Ilmestyskirja 12–13 – Saatanan valta maailmassa
Ilmestyskirjan 12. luku aloittaa uuden jakson Ilmestyskirjan kerronnassa. Siinä kerrotaan Jeesuksesta, Saatanasta, Israelista ja kristityistä. 13. luvussa seuraa kahden pedoksi kuvatun hahmon ilmestyminen, jotka saavat valtansa suoraan Saatanalta. Näiden petojen ilmestyminen maailmaan historian lopulla merkitsee Saatanan vallan suurinta huippua. Pedon hallinta-aika kuitenkin päättyy Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin pahan valta murskataan.
Erityisesti näitä lukuja lukiessa voi mietityttää, mihin aikaan mikäkin eskatologinen teksti viittaa. Ajankohtia ja tapahtumajärjestyksiä ruodittaessa syntyy usein tulkintaeroja. Ilmestyskirja ei ole vaikea eikä vaikeatajuinen kirja sanoman varsinaisen sisällön osalta. Sen olennainen sanoma on Jeesuksen voiton julistaminen ja uskovien vahvistaminen vainojen alla niin, että ne kestetään eikä Jeesusta kielletä. Moninaiset tulkinnalliset teoriat ovat syntyneet nimenomaan koskien kronologiaa eli aikajärjestystä, ei välttämättä niinkään koskien opetuksen varsinaista sisältöä ja hengellistä sanomaa. Kronologiaakin on silti hyvä selvittää hiukan.
Maailmanhistoria etenee siten, että Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen ottamisen jälkeen evankeliumi on alkanut työntyä maailman eri kolkkiin. Lopulta se tulee saavuttamaan kaikki maat, kansat ja kielet. Kun näin tapahtuu, tulee Jeesus takaisin ja päättää tämän maailmanajan. Tämän kehityksen alkaessa lähestyä loppua Saatanan toiminta kiihtyy maailmassa. Syy tähän on siinä, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Saatana tietää, että hän on hävinnyt pelin, ja että hän joutuu maailman lopulla helvettiin. Mutta koska hän on äärimmäisen paha, hän haluaa vetää mukaansa kadotukseen niin monta ihmistä kuin suinkin mahdollista.
”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!”
Saatana tietää, että hänellä on jäljellä enää vain vähän aikaa. Niinpä hänen vihansa yltyy ja hän kiihdyttää toimintaansa mitä lähempänä hänen loppunsa on, mitä lähempänä ovat maailmanevankelioinnin loppuunsaattaminen ja Jeesuksen toinen tuleminen. Tämä näkyy esimerkiksi viidennen torven kohdalla, jolloin maailmaan vapautuu suuri määrä aiemmin sidottuna olleita demonivoimia. Varsinaisen huippunsa Saatanan valta kuitenkin saavuttaa ”laittomuuden ihmisen”, Antikristuksen ilmaantumisen ja tämän globaalin valtakunnan perustamisen myötä. Tuona aikana Jeesus tulee takaisin, kukistaa Antikristuksen ja perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakunnan. Sitä seuraavat viimeinen tuomio, taivas ja helvetti.(Ilm. 12:12, KR38)
Aikojen loppu
Kristillisessä kielenkäytössä esiintyy usein käsite ”lopun ajat”, mutta tarkkaan ottaen juuri tätä ilmaisua ei löydy Raamatusta (vaikka jotkin käännökset voivatkin sitä käyttää). Ilmaisu ei ole käyttökelvoton, mutta on hyvä tietää, että siinä yhdistyy kaksi Raamatun käyttämää termiä koskien historian loppua. Toisaalta Raamatussa puhutaan ”viimeisistä ajoista” ja toisaalta ”aikojen lopusta”. Termi ”ajat” ja termi ”loppu” viittaavat hieman eri aikoihin.
Loppu ei ole Raamatussa hetkellinen tapahtuma vaan jonkin aikaa kestävä ajanjakso. Viimeiset ajat alkoivat ensimmäisestä helluntaista pari tuhatta vuotta sitten(Apt. 2:17 ), mutta näiden aikojen loppu on jakso viimeisten aikojen viime hetkillä(Dan. 12:9 ).
”Viimeiset ajat” (tai viimeiset päivät) tarkoittavat siis uuden liiton aikaa. Tässä mielessä olemme eläneet lopun aikoja jo pari tuhatta vuotta. Mutta ”aikojen loppua” ei ole eletty läheskään näin kauan. Raamattu ilmoittaa, että aikojen loppu käynnistyy, ”kun pyhän kansan hajaannus on lopussa”(Dan. 12:7 ). Tämä hajaannuksen päättyminen on toteutunut Israelin itsenäistymisen ja juutalaisten massiivisen maahan paluun myötä. Emme siten ole eläneet vielä kovinkaan kauan ”aikojen loppua”.
Ilmestyskirjaa käsittelevistä kohukirjoista on voinut lukea jotain seuraavan kaltaisia sensaatiojulistuksia: ”1948 – vuosi jolloin loppu alkoi!”, jolloin niihin on helppo suhtautua halveksuvasti. Kuitenkin uskon Raamatun perusteella, että tuo sitaatissa sanottu on totta. Niin keskeinen eskatologinen merkitys annetaan hajaannuksen, diasporan päättymiselle useissa Raamatun teksteissä. Historiaa havainnoimalla voi päätyä myös aivan vastaavaan johtopäätökseen. 1940-luvun lopulla ovat lähteneet liikkeelle monet tapahtumat, jotka liittyvät Raamatussa mainittuun ”aikojen loppuun”, viimeisten aikojen loppukauteen.
Toinen maailmansota, jonka tapahtumat johtivat Israelin itsenäistymiseen vuonna 1948, on monessa mielessä ollut käänteentekevä historiassa. Sen jälkeen esimerkiksi länsimaiden maallistuminen ja kristillisten kirkkojen liberalisoituminen ovat kiihtyneet huomattavasti. Esimerkiksi Suomen kirkon maallistuminen käynnistyi juurikin 1940-luvun lopussa niin sanotun asevelipapiston alkaessa vaatia kirkon ”sosiaalista uudistumista”. Tuosta ajasta alkaen myös abortit ovat yleistyneet maailmassa merkittävästi niin, että niihin on kuollut jo yhtä monta ihmistä kuin mitä kuoli toisessa maailmansodassa. Ennen 1950-lukua abortit olivat marginaalinen ilmiö, harvinaisia ja useimmissa maissa laittomia.
Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin YK, joka on globaalin vallan edistäjä ja symboli ja sinänsä siis hyvin ”antikristusmainen” organisaatio. YK:n synnyn ja laajentumisen maailmanlaajuiseksi järjestöksi voi nähdä myös yhtenä seurauksena ensimmäisen sinetin ratsastajan ilmaantumisesta maailmaan. Vuonna 1948 perustettiin ääriliberaali ja yleisuskonnollinen Kirkkojen maailmanneuvosto, joka on tehnyt paljon pahaa turmelemalla kristillisyyttä ja edistämällä ekumeenista kirkkojen yhdistymistä. Samana vuonna Tanskan kirkko hyväksyi naispappeuden ensimmäisenä Euroopassa, mikä merkitsi feminismin turmelevan vaikutuksen alkua kristillisissä kirkoissa. Vain vuotta myöhemmin Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen ydinpomminsa, mikä toi ydinaseet pysyvästi maailmanpolitiikkaan, ja samana vuonna kommunistit saivat vallan Kiinassa. Vuoden 1948 jälkeen maailmassa ei myöskään ole ollut yhtään rauhan vuotta.
Toisaalta tuon vuoden jälkeen maailmanevankeliointi on nytkähtänyt harppauksin eteenpäin. Kiinassa on tapahtunut valtaisa herätys, jolle ei ole vertailukohtaa historiassa. Latinalaisessa Amerikassa helluntailaisuus ja muu evankelinen kristillisyys on kasvanut vuoden 1948 jälkeen räjähdysmäisesti. Ensimmäistä kertaa myös Lähi-itään on saatu perustettua kansanryhmien rajat ylittäviä seurakuntia. Raamatunkäännöstyö on edistynyt merkittävästi toisen maailmansodan jälkeen. Ja mustan Afrikan kristillisyys on laajentunut suurimittaisesti niin, että ensimmäiset kristillisestä Nigeriasta pakanalliseen Suomeen tulleet lähetystyöntekijät on jo nähty.
Tällä pyhän kansan hajaannuksen päättymisellä ja siitä alkaneella ”aikojen lopulla” on merkitystä ajoitettaessa Ilmestyskirjan kuvaamia tapahtumia maailmanhistoriassa. Monia on mietityttänyt erityisesti seitsemän sinetin, seitsemän torven ja myöhemmin käsiteltävän seitsemän maljan tapahtumien ajallinen suhde. Seitsemän vihan maljaa, joita käsittelen tarkemmin myöhemmin, sijoittuvat pahuuden huipentuman aikaan, Antikristuksen hallinta-aikaan juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta. Seitsemän sinettiä ja seitsemän torvea sijoittuvat sen sijaan hieman laajemmalle aikajaksolle. Ilmestyskirjan mukaan ne ovat silti ”lopun tapahtumia”, jotka ovat käynnistyneet Israelin itsenäistymisen jälkeen ja päättyvät Jeesuksen toiseen tulemukseen. Esimerkiksi seitsemäs ja viimeinen torvi merkitsee suoraan Jeesuksen paluuta(1. Kor. 15:51–52 ).
