaa anteeksi, jotteivät yksityiset ihmiset, kaupungit tai kuninkaat voisi kerätä hallitsemattomia rikkauksia. Tämä esti tehokkaasti kaikenlaiset velkakriisit ja velaksi elämiset, koska kenenkään ei kannattanut antaa velkaa hallitsemattomasti, sillä muutoin velan antaja olisi menettänyt liikaa varojaan.


Valitus jatkuu

”Hedelmät, joita koko sydämestäsi himoitsit, ovat nyt poissa, kaikki komeutesi ja koreutesi on mennyttä, eikä se milloinkaan palaa. ’Noiden tavaroiden kauppiaat, nuo, jotka ovat rikastuneet porton vauraudesta, seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He itkevät ja valittavat: - Voi sinua, suuri kaupunki! Sinä pukeuduit pellavaan, purppuraiseen ja helakanpunaiseen pukuun, sinun ylläsi kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, mutta hetkessä on rikkautesi tuhoutunut. ’Myös kaikki laivurit ja purjehtijat, kaikki merimiehet ja muut merenkulkijat seisoivat loitolla, ja kun he näkivät savun nousevan hänen roviostaan, he huusivat: ’Mikä veti vertoja tälle suurelle kaupungille?’ He ripottivat hiekkaa hiuksiinsa ja huusivat itkien ja valittaen: - Voi suurta kaupunkia, jonka vauraudesta rikastuivat kaikki merenkulkijat! Se on hetkessä tuhoutunut.” (Ilm. 18:14–19)

Babylonin asukkaat elivät vain nykyhetkelle ja välittömälle tarpeiden tyydyttämiselle. Heidän huolettomuutensa tulevaisuuden suhteen kuitenkin kostautui. Hyvänä esimerkkinä tästä lopun aikojen ”babylonialaisten” ajattelutavasta on Jaakobin veljen Eesaun toiminta. Hän myi esikoisuutensa lautasellisesta hernekeittoa. Hän ajatteli vain nykyhetkeä. Hänelle olivat tärkeitä vain tämän hetken tarpeet ja nautinnot. Eesaulla oli nälkä, joten hän halusi ruokaa heti. Hänellä ei ollut halua kieltäytyä mistään. Seuraukset siitä olivat karmaisevat. Hänen tulevaisuutensa leikattiin pois.

Mekään emme saa ajatella: ”Onhan minulla nyt kaikki hyvin.” Ne prosessit, jotka määräävät tulevaisuuden ovat kuitenkin yleensä nähtävillä nykyhetkessä. Niiltä ei saa ummistaa silmiään. Esimerkiksi 1930-luvulla Mantsurian kiinalainen nukkehallitsija katsoi vain nykyhetken tilannetta eikä halunnut nähdä japanilaisten tosiasiallista vallansaantia Kiinassa. Seuraukset olivat pahat. Kun Hitlerin armeijat hävisivät Stalingradissa 1942 ja sodan suunta kääntyi, propagandaministeri Josef Goebbels tajusi tilanteen. Niinpä hän kiinnitti kansan huomion sodasta ja sen tulevaisuudesta nykyhetkeen ja siinä tapahtuvaan kansallistunteen nostattamiseen. Kun saksalaisten huomio oli vain nykyhetkessä, sen hyvinvoinnissa ja turvallisuudessa, kukaan ei kääntynyt natsijohtajia vastaan. ”Onhan meillä nyt kaikki hyvin. Elämme turvassa ja sota on kaukana.” Mutta ne prosessit, jotka johtivat Saksan häviöön, olivat jo käynnistyneet. Oli vain ajan kysymys, koska ne vyöryivät myös konkreettisesti saksalaisten yli.

Babylonin tuho tuli kaupungin asukkaille ja maailman liikemiehille täytenä yllätyksenä. Se ei kuitenkaan tullut yllätyksenä niille, jotka näkivät etukäteen tuhon siemenet jo edeltä ja pakenivat kaupungista Jumalan käskyn mukaisesti. Ihmisten usko Babylonin kukistumattomuuteen oli hyvin vankka ja kuvasi sitä ylpeyttä, joka ihmisillä oli. Vuonna 1912 matkustajalaiva Titanicin kapteeni julisti vastaavasti: ”Edes Jumala ei voi upottaa tätä laivaa.” Kuinka vaarallisia sanoja! Jumala mursi ihmisten ylpeyden ja uhmamielen tavalla, josta puhutaan yhä tänä päivänä. Aivan vastaavasti lopun aikojen Babylonin asukkaat ajattelevat, ettei edes Jumala voi kukistaa tätä kaupunkia. Toisin kuitenkin käy. Babylon tulee palamaan.