Seitsemän sinetin ja seitsemän torven tapahtumat sijoittuvat 1940-luvun lopulla käynnistyneeseen aikaan, mikä selviää myös Ilmestyskirjan tapahtumakuvauksia lukemalla. Useimmat niistä ovat mahdollisia vasta teknisesti hyvin kehittyneenä aikana sekä aikana, jolloin maapallon väestö on kasvanut miljardiluokkaan. Muutoin ei esimerkiksi 200 miljoonan miehen armeija ole mahdollinen(Ilm. 9:16 ). Näin on käynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Moni asia on kuitenkin vielä tapahtumatta. Antikristus ja hänen globaali maailmanvaltakuntansa eivät ole vielä tulleet. Myös Raamatussa ennustettu ja luvattu Israelin laajamittainen kääntyminen Jeesuksen puoleen(Room. 11:25–26 ) on vielä tapahtumatta. Siihen viitataan Raamatussa nimenomaan ”aikojen lopun” tapahtumana. Tämä on ennustettu jo Vanhassa testamentissa:
”Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palaat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä.”
Israel ei luvattuun maahan asettumisen jälkeen koskaan varsinaisesti palannut laajamittaisesti Jumalan luo. Edes Babylonian pakkosiirtolaisuudesta paluu ei merkinnyt tätä, sillä sieltä palasi vain rippeet pyhästä kansasta, ja heistäkin vain kahden (tai kolmen) heimon jäseniä. Koko Israelin laajamittainen kääntyminen Herransa puoleen on vielä tapahtumatta. Raamatussa se liitetään kuolleiden ylösnousemukseen, jonka tiedämme tapahtuvan vasta aikojen lopulla:(5. Moos. 4:30, KR33)
”Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!”
Kauheudestaan huolimatta Hitlerin Saksan toimeenpanema juutalaisten joukkomurha, holokaust, toimi keskeisenä laukaisevana tekijänä Israelin valtion synnylle ja juutalaisten suurimittaiselle paluulle luvattuun maahan. On mahdollista, että tämä juutalaisten historian suurin katastrofi on ennustettu jo 5. Mooseksen kirjassa:(Room. 11:15 )
”Sillä minä tiedän, että te minun kuoltuani vaellatte kelvottomasti ja poikkeatte siltä tieltä, jota minä käskin teidän vaeltaa. Sentähden on onnettomuus kohtaava teitä aikojen lopulla, kun te teette sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hänet kättenne teoilla.”
Israelia on kohdannut monta onnettomuutta jo muinaisena aikana, kuten Jerusalemin kaksi hävitystä vuosina 586 eKr. ja 70 jKr., mutta varsinaisesti ”aikojen lopulla” näin ei ole käynyt ennen toista maailmansotaa ja silloin tapahtunutta kuuden miljoonan juutalaisen väkivaltaista surmaamista. Sen suurempaa onnettomuutta juutalaiset eivät ole koskaan kokeneet.(5. Moos. 31:29, KR33)
Onnettomuus ei ole kuitenkaan ainoa asia, jonka Raamattu ennustaa Israelille. Nimittäin ”aikojen lopulla” Israel tulee kääntymään Messiaansa puoleen. Israeliin on tulossa herätys. Vaikka tämä on vielä tapahtumatta, tiedämme sen toteutuvan aikojen lopulla. Tämä käy ilmi myös Jeremian kirjasta, jossa ennustetaan ensinnäkin Messiaan, Jeesuksen, ensimmäinen tulo. Israelista sanotaan:
”Hänen valtiaansa (Messias) nousee hänestä itsestänsä, hänen hallitsijansa lähtee hänen keskeltänsä; ja minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua lähestyä. Sillä kuka panee henkensä alttiiksi minua lähestyäkseen? sanoo Herra.”
Tämän Messiaan tulon jälkeen – kuinka pitkän ajan kuluttua, sen Jumala tietää – Israel tulee kääntymään hänen puoleensa, Jeesuksen puoleen, ja löytää tien Jumalansa yhteyteen. Jeremia jatkaa:(Jer. 30:21, KR33)
”Ja niin te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne. … Aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään. Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani.”
On tärkeää huomata, että tässä ei puhuta mitään Babylonian pakkosiirtolaisuudesta paluusta, vaan Messiaan tulon jälkeisistä ajoista, tarkemmin ”aikojen lopusta”. Silloin Herrasta tulee kaikkien Israelin sukukuntien Jumala. Babyloniasta ei näet palannut kuin kaksi (tai kolme) heimoa, ja niistäkin vain rippeitä. Mutta Jeremian profetia puhuu nyt kaukaisista ajoista, jolloin kaikki Israelin sukukunnat löytävät tien Messiaan yhteyteen. Tuolloin Jumala ei tuo omaan maahansa vain kahta heimoa, kuten Babyloniasta palattaessa, vaan kaikki Israelin heimot. Kyseessä on toisen diasporan päättyminen 1940-luvun lopulla, ”aikojen lopulla”.(Jer. 30:22–31:1, KR33)
”Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen ikeen sinun kaulastasi ja katkaisen sinun siteesi. Eivät tee enää muukalaiset heitä palvelijoikseen, vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa (Messiasta), jonka minä heille herätän.”
Jumala katkaisee vieraan ikeen Israelin kaulalta eikä heidän tarvitse olla enää vieraiden kansojen palvelijoita kaikkien kansojen seassa, vaan he voivat palata omaan maahansa, jossa he saavat olla itsenäisiä. Tämä kuvaa Israelin itsenäistymistä 1948 ja toisen diasporan päättymistä. Tämän jälkeen tulee vielä käymään niin, että Israel löytää ”Daavidin”, Messiaan, Jeesuksen omaksi kuninkaakseen ja Herrakseen. Israelin kansan keskuudessa tulee syntymään vielä herätys.(Jer. 30:8–9, KR33)
Israelin valtion perustaminen ja juutalaisten maahan paluu ovat kiistatta eskatologinen tapahtuma, sillä hyvin monet Raamatun aikojen loppua koskevista ennustuksista ovat täyttyneet juuri tuolloin, vaikka osa toki onkin vielä täyttymättä. Seitsemän sinetin ja seitsemän torven tapahtumat sijoittuvat aikojen lopun tapahtumina kokonaisuudessaan tuon ajan eli 1940-luvun jälkeiseen aikaan. Me siis elämme paitsi ”viimeisiä aikoja” myös ”aikojen loppua”.
1. Viimeiset ajat: Evankeliumi kaikkeen maailmaan 2. Aikojen loppu: Seitsemän sinettiä ja seitsemän torvea 3. Vihan aika: Seitsemän vihan maljaa
Seitsemästä sinetistä ja seitsemästä torvesta ajattelen, että niiden tapahtumat ovat päällekkäisiä, eivät peräkkäisiä. Samalla tavoin kuin sinetit ajoittuvat 1940-luvun ja Jeesuksen toisen tulemuksen väliin, sijoittuvat myös seitsemän torvea tasaisesti tälle aikavälille. Vihan maljat sen sijaan sijoittuvat yksinomaan tämän ajanjakson loppupuolelle aikaan juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta, Antikristuksen hallinta-aikaan. Siitä nimi ”vihan (maljojen) aika”.
Vaihtoehtoisia nimiä ovat ”ahdistuksen aika” ja ”vaivan aika”, jotka viittaavat uskovien tuolloin kokemaan suureen vaivaan ja ahdistukseen. Nimitykset eivät ole vääriä, vaikka ”vaiva” onkin vanhaa suomen kieltä. Itse kuitenkin suosin ”vihan aikaa”, koska se kiinnittää huomion Jumalaan ja hänen tekoihinsa.Kuudes ja seitsemäs sinetti sekä kuudes ja seitsemäs torvi ovat jo vihan ajan tapahtumia, joten kaikissa kolmessa (sinetit, torvet, maljat) on osin päällekkäisyyttä. Yhtälailla evankeliumin leviäminen kaikkeen maailmaan jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. Kaavioon voisi halutessaan vielä sijoittaa neljännen palkin eli ”pakanoiden ajat”(Luuk. 21:24 ), jotka alkoivat 70 jKr. (tai 135 jKr.) ja päättyivät 1948 (tai 1967) Jerusalemin saamiseen takaisin juutalaisille.
Mitä aikaa elämme nyt? Antikristus ei ole vielä tullut, mutta pyhän kansan hajaannus on päättynyt. Elämme aikojen loppua, mutta emme vielä vihan aikaa. Yhtäkään Jumalan vihan maljoista ei ole vielä vuodatettu. 6. ja 7. sinetti eivät ole vielä auenneet, eikä 6. ja 7. torveen ole vielä puhallettu. Vaikuttaa myös siltä, että 5. sinetin ja 5. torven tapahtumat ovat vielä tapahtumatta. Elämme siis jossain sinettien 1–4 ja torvien 1–4 aikana. Jeesus kuitenkin sanoi historian päättyvän äkisti, joten kehityskulku tästä eteenpäin voi olla hyvinkin nopeaa. On valvottava.
Nainen ja lohikäärme
”Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi tuskissaan synnytyspolttojen vaivaamana. Toinenkin tunnusmerkki näkyi taivaalla: suuri tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja kruunu kaikissa seitsemässä päässä. Pyrstöllään se pyyhkäisi pois kolmanneksen taivaan tähdistä ja sinkosi ne maahan. Lohikäärme asettui synnyttävän naisen eteen nielaistakseen lapsen heti kun se syntyy. Nainen synnytti lapsensa, pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla. Tämä lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo, ja nainen pakeni autiomaahan. Jumala on sinne valmistanut hänelle turvapaikan, missä hänestä pidetään huolta tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää.”(Ilm. 12:1–6 )
Kuten todettua, 12. luvusta alkaen käynnistyy Ilmestyskirjan kuvauksessa uusi jakso, jossa kerrotaan Saatanan vallan huipentumisesta maailmassa ennen Jeesuksen toista tulemusta. Useamman luvun mittainen laaja kuvaus alkaa pelastushistoriasta kertomisella, mistä käsin avautuu Saatanan motivaatio pyrkiä valtaamaan maa ”petojensa” kautta.
Johannes näkee taivaalla kaksi suurta tunnusmerkkiä. Tunnusmerkin käsite on kahtalainen. Se on toisaalta ihme, joka on merkkinä yliluonnollisesta vaikutuksesta maailmassa. Toisaalta se taas on tuntomerkki, jonka nähdessään pystyy tutun asian erottamaan tuntemattomasta. Myös käytetyssä kreikan kielen sanassa seemeion on nämä kaksi merkitystä.
Ensimmäinen tunnusmerkki (tuntomerkki) on viimeisillään raskaana oleva nainen, joka huutaa kivusta synnytyspolttojen vaivaamana. Tämän naisen pukuna on aurinko, hänen jalkojensa alla on kuu, ja hänen päänsä päällä on 12 tähteä. Vanhaa testamenttia tuntevalle nämä tuntomerkit ovat selviä. Muistamme varmaankin Joosefin unen, jonka hän näki ennen Egyptiin joutumistaan. Hän sanoi:
”’Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni.’ Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: ’Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?’”
Aurinko, kuu ja tähdet ovat Jaakobin perheen ja suvun kuva. Raskaana oleva ”taivaankappalenainen” tarkoittaa Israelin kansaa. Sen seppeleenä olevat 12 tähteä viittaavat Israelin 12 heimoon. Israel ”synnytti”, toi maailmaan Messiaan, Jeesuksen, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella valtikalla.(1. Moos. 37:9–10 )
Johannes näkee myös toisen tunnusmerkin (tuntomerkin), suuren tulipunaisen lohikäärmeen, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Myös nämä tuntomerkit Vanhaa testamenttia tunteva ihminen tunnistaa. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, että paratiisissa ollut käärme ei ollut sellainen, jollaisena me käärmeen tunnemme. Sen seurauksena, että käärme vietteli ihmiset syntiin, Jumala rankaisi sitä erikoisella tavalla:
”Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi.”
Jumala otti käärmeeltä jalat pois, kirjaimellisesti ”jalat alta”. Käärme ei siis suinkaan luikerrellut vatsallaan paratiisissa, niin kuin myöhemmin, vaan käveli omilla jaloillaan. Ja mikä käärme on sellainen käärme, jolla on jalat? Lohikäärme!(1. Moos. 3:14 )
Lohikäärme on Saatanan symboli ja kuva. Johanneksen näyssä se pyyhkäisee kolmanneksen taivaan tähdistä pois. Tämä voi tarkoittaa hetkeä, jolloin Saatana eksytti ja sai mukaansa kapinaan Jumalaa vastaan osan Jumalan enkeleistä, joista tuli riivaajia, demoneita, pahoja henkiä. Lohikäärmeen punainen väri viittaa sen tuliseen vihaan Jumalaa ja tämän omia kohtaan. Sen kymmenen sarvea löytyvät puolestaan Danielin kirjan ”ylen hirmuisen” pedon päästä(Dan. 7:7 ). Lisäksi Vanhassa testamentissa esiintyy hirviö Leviatan (suom. ”kiemurteleva”), joka tarkoittaa lohikäärmettä(Jes. 27:1, KR33). Sillä mainitaan olevan useita päitä(Ps. 74:14 ).
Johannes jatkaa: ”Lohikäärme asettui synnyttävän naisen eteen nielaistakseen lapsen heti kun se syntyy.” Tämä viittaa siihen, että Saatana pyrki tuhoamaan Jeesuksen jo heti tämän synnyttyä, jolloin tapahtui Beetlehemin lastenmurha Herodeksen toimesta. Samoin Saatana pyrki tuhoamaan Jeesuksen erämaassa kiusauksissa ja varsinkin ristin kuolemassa. Jeesus ”temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo”, kun hän nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen.
Naisen pakeneminen autiomaahan viittaa Israelin kansan hajaantumiseen kaikkiin maihin, diasporaan. ”Siellä” eli kaikissa maissa Jumala pitää Israelin elossa, kunnes aika täyttyy ja Israel palaa takaisin luvattuun maahan. Tekstissä mainittu 3,5 vuotta (1260 päivää) on sama symbolinen luku, joka myös aiemmin Ilmestyskirjassa mainitaan ajaksi, jonka Israel on diasporassa(Ilm. 11:3 ). Jerusalem on oleva pakanoiden tallattavana ”3,5 vuotta”.
Autiomaa kuvannee sitä, että Israelin kansan hajaannus kaikkien kansojen sekaan kaikkiin maihin ei ole mitenkään helppoa. Historia osoittaa, että juutalaiset ovat joutuneet kärsimään paljon historiansa aikana. Vaikka hajaannus oli ja on Jumalan rangaistus hänen liittonsa hylkäämisestä ja rikkomisesta, se on paradoksaalisesti samaan aikaan suoja juutalaiselle kansalle. Nimittäin eri puolilla maailmaa hajallaan asuvaa kansaa ei ole niin helppo tuhota kuin yhteen maahan keskittynyttä. Suomalaiset olisi helppo tuhota. Ei tarvitse muuta kuin pommittaa Suomi soraläjäksi. Mutta kaikkien juutalaisten kaivaminen esiin kaikkien kansojen seasta on huomattavasti vaikeampaa. Hitler tätä yritti, mutta ei onnistunut. Siksi hajaannus on ”turvapaikka”(Ilm. 12:6 ).
Jeesuksen hallinta rautaisella sauvalla viittaa hänen toiseen tulemukseensa, jolloin hän kukistaa Pedon ja Väärän profeetan ja perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakunnan. Tämä on ennustettu jo messiaanisessa psalmissa 2, jossa profetoidaan Jeesuksesta:
”Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ’Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi. Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat.’”
Myös 4. Mooseksen kirjassa Bileam ennusti tämän saman Jeesuksen hallintavallan:(Ps. 2:7–9 )
”Minä näen tämän, mutta se ei tapahdu vielä, minä katselen tätä, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista. Se murskaa Moabin ohimot, kaikkien Setin jälkeläisten kallot. Edom joutuu voittajan omaksi, Seir vihollisten käsiin. Israel tekee voimallisia tekoja, Jaakobista polveutuu hallitsija, joka tuhoaa vihollisensa, vaikka he suojautuvat kaupunkeihin.”
(4. Moos. 24:17–19 )
Sota taivaassa
”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: - Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin. Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.”(Ilm. 12:7–12 )
Kuten evankeliumeista tiedämme, Saatana yritti surmata, vietellä ja tuhota Jeesuksen moneen kertaan alkaen jo Betlehemin lastenmurhassa Herodeksen kautta. Erityinen Saatanan hetki koitti silloin, kun hän sai Juudaksen omakseen ja sai tämän kavaltamaan Jeesuksen. Tämä tosin ennustettiin jo Vanhassa testamentissa psalmissa 109, joka puhuu Juudaksesta seuraavasti:
”Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon Saatana (hepr. Shatan) hänen oikealla puolellaan. Oikeuden edessä hän joutukoon syylliseksi, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.”
Valitettavasti suomalaisissa käännöksissä tätä kohtaa ei ole käännetty täysin oikein. Heprealaisessa tekstissä, samoin kuin useissa ulkomaalaisissa käännöksissä, on 6. jakeessa yksikantaan Saatanan nimi. Sen kääntäminen ”syyttäjäksi” on virhe. Esimerkiksi englanninkielinen King James Version kääntää: ”Set thou a wicked man over him: and let Satan stand at his right hand.”(Ps. 109:6–8, KR33)
Tämä psalmi profetoi Juudaksen kohtalosta ja siitä, miten hän Saatanan valtaan antauduttuaan petti Jeesuksen. Juudaksen synnin jälkeen Saatana myös seisoo hänen vierellään syyttämässä häntä. Koska Juudas, vaikka hän katui, ei kääntynyt Jeesuksen puoleen, ei hänen synnilleen ollut sovitusta. Jeesuksen voitto ei tullut hänen osakseen. Ennen ristin kuolemaa ja ylösnousemusta Saatana vielä pystyi menemään Jumalan eteen syyttämään ihmisiä, ja näin hän toimi Juudaksen kohdalla.
Saatana pyrki kuitenkin kaikin tavoin viettelemään, turmelemaan ja surmaamaan Jeesuksen. Hän luuli onnistuneensa, kun Jeesus naulittiin ristiin, mutta toisin kävi. Ristin kuolemassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseen ottamisessa Jeesus kukisti synnin, kuoleman ja Saatanan vallan. Johanneksen näyssä Saatana asettui synnyttävän naisen eteen nielläkseen lapsen, surmatakseen Jeesuksen. Mutta ”lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo”(Ilm. 12:5 ). Jeesus nousi kuolleista, astui ylös taivaisiin ja näin voitti Saatanan.
Kamppailu oli kuitenkin kovaa. Sitä käytiin paitsi maan päällä myös taivaassa, henkimaailmassa. Tätä kamppailua kuvaa Johanneksen näyssä taivaassa käyty sota. Mikael, joka on yksi suurimmista enkeliruhtinaista(Dan. 10:13 ), johti taistelua taivaassa. Taistelun lopputuloksena oli Saatanan ja tämän enkeleiden eli pahojen henkien tappio. Sen jälkeen Saatanalla ei ole enää ollut mitään asiaa taivaaseen vaan hänet enkeleineen syöstiin sieltä alas.
Myös Saatanan alkuperäisessä kapinassa ennen ihmisen lankeemusta hänet syöstiin maan päälle yhdessä niiden enkeleiden kanssa, jotka hänen kanssaan ylpistyivät ja nousivat kapinaan Jumalaa vastaan(Jes. 14:12–14, Hes. 28:16–17). Tuolloin kuitenkin Saatanalle jäi jonkinlainen oikeus tulla Jumalan eteen ja siten vierailla taivaassa. Tämä käy ilmi muun muassa Jobin kirjasta:
”Eräänä päivänä Jumalan pojat (enkelit) tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi Saatanalta: ’Mistä sinä tulet?’ Saatana vastasi: ’Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.’”