”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki. On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki.” (Luuk. 17:26–29)

Babylonin tuhoutuminen surettaa maailman liikemiehiä. Heille vain raha ja valta ovat tärkeitä. He eivät välitä moraalista tai toisten ihmisten kärsimyksistä. He eivät sure niinkään kaupungin asukkaiden kärsimystä vaan sitä, että he eivät saa enää siitä hyötyä irti. Kuitenkin Babylonin asukkaiden kärsimys on oikeutettu. Kaikkivaltias Jumala on heidät tuominnut. He saavat ansionsa mukaan. Kaupunki on ollut kaiken pahuuden äärimmäinen keskittymä ja ilmentymä. Sen tuhoutuminen on hyvä asia, josta tulee iloita.

”Porton rovio”, josta tekstissä puhutaan, tarkoittaa paitsi kadotusta, johon kaupungin asukkaat joutuvat, myös tuon suurikokoisen kaupungin tuhoutumista tulessa. Kaupungin suuruudesta tulee mieleen myös se, että usein kaupunkien koon kasvaessa myös niiden pahuus kasvaa. Kun syntisiä ihmisiä tuodaan riittävän paljon yhteen, heidän pahuutensa saa polttoainetta toisistaan. Usein suurkaupungit ovat pahuuden keskittymiä. Miljoonakaupungistuminen ei siten ole mikään positiivinen ilmiö. Ihmisten sopiva hajaantuminen estää helpommin pahuuden keskittymisen.

Mutta toisaalta eristyksissä olevissa yhteisöissä pahuus tulee usein myös esiin. Tämä johtunee siitä, että Jumalan sanan ja evankeliumin voiman parantava ja eheyttävä vaikutus jäävät vähäiseksi, jos sanoman kulkeutumisella on esteitä eristyksen takia. Sen tähden suljetut maat, kaupungit ja ihmisyhteisöt ovat ongelmallisia. Ihmisten välistä vuorovaikutusta estävät tekijät toimivat myös evankeliumin leviämistä vastaan. Toisin sanoen sekä miljoonakaupungistuminen että eristäytyminen ovat molemmat kielteisiä ilmiöitä.


Babylonin tuho

”Iloitse sen lopusta, taivas, iloitkaa, kaikki pyhät, kaikki apostolit ja profeetat! Jumala on tuominnut sen, joka tuomitsi teidät.’ Muuan mahtava enkeli otti ison kiven, myllynkiven kokoisen, heitti sen mereen ja sanoi: - Näin paiskataan pois Babylon, tuo suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää. Enää ei kuulla kaduillasi harpunsoittoa, ei laulua, ei huilun eikä torven ääntä. Enää ei ole minkään ammatin taitajaa, ei kuulla jauhinkiven jyrinää. Enää ei nähdä lampun valoa, ei kuulla sulhasen, ei morsiamen iloista ääntä. Sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, sinä lumosit noitakeinoillasi kansat ja johdit ne harhaan. Sinun käsiäsi tahrasi profeettojen ja pyhien veri, maailman kaikkien murhattujen veri.” (Ilm. 18:20–24)

Jumalattomat itkevät, valittavat ja surkuttelevat Babylonin kärsimyksiä ja tuhoa. He olivat rakastuneet siihen ja sen elämäntapaan. Babylon oli lumonnut noituudellaan kaikki kansat ja johtanut ne harhaan. Kuitenkaan Jeesukseen uskova ei saa rakastaa sitä. Päinvastoin! Babylonin tuhosta tulee iloita. Kristityt eivät saa kokea sääliä sitä kohtaan. Kun Lotin vaimo haikaili Sodomaan takaisin ja oli huolissaan sen tuomiosta, hän muuttui suolapatsaaksi Jumalan lyömänä.

”Jos sinä päivänä joku on katolla ja hänen tavaransa ovat sisällä talossa, hänen ei pidä mennä alas noutamaan niitä, ja jos joku on pellolla, hänen ei pidä palata kotiin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen.” (Luuk. 17:31–33)

Halleluja! Ylistys Jumalalle, taivaan Herralle, ikuiselle valtiaalle! Hän on tuhonnut Babylonin. Hän on laittanut sen asukkaat kärsimään. Iloitse! Iloitse ja kiitä Jumalaa siitä, mitä hän tekee Babylonille ja sen asukkaille. Babylon on laittanut Jumalan omia kärsimään. Nyt se joutuu itse kokemaan sen, mitä se teki muille.