Ilmestyskirjan tekstissä Saatanan sanotaan olevan syyttäjä, ”joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin”(Job 1:6–7 )(Ilm. 12:10 ). Saatana on siis voinut Jumalan edessä taivaassa syyttää Jumalan omia. Tämä käy ilmi myös Sakarjan kirjasta, jossa Saatana syytti ylipappi Joosuaa:
”Herra antoi minun nähdä ylipappi Joosuan, joka seisoi Herran enkelin edessä. Saatana seisoi Joosuan oikealla puolella ja syytti häntä. Mutta Herran enkeli sanoi Saatanalle: ’Herra nuhtelee sinua, Saatana! Herra, joka on valinnut Jerusalemin, käskee sinun vaieta!”
Myös alemmat pahat henget ovat päässeet Saatanan tavoin vierailemaan Jumalan edessä. Profeetta Miika sai Jumalalta profeetallisen näyn Israelin jumalattoman kuninkaan Ahabin kohtalosta. Tästä näystä käy ilmi, että Saatanan tavoin myös muita riivaajahenkiä pääsi mukaan Jumalan eteen. Miika kertoo:(Sak. 3:1–2 )
”Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen ympärillään hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Ja Herra sanoi: ’Kuka eksyttäisi Ahabin, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?’ Yksi vastasi yhtä, toinen toista, kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä eksytän hänet.’ ’Millä tavoin?’ kysyi Herra. Henki vastasi: ’Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ’Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.’”
Näin tulee ymmärrettäväksi, miksi Jeesuksen aikoihin Saatana enkeleineen heitettiin ulos taivaasta, vaikka tavallaan hieman vastaava oli käynyt jo maailman alussa. Alussa Saatana syöstiin pois Jumalan edestä siitä asemasta, joka hänellä oli ollut, mutta hänelle jäi oikeus ”vierailuihin” Jumalan edessä. Kuitenkin ylösnousemuksen ja Saatanan siinä yhteydessä kärsimän tappion myötä hän ei pääse enää edes käymään Jumalan luona ja tämän valtaistuimen edessä. Saatanalle on asetettu täydellinen ja pysyvä porttikielto taivaaseen. Hän ei enää pääse syyttämään Jumalan omia, koska Jeesus on kertakaikkisesti ottanut syntien syyllisyyden pois uskovilta. Jeesuksen veri on tuonut voiton(1. Kun. 22:19–22 )(Ilm. 12:11 ).
Siinä missä Saatana pyrki langettamaan Jeesuksen ja surmaamaan tämän, pyrkii hän tekemään tämän saman myös Jeesuksen seuraajille, Jeesukseen uskoville. Marttyyrien kohdalla näkyy sama voitto kuin Jeesuksenkin kohdalla. Heitä Saatana ei saanut vieteltyä, joten hän surmasi heidät. Kuitenkin Jeesuksen voiton tähden he nousevat kuolleista Jeesuksen tullessa takaisin kunniassaan. Tästä syystä myös Johanneksen näyssä sanotaan marttyyreiden voittaneen yhdessä Jeesuksen kanssa:
”He ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.”
Tässä otetaan esiin jälleen käsite ”voittajat”. Ne, jotka kuolemaan asti ovat pysyneet Jeesuksessa eivätkä ole kieltäneet häntä, ovat voittajia. He ovat voittaneet Saatanan vallan yhdessä Jeesuksen kanssa. Jeesus sanoo:(Ilm. 12:11 )
”Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.”
Johannes kuulee kuitenkin vielä sanottavan, että Saatana on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt. Saatana tietää, että hän tulee häviämään ja joutumaan kadotukseen. Mutta koska hän on äärimmäisen paha, hän pyrkii vetämään helvettiin mukanaan mahdollisimman monta ihmistä. Viimeisiä päiviä ja Jeesuksen toista tulemusta lähestyttäessä Saatanan viha vain yltyy ja kiihtyy koko ajan, ja osin siksi myös Saatanan valta maailmassa kasvaa, koska hän tietää, että hänellä on enää vain vähän aikaa jäljellä ennen kuin hänelle käy huonosti.(Ilm. 3:21 )
Lohikäärme maan päällä
”Kun lohikäärme huomasi, että se oli syösty maahan, se lähti ajamaan takaa naista, joka oli pojan synnyttänyt. Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta. Käärme syöksi kidastaan naisen perään vesivirran, jotta virta veisi hänet mennessään, mutta maa auttoi naista: se avasi suunsa ja nielaisi virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastaan. Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.”(Ilm. 12:13–17 )
Saatanan yritys tuhota Jeesus epäonnistui. Hän hävisi taistelun niin maan päällä kuin taivaassa, minkä seurauksena hänet syöstiin lopullisesti maan päälle. Tämän tajuttuaan Saatana mietti, mikä olisi seuraavaksi pahin asia, jonka hän voisi tehdä. Miten hän voisi vahingoittaa Jeesusta muulla tavoin? Silloin hän keksi sen: ”Voin vahingoittaa Jeesuksen sydäntä vahingoittamalla hänen rakkaitaan!”
Kun Saatana huomasi, että hän ei voinut surmata ja kukistaa Jeesusta, hän pyrki vihassaan tuhoamaan Jumalan omaisuuskansan, joka on tälle rakas. Tämä on hyvin julma tapa toimia, mutta Saatanalle erittäin tyypillinen. Hänen pahuutensa näkyy siinä, että hän pyrkii satuttamaan vihollistaan satuttamalla tälle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä.
Kristittyjen vainoissa on valitettavasti joskus ilmennyt vastaavaa demonista pahuutta. Kun uskova mies ei ole taipunut kidutettaessa kieltämään Jeesusta, hänen eteensä on tuotu hänen vaimonsa ja lapsensa, joita on alettu kiduttaa hänen nähtensä. Sellaisen tuskan suuruutta on vaikea edes kuvitella! Kyse on äärimmäisestä pahuudesta, joka ei voi olla lähtöisin muusta kuin Saatanasta itsestään. Sellainen on näet hänen tapansa toimia. Tuollaisissa äärimmäisissä tilanteissa ei ole pienintäkään mahdollisuutta selvitä omassa voimassa. Selviytyminen on mahdollista vain Pyhän Hengen voimassa.
Näitä kertomuksia kuullessaan marttyyriseurakunnista ei enää yhtään ihmetytä, miksi viidennen sinetin kohdalla Jumala ilmaisee kostavansa niille, jotka ovat hänen uskoviaan surmanneet ja kiduttaneet. Toisaalta tällainen on myös meille länsimaiden kristityille rakkauden haaste. Mitä me olemme tehneet niiden uskovien veljiemme ja siskojemme hyväksi esimerkiksi islamilaisissa ja kommunistisissa maissa, joissa heitä vangitaan, kidutetaan, tapetaan ja heidän omaisuutensa ryöstetään? Missä on meidän rakkautemme? Ummistammeko me vain korvamme emmekä halua kuulla näistä tapauksista, jottei mielenrauhamme häiriintyisi?
Jeesus sanoo: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle!”
Johannes näkee näyssä, että naiselle annettiin suuren kotkan siivet, joiden avulla tämä lensi turvapaikkaansa. Suuren kotkan siivet viittaavat suurikokoiseen Rooman valtakuntaan, jonka valtionsymbolina on kotka. Roomalaiset siirsivät juutalaiset sekä juutalaissodan että toisen kapinan jälkeen eri puolille valtakuntaansa. Vesivirta, jonka lohikäärme syöksi suustaan, kuvaa puolestaan ihmisiä, jotka Saatana on lähettänyt tuhoamaan juutalaisia. Se, että maa nielee tämän virran, kuvaa näiden ihmisten tuhoutumista ja häviötä.(Matt. 25:45 ).
”Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta veljeään, pysyy kuoleman vallassa.”(1. Joh. 3:14 )
Kun Saatanan yritys tuhota Jumalan omaisuuskansa epäonnistui, hän lähti vainoamaan ”naisen muita lapsia” eli liiton perillisiä, Jeesukseen uskovia kristittyjä, ”jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle”. Näin käynnistyivät kristittyjen vainot. Rooman keisari Domitianuksen vainot alkoivat vain noin 20 vuotta juutalaissodan ja Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen eli hyvin pian.
Jonkinlainen esinäytös kristittyjen vainoille nähtiin jo 60-luvulla jKr. Rooman kaupungissa keisari Neron toimesta. Neron vaino oli kuitenkin vain paikallinen ja lyhytkestoinen. Laajat kristittyjen vainot alkoivat Rooman valtakunnassa vasta Domitianuksen aikana 90-luvulla jKr. ja täyteen mittaansa ne kasvoivat Trajanuksen aikana 110-luvulla jKr.
Meren peto
”Lohikäärme seisahtui meren rannalle. Minä näin, kuinka merestä nousi peto. Sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja kaikissa kymmenessä sarvessa oli kruunu ja jokaiseen päähän oli kirjoitettu herjaava nimi. Peto, jonka näin, muistutti leopardia, mutta sillä oli jalat kuin karhulla ja sen kita oli kuin leijonan kita. Lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut.”(Ilm. 12:18, 13:1–3a)
Johannes näkee näyssä Saatanan seisahtuvan meren rannalle, josta se nostattaa esiin hahmon, jota kuvataan pedoksi. Vastaava tapahtuma löytyy myös Vanhasta testamentista Danielin kirjasta. Daniel kertoo:
”Minä näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta. Ja merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen.”
Taivaan neljä tuulta, jotka laittoivat meren kuohumaan, viittaavat kaikkiin ilmansuuntiin ja siten koko maailmaan. Koko maailman meri alkoi kuohua. Meren käsite niin Danielin kirjassa kuin nyt käsiteltävässä Ilmestyskirjan kohdassa on kahtalainen; se nousee Vanhan testamentin profeettakirjoista. Ensinnäkin se kuvaa Jesajan profetian mukaisesti kansojen merta:(Dan. 7:2–3, KR33)
”Voi kansojen meren kohinaa! Kumeana se pauhaa. Voi kansanheimojen kuohuja! Ne kohisevat kuin hyökyaallot, ne jymisevät kuin suuret vedet. Mutta kun Herra niille ärjäisee, ne pakenevat maan ääriin.”