Neljää ryhmää kehotetaan iloitsemaan Babylonin tuhosta. Ensimmäisenä mainitaan taivas, millä tarkoitetaan enkeleitä. Myös enkelit taivaassa yhtyvät siihen iloon, joka Babylonin tuomiosta on. Toiseksi kehotus iloita osoitetaan kaikille pyhille, kaikille uskoville. Kolmantena mainitaan apostolit ja neljäntenä profeetat. Näiden kahden mainitseminen voi oudoksuttaa, mutta sille on täsmällinen syynsä. Apostolit kuvaavat uuden liiton perustaa, samoin kuin profeetat kuvaavat vanhan liiton perustaa. Voidaan myös katsoa apostolien edustavan symbolisesti Uutta testamenttia ja profeettojen Vanhaa testamenttia, toisin sanoen yhdessä koko Raamattua. Muinaisen maailman Babylon ja sen tuho oli vanhan liiton ajan esikuva uuden liiton aikana tapahtuvasta lopun aikojen Babylonista.

Tietenkään mihinkään väärään vahingoniloon tai kostonhimoon ei kenelläkään ole syytä eikä oikeutusta. Jumalan on kosto. Hän on maksava. Mutta juuri siksi, että tässä on kyse Jumalan kostosta ja tuomiosta, siitä tulee iloita, koska Jumala saattaa voimaan kaiken oikeudenmukaisuuden. Tekstissä sanotaan uskoville, että Jumala on tuominnut sen, joka tuomitsi heidät. Tämän sanan merkitys on siinä, että Babylonin asukkaiden ja Antikristuksen viha kohdistui Jeesuksen omiin. Uskovia surmattiin, kidutettiin ja heidän omaisuutensa ryöstettiin. Vihatessaan uskovia, Babylon on vihannut heidän Herraansa Jeesusta. Jeesus sanoi:

”Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 15:18–21)

Babylonin käsiä ”tahrasi profeettojen ja pyhien veri, maailman kaikkien murhattujen veri”. Sen kiihkein intohimo oli surmata uskovia ja laittaa heidät kärsimään. Sen suurempaa verenhimoa ei ole koskaan ollut maan päällä eikä koskaan tule. Portto oli humaltunut pyhien verestä. Edustaessaan Saatanan valtaa Babylon on syyllinen kaikkeen verenvuodatukseen, jota koko maailmassa, koko Antikristuksen globaalissa valtakunnassa on tehty. Se on äärimmäisen pahuuden keskittymä. Siksi se ei jää rangaistuksetta.

Johannes kertoo nähneensä, että eräs mahtava enkeli otti suuren myllynkiven ja paiskasi sen mereen. Tämä oli osoituksena siitä, mitä käy Babylonille. Samalla tavalla sekin paiskataan pois. Myllynkivi on myös Jeesuksen evankeliumeissa käyttämä vertaus sen kohtalolle, joka viettelee yhdenkin vähäisen, joka uskoo Jeesukseen. Viettelyksen äitinä Babylonia kohtaa hirveä tuomio.

”Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä.” (Luuk. 17:1–2)

Tekstissä kuvataan myös Babylonin tuhon kaikenkattavuutta. Kaikki elämä on lakannut sieltä, ja kuolema on tullut tilalle. Ilo on vaihtunut murheeseen, nautinto tuskaan ja hyvinvointi kurjuuteen. Kuitenkin samaan aikaan uskovia ihmisiä ja taivaan enkeleitä kehotetaan iloitsemaan ja riemuitsemaan Babylonin tuhoutumisesta. Tämä johtuu paitsi uskovien vainojen hellittämisestä myös Babylonin pahuuden ja vallan hellittämisestä. Hieman yllättävää voi olla sekin, että uskovia kehotetaan iloitsemaan maailmantalouden romahtamisesta, mutta se on täysin ymmärrettävää, sillä se tarkoittaa paitsi uskovien taloudellisen ahdingon osittaista hellittämistä myös suurimpien hyvinvointiin liittyvien kiusausten poistumista. Babylon on sekä kaiken muun pahuuden keskus myös erityisesti maailmanlaajuisten uskovien vainojen moottori ja keskus. Marttyyrien veri tahraa sen käsiä.

Aikoinaan Hitlerin valtakunta piti jauhaa pohjia myöten murskaksi ja saattaa Saksan kansa kärsimään, jotta he ymmärtäisivät natsismin mielettömyyden ja pääsisivät henkisesti irti Hitleristä ja tämän ajattelusta. Aivan samoin pitää tapahtua myös Pedon valtakunnalle ja sen keskuskaupungille Babylonille. Mikään vähempi kuin täydellinen tuho ei riitä.


=> Edelliseen lukuun => Sisällysluetteloon => Seuraavaan lukuun