Meri ja sen kuohunta viittaavat maailman kansojen kuohuntaan ja kiihdyksiin joutumiseen. Toiseksi meri viittaa profeetoilla syvyyteen. Esimerkiksi Joona kuvaa merta syvyytenä, unohduksen, kuoleman ja Jumalan poissaolon paikkana:(Jes. 17:12–13 )
”Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut. Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni. Minä ajattelin: ’Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä yhä tähyilen pyhää temppeliäsi kohti.’ Vedet nousivat kaulaani asti, syvyydet saartoivat minut, kaislat kietoutuivat päähäni. Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta.”
Meren syvyys on eräänlainen vankila, synkeyden ja pimeyden paikka. Tämän mukaisesti profeetat kuvaavat myös Jumalan suomaa anteeksiantamusta syntien heittämisenä meren syvyyteen:(Joona 2:4–7 )
”Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.”
Meren syvyys on unohduksen ja Jumalan poissaolon paikka. Syvyys on jossain kaukana, unohduksissa ja tietämättömissä. Vastaavasti myös Ilmestyskirjan lopulla puhutaan siitä, että meri antoi kuolleensa viimeiselle tuomiolle yhdessä kuoleman ja tuonelan kanssa(Miika 7:19 )(Ilm. 20:13 ). Meri on tällöinkin syvyyden kuva, jota voi ajatella myös jonkinlaisena vankilana.
Nyt käsiteltävässä Ilmestyskirjan osassa se meri, josta peto nousee, on paitsi kansojen meri myös itse syvyys. Kahden Jumalan suuren profeetan surmaamisesta puhuva kohta sanoo suoraan pedon nousevan syvyydestä:
”Kun he ovat päättäneet todistajantyönsä, käy syvyydestä nouseva peto taisteluun heitä vastaan, ja se voittaa heidät ja tappaa heidät.”
Ilmestyskirjan pedon tavoin myös Danielin kirjan pedot nousivat merestä. Tosin Danielin petoja oli neljä, kun taas Ilmestyskirjassa niitä on vain yksi. On kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että Johanneksen näyssä merestä nousevassa pedossa yhdistyvät kaikki Danielin kirjan neljän pedon piirteet. Tämän asian ymmärtämiseksi on välttämätöntä tutustua tarkemmin Danielin kirjan tekstiin. Daniel kirjoittaa:(Ilm. 11:7 )
”Minä näin näyssäni yöllä, miten taivaan neljä tuulta panivat valtameren äkkiä kuohumaan. Merestä nousi neljä suurta eläintä (KR33: petoa), kaikki erilaisia. Ensimmäinen oli kuin leijona, ja sillä oli kotkan siivet. Minun katsellessani siltä revittiin siivet ja se nostettiin maasta ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän. Ja katso, oli toinen eläin, karhun kaltainen, joka seisoi toisella suunnalla, ja sillä oli kolme kylkiluuta suussaan hampaitten välissä. Sille sanottiin: ’Nouse, syö paljon lihaa.’ Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta. Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä katselin niitä sarvia ja näin, että niiden väliin kasvoi vielä pieni sarvi, ja entisistä sarvista kolme irtosi sen tieltä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät, ihmisen silmien kaltaiset, ja suu, joka puhui suuria sanoja.”
Enkelin selityksestä Danielille käy ilmi, että nämä neljä petoa tarkoittavat neljää valtakuntaa, jotka nousevat hallitsemaan maailmaa(Dan. 7:2–8 )(Dan. 7:17 ). Neljännen pedon sarvet tarkoittavat puolestaan tuon neljännen valtakunnan kuninkaita, johtajia(Dan. 7:24 ).
Jotkut ajattelevat, että nämä neljä Danielin näkemää valtakuntaa olisivat muinaisen maailman valtakuntia: Babylonia, Meedia-Persia, Aleksanteri Suuren Kreikka sekä Rooma. Näin ne tarkoittaisivat samaa kuin aiemmin Danielin kirjassa mainitut patsaan osat(Dan. 2:31–45 ). Neljännen pedon kymmenen sarvea viittaisi tämän selityksen mukaan Rooman keisareihin Augustuksesta alkaen, jolloin suuria sanoja puhuva yhdestoista sarvi olisi kristittyjen vainot käynnistänyt keisari Domitianus.
Tällöin keisarit ovat: 1. Augustus, 2. Tiberius, 3. Caligula, 4. Claudius, 5. Nero, 6. Galba, 7. Otho, 8. Vitellius, 9. Vespasianus, 10. Titus, 11. DomitianusTämä selitys ei kuitenkaan ole mielestäni oikea. Syy on ilmeinen. Danielin näyssä viimeinen tuomio seuraa neljän pedon ilmestymistä maailmaan(Dan. 7:10,26 ), mikä tarkoittaa, että ne ovat lopun aikojen valtakuntia, eivät muinaisen maailman. Toiseksi nämä neljä petoa ovat elossa yhtä aikaa(Dan. 7:11–12 ). Näin ei ollut muinaisten valtakuntien kohdalla, jotka seurasivat toinen toisiaan edellisen aina kukistuessa ja hävitessä seuraavan tieltä. Jumalan valtakuntaa ei myöskään perustettu keisari Domitianuksen kuollessa missään merkityksessä, eikä Rooman valtakuntaa myöskään tuolloin tuhottu vaan vasta paljon myöhemmin.
Mitä siis tarkoittavat Danielin kirjan neljä valtakuntaa? Ne ovat viimeisten aikojen valtakuntia, joten tiedämme niistä siis jo jotain. Ensimmäisessä pedossa yhdistyvät leijona ja kotka. Leijona on monen valtakunnan symboli, samoin kotka. Mutta niitä valtakuntia, joissa nämä kaksi yhdistyvät, ei ole monta. Itse asiassa niitä taitaa olla vain yksi ainoa. Englannin tunnuksena sen vaakunassa on leijona. Amerikan Yhdysvaltojen tunnuksena taas on kotka. Nämä kaksi olivat aluksi yksi ja sama valtakunta, kunnes Yhdysvallat itsenäistyi vuonna 1776, mitä kuvaa Danielin näyssä kotkan siipien repäiseminen irti leijonasta.
Karhu taas pohjoisen eläimenä viittaa pohjoiseen valtakuntaan. Se on hyvin tyypillisesti Venäjän symboli ja kuva. Puhutaan ”Venäjän karhusta”. Karhu on myös ”syönyt paljon lihaa”. Se miehitti laajoja alueita itäisestä Euroopasta Neuvostoliiton aikana ja on aina pyrkinyt venäläistämään maassaan kaikkia vähemmistökansoja. Kolme kylkiluuta sen hampaissa voivat viitata Baltian kolmeen kansaan: Viroon, Latviaan ja Liettuaan, jotka ovat koko historiansa ajan olleet Venäjän ja Neuvostoliiton hampaissa.
Kolmannen pedon sanotaan olevan pantterin kaltainen. Näyssä voidaan kuitenkin tarkoittaa yhtä hyvin jotakin muuta pantterin kaltaista suurta kissapetoa. Esimerkiksi tiikereitä ei ole Lähi-idässä, joten jos Daniel on sellaisen nähnyt, hänellä ei ole ollut sille termiä vaan lähin assosiaatio on ollut todennäköisesti juurikin pantteri. Jos kyseessä on tiikeri, on se hyvin todennäköisesti Kiinan symboli ja kuva. Jos taas kyseessä on tarkkaan ottaen juuri pantteri eikä vain pantterin kaltainen eläin, viittaa se johonkin eteläiseen valtakuntaan, mahdollisesti arabimaihin tai laajemmin islamilaisiin maihin.
Neljäs valtakunta on erilainen kuin kaikki muut. Sillä on suuret rautaiset hampaat ja se ruhjoo kaiken, mikä viittaa lujaan ja raakaankin valtaan. Tämä neljäs valtakunta tulee lopulta saamaan maailmanvallan: ”Se syö koko maailman ja tallaa ja murskaa sen.”(Dan. 7:23 ). Se tulee lopulta olemaan maailmanlaajuinen valtakunta, Antikristuksen globaali vihan ajan valtakunta. Siitä tulee nousemaan kymmenen kuningasta, joiden jälkeen ilmaantuu viimeisin kuningas, itse Antikristus, Saatanan inkarnaatio, joka puhuu herjaten taivaan Jumalaa vastaan ja ”pyrkii muuttamaan ajat ja lain”(Dan. 7:25, KR33).
Johanneksen näyssä merestä nousevassa pedossa yhdistyvät kaikkien Danielin kirjan neljän pedon piirteet. Sen vartalo on pantterin/leopardin, jalat karhun, pää leijonan ja sarvet neljännen ”ylen hirmuisen” pedon. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki neljä lopun aikojen valtakuntaa yhdistyy yhdeksi suureksi valtakunnaksi. Tavalla tai toisella kolme ensimmäistä petoa tulee antamaan valtansa ja liittymään neljänteen ”ylen hirmuiseen” petoon, muodostaen Antikristuksen globaalin vihan ajan valtakunnan.
”Neljäs eläin tarkoittaa neljättä valtakuntaa, joka on syntyvä maailmaan. Se valtakunta on erilainen kuin muut valtakunnat, ja se syö koko maailman ja tallaa ja murskaa sen. Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän on erilainen kuin edelliset ja kukistaa kolme kuningasta. Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.”
Tämä neljäs ”ylen hirmuinen” valtakunta on luonteeltaan erilainen kuin tavalliset ihmisten valtakunnat, koska sen takana on suoraan Saatanan hallinta. Se saa valtaansa lopulta koko maailman. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa tulee siis syntymään maailmanlaajuinen valtio. Monet ovat sitä ennen pyrkineet valloittamaan koko maailman, mutta ovat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneet. Napoleon yritti sitä ja epäonnistui. Hitler yritti sitä ja epäonnistui. Mutta nyt seuraa maailmanhistorian ensimmäinen (ja viimeinen) onnistunut maailmanvalloitus ja maailmanvalta.(Dan. 7:23–25 )
Tätä valtakuntaa hallitsemaan nousee kymmenen kuningasta, joiden jälkeen ilmaantuu vielä yhdestoista hallitsija, joka on erilainen kuin edeltäjänsä. Hän on häikäilemätön vallantavoittelija, joka surmaa, raivaa tieltään kolme edeltäjäänsä. Hän myös asettuu avoimesti Jumalaa vastaan ja surmaa Jeesukseen uskovia. Hän käynnistää ankarat vainot, joissa uskovat joutuvat hänen armoilleen 3,5 vuodeksi. Tämä 11. kuningas on Antikristus, 2. Tessalonikalaiskirjeen ennustama ”laittomuuden ihminen”(2. Tess. 2:3 ).
Merkittävää on myös se, että Antikristus pyrkii muuttamaan ”ajat ja lain”. Hän pyrkii jumalalliseen valtaan purkamalla koko Jumalan lain ja järjestyksen ja asettamaan sen tilalle oman uuden lakinsa, joka on vastakohta Jumalan laille. Hänen valtakuntansa laki rikkoo avoimesti Jumalan kymmentä käskyä vastaan. Samoin hän pyrkii muuttamaan ajat, aikakaudet. Hän pyrkii mullistamaan sen, millaista aikaa eletään ja nousemaan jopa Jumalan, ajan Herran yläpuolelle. Hän varmasti muuttaa myös juhla-ajat siten, että kristillisten juhlien tilalle tulee juhlia hänen omaksi kunniakseen, hänen uskontonsa mukaan.
Ilmestyskirjan perusteella tiedämme jotain myös tuon valtakunnan synnystä ja alkuperästä. Johanneksen näyssä (samoin kuin Danielin kirjassa) peto nousee merestä, kohisevasta kansojen merestä. Tämä tarkoittaa ensinnäkin, että kyseinen valtakunta syntyy jonkinlaisen maailman kuohunnan seurauksena, maailman kansojen keskuudesta ja niiden tukemana. Mutta samaan aikaan merestä nouseminen merkitsee nousemista syvyydestä. Tuo valtakunta on lähtöisin Jumalan poissaolon paikasta: pimeydestä, pahuudesta ja Saatanasta.
Johannes kertoo, että merestä nousseella pedolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea aivan kuten lohikäärmeelläkin(Ilm. 12:3 ). Tämä kuvaa sitä, että peto saa hallintavaltansa Saatanalta ja edustaa tätä täysimääräisesti. Näin teksti myös suoraan sanoo: ”Lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.”(Ilm. 13:2 ). Kyseessä on saatanallisen pahuuden äärimmäinen ilmentymä, kaikkea muuta kuin hyvä asia.
Sarvet kuvaavat Raamatun kielenkäytössä valtaa ja voimaa. Pedon sarvet tarkoittavat tuon valtakunnan kuninkaita, johtajia, joita siis tulee olemaan kymmenen. Lohikäärmeen tavoin sillä on myös seitsemän päätä. Pää viittaa kehon arvokkaimpaan osaan. Lohikäärmeen seitsemän päätä kuvannee sen pyrkimystä täydelliseen tietoon ja viisauteen. Toisaalta pää viittaa myös auktoriteettiin ja johtajuuteen. On siis mahdollista ajatella, että pedon seitsemän päätä kuvaa paitsi yhteenkuuluvuutta lohikäärmeen kanssa myös seitsemää hallintoaluetta, joihin globaali valtakunta tulee jakaantumaan. Maailman maanosia on näet seitsemän. Jokaisessa sarvessa on myös herjaava nimi, mikä merkitsee, että valtakunta kokonaisuudessaan pilkkaa Taivaan Jumalaa.
Danielin näyssä on kuitenkin vielä yksi piirre, joka on tärkeää ymmärtää. Nimittäin yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta parantunut. Jokin seitsemästä tulee tuhoutumaan tai lähes tuhoutumaan, mutta toipuu ihmeellisesti. Tämä on eräänlainen epäpyhä Kristuksen kuva ja vastine. Samalla tavoin kuin Karitsa oli Johanneksen näyssä teurastettu mutta elossa, tulee myös yksi pedon päistä olemaan sitä. Tämä kuvaa Antikristuksen pyrkimystä korvata Kristus ja tulla hänen sijaansa.
Johanneksen näkemä meren peto vastaa Danielin kirjan petoja ja merkitsee siten Antikristuksen valtakuntaa. Tämän pedon yhdestoista sarvi on puolestaan Antikristus itse. Vaikka peto nähdään Danielin kirjan tavoin myös Ilmestyskirjassa suurena lopunajan valtakuntana, se kuitenkin personifioidaan selvästi johtajaansa niin, että Antikristus ja hänen valtakuntansa ovat yhtä. Tämä kuvaa äärimmäistä diktatuuria, johtajan ja hänen valtakuntansa ykseyttä. Myös Vanhassa testamentissa autoritaarinen suurhallitsija ja hänen valtakuntansa samaistetaan. Kun Daniel selitti Babylonian kuningas Nebukadnessarille unen suuresta patsaasta, hän ilmaisi patsaan eri osien tarkoittavan eri valtakuntia. Silti hän sanoi Babyloniaa tarkoittavan patsaan pään olevan yhtä kuin sen kuningas:
”Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. Sinä olet kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, vähäisempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta…”
Myös modernimmissa diktatuureissa valtakunta ja valtakunnan johtaja on usein samaistettu. Esimerkiksi natsijohtaja Rudolf Hess julisti jo vuonna 1933 puoluekokouksessa: ”Puolue on yhtä kuin Hitler! Hitler on yhtä kuin Saksa! Saksa on yhtä kuin Hitler!”(Dan. 2:37–39 )
Näin tehdään myös Ilmestyskirjassa. Antikristus ja hänen valtakuntansa ovat yhtä. Siksi hänestä käytetään hänen valtakuntansa nimeä ”Peto”. Tämän personifikaation ilmauksena Ilmestyskirja sanoo: ”Pedolle annettiin suu.”(Ilm. 13:5 ).
Termi ”Antikristus”
On hyvä muistaa, että termi ”Antikristus” ei itse asiassa esiinny Ilmestyskirjassa kertaakaan. Kyseistä sanaa käytetään Raamatussa vain Johanneksen kirjeissä, mutta sillä on selvä viittauskohta muualla Raamatussa kuvattuihin asioihin. Kreikan kielen prepositio anti merkitsee sekä ”vastaan” että ”sijasta”. Antikristus tarkoittaa vasta-Kristusta tai Kristuksen sijaista, varsinaisen Kristuksen pahaa vastinetta ja korvaajaa, väärää Kristusta.
1. ja 2. Johanneksen kirjeessä Antikristus-sanaa käytetään kolmessa merkityksessä. Ensinnäkin sitä käytetään yksikössä kuvaamaan yhtä erityistä Antikristus-hahmoa, laittomuuden ihmistä, jossa Jeesuksen kieltäminen saavuttaa huippunsa. Toiseksi termiä käytetään epämääräisesti monikossa kuvaamaan ketä tahansa henkilöä, joka Jumalan nimissä ja edustajana kieltää Jeesuksen ja tämän jumal-ihmisyyden. Kolmanneksi 1. Johanneksen kirje puhuu Antikristuksen hengestä, joka vaikuttaa maailmassa, ja joka pyrkii edistämään antikristillisiä päämääriä Jumalan nimissä.
”Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä.”
Käy ilmi, että on todella olemassa ja tulossa yksi erityinen Antikristus-hahmo, ”the Antikristus”, jossa Kristuksen kieltäminen saavuttaa huippunsa. Mutta on myös tulossa häntä ennen monia pikku-antikristuksia, jotka toimivat samalla tavoin ja samassa hengessä. Osaltaan he valmistavat tietä tämän viimeisen varsinaisen Antikristuksen tulolle.(1. Joh. 2:18 )
Jotkut voivat ajatella Antikristuksella vain tuota yhtä historian lopulla ilmaantuvaa laittomuuden ihmistä. Mutta tämä ei ole Raamatun tapa ajatella. Raamattu käyttää kyllä antikristus-sanaa myös tuossa merkityksessä, mutta ei yksin siinä merkityksessä. Siksi esimerkiksi kristillisen kirkon piispaa, joka luopuu osasta apostolisen uskontunnustuksen oppeja, on täysi syy kutsua antikristukseksi. Hän ei ole juuri se yksi aikojen lopulla ilmaantuva laittomuuden ihminen, mutta hän on ehdottomasti antikristus.
Aivan samoin antikristus on myös kuka tahansa paavi, joka suosii Marian ja pyhimysten rukoilua. Hän julistaa, että Kristus ei ole ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä(1. Tim. 2:5 ), jolloin hän, jos kuka, on antikristus. Tärkeää on myös tiedostaa, että paavin arvonimi ”Kristuksen sijainen” on täsmällinen käännös sanalle ”antikristus”. Ei kukaan ihminen voi olla Kristuksen sijainen maan päällä. Joka sellaista väittää olevansa, on antikristus eikä mitään muuta!
Lisäksi 1. Johanneksen kirjeessä puhutaan Antikristuksen hengestä, joka on tulossa ja joka jo osin on ja vaikuttaa maailmassa. Tämä tarkoittaa, että Antikristuksessa, lopun aikojen laittomuuden ihmisessä vaikuttava paha henki esiintyy ja tekee työtään jo nyt maailmassa. Tämä voimakas demoninen henkivalta on kaiken Kristuksen kieltämisen ja Kristuksen sijaisuuden takana.
”Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.”
Antikristuksen henki vaikuttaa joissakin ihmisissä pyrkimystä Kristuksen sijaiseksi ja laittaa heidät asettamaan Kristuksen lisäksi toisia välittäjiä Jumalan ja ihmisten välille. Tämän lisäksi se kuitenkin vaikuttaa myös Jeesuksen jumal-ihmisyyden kieltämistä. Johanneksen kirjeissä sanotaan seuraavasti:(1. Joh. 4:3 )
”Kuka on valehtelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.”
Meille sana Kristus voi tuntua pelkältä Jeesuksen toiselta nimeltä tai pelkältä arvonimeltä. Tosiasiassa se merkitsee Raamatussa Jeesuksen tunnustamista Messiaaksi, Jumalaksi. Antikristus kieltää siis ensinnäkin Jeesuksen Jumaluuden. Mutta yhtälailla hän kieltää Jeesuksen ihmisyyden, sen että Kristus on ”lihaan tullut”, sen että Jumala on syntynyt ihmiseksi. Kristus, joka on pelkästään Jumala tai pelkästään ihminen, on väärä kristus. Näitä kahta harhaa Antikristuksen henki ja antikristukset julistavat.(1. Joh. 2:22 )
”Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.”(2. Joh. 1:7 )
Aikojen lopulla Antikristuksen hengen vaikutus kasvaa äärimmilleen ja sen seurauksena maailmaan ilmaantuu se yksi suuri Antikristus, laittomuuden ihminen, joka saa voimansa suoraan Saatanalta. Tätä hahmoa Ilmestyskirjassa kutsutaan Pedoksi hänen valtakuntansa mukaan, mutta hänestä on täysi syy käyttää myös nimeä Antikristus, sillä häneen 1. Johanneksen kirjeessä viitataan.
Pedon toiminta
”Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä, ja kaikki kumarsivat lohikäärmettä, joka oli antanut pedolle sellaisen vallan. He kumarsivat myös petoa ja sanoivat: - Kuka on pedon vertainen, kuka pystyy taistelemaan sitä vastaan? Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi. Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa. Sille annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja niin sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat. Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä - kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan. Jolla on korvat, se kuulkoon: - Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.”(Ilm. 13:3b–10 )
Koko maailma ihastelee Petoa ja lähtee seuraamaan sitä. He kumartavat Petoa ja sitä kautta Saatanaa, joka antoi Pedolle sen vallan. On huomattava, että Peto ei ole jokin luotaantyöntävä paheellinen hahmo, jonka pahansuopuus huokuisi hänestä. Nimittäin kuka sellaista lähtisi ihastellen seuraamaan? Peto on hyvin ihanteellinen ja vetovoimainen hahmo, jota on helppo seurata. Ihmiset seuraavat häntä mielellään. Hän on rauhan mies, ihmiskunnan suuri pelastaja. Peto vetoaa ihmisten luontaisiin tarpeisiin saada palvottu johtaja ja esikuva.
Esimerkiksi Hitler ei ole mitenkään erityisen antikristusmainen hahmo, paitsi siinä että hän pyrki maailman valtiaaksi. Nimittäin hän oli aggressiivinen ja jopa raivoava henkilö, jota seurattiin ja toteltiin usein enemmän pelosta kuin vapaasta halusta. Antikristus muistuttaa enemmänkin Barack Obamaa, joka puhuu kaunopuheisesti ja vetoavasti, lumoaa ihmisiä, mutta samaan aikaan edistää saatanallista pahuutta kuten abortteja ja homoliittoja. Obaman ensimmäisen presidentiksi valitsemisen aikoihin syntyi oikein Obama-mania. Hänestä tuli eräänlainen liberaalien messias, niin että ruotsalaiset antoivat hänelle innoissaan jopa Nobelin rauhan palkinnon, vaikka Obama ei ollut tehnyt oikeasti yhtään mitään.
Myös paavi Franciscuksessa on vastaavia piirteitä. Häntä pidetään hyvänä ihmisenä. Hänen kielteisiä abortti- ja homokantojaan pikemminkin pyritään vähättelemään ja lakaisemaan maton alle. Hänen harhansa ovat muualla.
Peto herjaa ja pilkkaa Jumalaa. Tämä on merkki äärimmäisestä ylpeydestä, hybriksestä, jossa mikään ei ole pyhää. Tämä merkitsee myös itsensä nostamista Jumalan yläpuolelle, mikä on Saatanan alkuperäinen synti ja keskeisin päämäärä: tulla jumalaksi Jumalan paikalle. Peto nostaa itsensä jumalaksi, ja sellaiseksi myös ihmiset korottavat hänet ajattelussaan.
Pilkka on muutenkin hyvin julma tapa toimia. Jokainen koulussa, työpaikalla tai seurakunnassa kiusattu tietää tämän. Pilkka merkitsee kohteen nolaamista ja alas painamista sekä oman itsensä korottamista. Erityisesti silloin, kun pilkataan muutoinkin jo kärsivää ihmistä, tehdään erittäin paha synti. Yksi esimerkki tästä on Simson Tuomarien kirjassa. Kun hän oli menettänyt voimansa ja hänen silmänsä oli puhkaistu, hänet asetettiin esille filistealaisten ryyppyjuhlassa kaikkien pilkattavaksi(Tuom. 16:21–25 ). Millainen on henkilö, joka pilkkaa kärsivää ihmistä? Hän on paitsi julma myös äärimmäisen itsekäs.
Myös Jeesusta pilkattiin ja pahoinpideltiin hänen kärsiessään:
”Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: ’Profetoi nyt! Kuka sinua löi?’ Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.”
Samoin tapahtui ristillä Jeesuksen ollessa kovissa tuskissa:(Luuk. 22:63–65 )
”Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: ’Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!’ Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: ’Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.’ Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.”
On hirveää, että kenenkään kärsivän ihmisen tuskaa lisätään vielä pilkalla! Eikö ihmisillä ole mitään sääliä kärsivää kohtaan? Jeesus ei ollut tehnyt mitään pahaa vaan oli auttanut monia. Kuitenkaan häntä eivät pidättyneet pilkkaamasta edes ne, jotka oli hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotka tunsivat kipua hänen laillaan. Hyvin tuskallista on myös se, että joutuu pilkattavaksi ja kiusattavaksi Jumalan sanan tähden. Näin Jumalasta luopuneet kuitenkin toimivat. Näin Saatana toimii. Kiusaajat ja pilkkaajat eivät kuitenkaan jää ilman Jumalan rangaistusta ja tuomiota.(Matt. 27:39–44 )
Kun Jeesusta pilkattiin ristillä, Saatana pilkkasi häntä ihmisten suulla. Yhtä lailla Peto tulee pilkkaamaan häntä, Isää Jumalaa ja Pyhää Henkeä. Samasta pilkasta ja vihasta saavat osansa myös Jeesukseen uskovat ihmiset. Peto käynnistää ennennäkemättömän laajat, koko maailman kattavat uskovien vainot. ”Sille annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät.”(Ilm. 13:7a ). Peto saa valtaansa kaikki maailman maat, kieliryhmät, kansat ja etniset ryhmät: koko maailman. ”Sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat.”(Ilm. 13:7b ). Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa maailmaan syntyy koko maailman kattava valtio. Peto saa maailmassa kaiken poliittisen, sotilaallisen, taloudellisen ja uskonnollisen vallan.
Jotkut ovat puhuneet pilkallisesti Jeesuksen takaisin tulemista odottavista kristityistä sanomalla, että jokainen sukupolvi on odottanut Jeesusta takaisin omana aikanaan eikä tämä kuitenkaan ole tullut. Tähän voi ensinnäkin vastata, että Jeesus sanoi tulevansa takaisin ”pian”(Ilm. 22:12 ). Tämä ei tarkoita ensisijaisesti sitä, että Jeesus tulisi takaisin aivan heti kohta, vaan että kun hän tulee, se tapahtuu äkisti. Toisin sanoen Jeesuksen tulemusta edeltävät tapahtumat tapahtuvat pian. Ne voivat käynnistyä koska tahansa, joten jokaisen sukupolven tulee olla valmis siihen, että Herra Jeesus tulee takaisin heidän eläessään. Jeesuksen takaisin tulemisen odottaminen on merkki valvovasta kristitystä, sellaisesta jollainen Jeesus haluaa kaikkien olevan.
Asiaan liittyy kuitenkin myös toinen pointti. Nimittäin Raamattu opettaa Pedon valtion olevan maailmanlaajuinen. Vasta meidän aikanamme maailmanlaajuinen hallitus on mahdollinen teknisen edistyksen myötä. Vaikka muinaisena aikana joku olisikin jollain ihmeellä, kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti onnistunut valloittamaan koko maailman, ihmisten elämän totaalinen kontrollointi ei olisi ollut tuolloin mahdollista. Se ei ole mahdollista ilman kehittynyttä teknologiaa ja suurten etäisyyksien ylittämistä lyhyessä ajassa. Se on mahdollista vasta meidän aikanamme. Tästä toki seuraa se fakta, että ihmisten valvonnan lisääntyminen kaikenlaisilla GPS- ja satelliittikuvausjärjestelmillä on antikristusmainen ilmiö.
Pedon valtakunnan näkeminen preteristisesti Roomana ei myöskään sovi yhteen tämän tosiasian kanssa. Vaikka ”koko maailmalla” ei jostain syystä tarkoitettaisikaan tekstissä koko maailmaa vaan vain tuolloin tunnettua maailmaa, ei Pedon valtakunnan tulkitseminen Roomaksi olisi sittenkään oikea tapa ymmärtää teksti. Nimittäin antiikin aikana tunnettiin monia kansoja, maita ja alueita, jotka eivät kuuluneet Rooman valtakuntaan. Esimerkiksi tunnettiin germaanit, etiopialaiset, persialaiset, arabit, skyyttalaiset, kaledonialaiset ja intialaiset, jotka eivät kuuluneet missään vaiheessa Rooman valtakuntaan. Rooma ei ollut koko maailma edes tuona aikana.
Olen joskus miettinyt, miten tämä Pedon valtaanpääsy tulee tapahtumaan. Kaksi selitystä tuntuu nousevan muiden yläpuolelle. Maailma voi kehittyä vähitellen kohti yhä suurempia poliittisia, taloudellisia, sotilaallisia ja uskonnollisia yksiköitä, ja sitten tämän globalisoituneen vallan huipulle ilmestyy hän, joka saa valtansa Saatanalta. Toinen vaihtoehto on, että maailma ajautuu yhä suurempaan kaaokseen, sekasortoon ja hävitykseen, kunnes tulee yksi henkilö joka korjaa tilanteen, ”pelastaa maailman itseltään”, ja jota sen tähden lähdetään ihaillen seuraamaan. Tähän voisi viitata se, että pedon yksi päistä oli ikään kuin kuoliniskun saanut, mutta parantui ja virkosi eloon ihmeellisesti. Raamattu sanoo Pedosta:
”Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä - kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan.”
Peto saa maailmassa paitsi poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen myös kaiken uskonnollisen vallan. Maailman kaikki uskonnot tulevat yhdistymään yhdeksi suureksi Antikristuksen maailmanuskonnoksi. Ekumenia ja uskontodialogi edistävät tätä päämäärää. Todennäköisesti eri uskonnolliset perinteet saavat silti säilyttää omat erityispiirteensä, kunhan ne vain liittävät uskontoonsa Antikristuksen kumartamisen ja palvonnan. Pedon kumartaminen tulee olemaan yhdistävä piirre kaikissa maailman uskonnoissa ja uskonnollisissa yhdyskunnissa – myös kompromisseja tehneissä kristillisissä kirkoissa! Poikkeuksen muodostavat vain ne, joiden nimet on kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan. Mutta heitä Antikristus säälimättömästi vainoaa ja surmaa.(Ilm. 13:8 )
Näin oli itse asiassa myös Rooman valtakunnan aikana. Eri ihmisryhmät saivat säilyttää oman uskontonsa ja omat jumalansa, kunhan kaikki uhrasivat jumaliensa lisäksi myös keisarin suojelushengelle (demonille). Keisarin hengen palvonta oli yhdistävänä tekijänä kaikissa Rooman valtakunnassa vaikuttaneissa uskonnoissa. Kristityt kieltäytyivät tästä, ja niin alkoivat vainot. Jotain samaa tulee tapahtumaan myös Antikristuksen aikana maailman lopulla.
On myös helppo nähdä islamin liittyminen Antikristukseen. Kaikissa islamin suuntauksissa uskotaan Mahdi-nimiseen suureen lopun aikojen messias-hahmoon, 12. imaamiin, joka ilmestyy juuri ennen maailman loppua. Hänen katsotaan kukistavan kaikki islamin viholliset ja hallitsevan maailmanlaajuista islamilaista valtakuntaa. Mahdi johtaa muslimit suureen kulta-aikaan. Ei tarvita kovinkaan paljon päättelykykyä voidakseen yhdistää Mahdin Antikristukseen. Muslimit ottavat Antikristuksen, Mahdinsa, iloiten vastaan. Vihdoinkin he saavat johtajan, joka kukistaa ja surmaa juutalaiset ja kristityt!
Predestinaation kannattajat vetoavat mielellään tekstiin: ”joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan”(Ilm. 13:8 ). On kuitenkin tärkeää huomata, että tässä ei puhuta mitään ajasta ennen maailman luomista, vaan ajasta maailman luomisesta lähtien. Siitä lähtien, kun maailma ihmisineen luotiin kuudessa päivässä, ihmisten nimiä on kirjoitettu tasaiseen tahtiin elämän kirjaan, ja yhä kirjoitetaan. Teksti ei sano mitään sellaista, että kaikki nimet olisi kirjoitettu maailman luomisen hetkellä, vaan että nimiä on kirjoitettu siitä lähtien. Kirjoitusprosessi on edelleen käynnissä ja päättyy vasta viimeiseen tuomioon. Aina kun ihminen tulee uskoon, merkitään uusi nimi Karitsan elämän kirjaan. Mutta Raamatusta käy ilmi, että nimiä voidaan myös pyyhkiä pois elämän kirjasta ihmisen luopuessa uskosta.
”Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heidän nimeään merkittäkö vanhurskaiden joukkoon.”
Ilmestyskirjan yksi keskeisistä aiheista on kestäminen vainoissa, uskollisuus kuolemaan asti. Tämä viesti on tärkeä kaikkien aikojen kaikille uskoville, mutta erityisesti sen tärkeys korostuu Antikristuksen hallinta-aikana, joka on tulossa.(Ps. 69:29 )
”Minä pyyhin kirjastani kaikkien niiden nimet, jotka tekevät syntiä minua vastaan. ... Tilinteon päivänä minä rankaisen heitä heidän synneistään.”(2. Moos. 32:33–34 )
”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta.”(Ilm. 3:5 )
”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.”(Ilm. 2:10 )
”Jolla on korvat, se kuulkoon: - Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.”
Tässä on viesti kaikkien aikojen kaikille ihmisille, kaikille joilla on korvat. Pyhiltä eli Jeesukseen uskovilta kysytään nyt viimeisenä aikana Antikristuksen hallitessa erityistä kestävyyttä ja uskoa. Marttyyriutta ei erityisesti pidä tavoitella, mutta jos se omalle kohdalle osuu, sitä ei tule väistää. Ilmestyskirjan tekstistä käy ilmi, että kaikki ihmiset paitsi Jeesukseen uskovat kumartavat Antikristusta ja hankkivat siten osansa helvetissä. Toiset uskovista joutuvat vankeuteen, toiset taas tapetaan.(Ilm. 13:9–10 )
Tänä vaikeana viimeisen vainon aikana uskovilta kysytään erityisesti kestävyyttä ja uskoa, jotta he selviytyisivät. Jos uskova kieltää Jeesuksen kidutuksen tai kuoleman edessä, hän menettää pelastuksensa ja joutuu helvettiin. Tätä raamatullista tosiasiaa ei saa unohtaa eikä kieltää. Se on lähtökohta, joka jokaisen kristityn on tiedostettava. Jeesus sanoo suoraan:
”Joka minut ihmisten edessä kieltää, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.”
Ja edelleen Jeesuksesta sanotaan:(Matt. 10:33 )
”Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan. Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät.”
Miten siis voi kestää kidutuksessa ja kuolemassa eikä kiellä Jeesusta? Ensinnäkin on todettava, että omassa voimassa se on täysin mahdotonta. Kestäminen on mahdollista ainoastaan Pyhän Hengen voimassa. Siksi ei pidä luottaa omiin mahdollisuuksiinsa, omiin taitoihinsa tai kykyihinsä. Tulee luottaa Jumalaan ja turvautua häneen.(2. Tim. 2:12 )
Toiseksi ratkaisevaa on se, mikä on ihmisen luonteenlaatu ja suhde Jeesukseen ennen kuin vainot alkavat. Jos ihminen tekee kompromisseja Raamatun sanasta nyt, kun se ei vielä maksa kovin paljon, hän tulee tekemään niitä myös silloin, kun hän on kovassa paikassa. Se, joka häpeilee uskoaan nyt, kun siitä ei vielä ole rankkoja seurauksia, häpeilee ja kieltää uskonsa takuuvarmasti myös silloin, kun häntä uhataan kidutuksilla ja kuolemalla.
”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.”
Mutta joka on nyt uskollinen Raamatun sanalle myös pienissä asioissa, on sitä myös vainojen aikana suurissa asioissa. Joka nyt tunnustaa avoimesti ja iloisesti uskoaan, voi tehdä sen avoimesti ja iloisesti myös pahassa paikassa. Olennaisempaa kuin se, millainen olen tuolloin, on se, millainen olen nyt. Ei ole niinkään tärkeää miettiä, mitä teen sitten, kun joudun vainottavaksi, vaan on mietittävä sitä, mitä teen nyt, kun minua ei vielä vainota. Mitä asioita minun on laitettava kuntoon nyt, tänä päivänä?(Luuk. 16:10, KR38)
Erityisen tärkeä asia on ihmisen henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Jos Jeesus on tullut meille nyt niin rakkaaksi, että emme voisi erota hänestä emmekä viettää elämäämme ilman häntä, emme voi päästää hänestä irti emmekä kieltää häntä myöskään vainoissa. Jumala antaa sen voiman, mikä kulloisessakin tilanteessa tarvitaan. Hän ei anna meille nyt sellaista voimaa kuin vainoissa. ”Niin kuin on päiväsi, niin on voimasi.”
On syytä harjoitella jo nyt kantamaan sitä pilkkaa ja halveksuntaa, jonka avoin uskovaiseksi tunnustautuminen ja Raamatun sanaan pitäytyminen tuovat. Kun tämä ei ole meille outoa nyt, siitä ei tule outoa myöskään myöhemmin vainoissa ja oikeasti kovissa paikoissa. Sellainen ei ole mahdollista, että nyt kulkisi sammutetuin lyhdyin uskovaisuuttaan häpeillen, ja sitten tiukassa paikassa tunnustaisi uskoa. Joka ajattelee tällaisen onnistuvan, pettää itseään.
Kaksi asiaa on siis keskeistä: kompromissiton pitäytyminen Raamatun sanaan sekä sellainen läheinen suhde Jeesukseen, josta nousee häpeilemätön tunnustautuminen uskovaiseksi ei-uskovien ihmisten edessä. Kun Ilmestyskirjan alussa Johannes kertoo syyn siihen, miksi hän vainoissa oli joutunut Patmokselle vangiksi, hän mainitsee syyksi nimenomaan nämä kaksi asiaa.
”Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.”
Johanneksen oppilas Polykarpos, joka eli Smyrnassa, joutui kärsimään marttyyrikuoleman vanhalla iällä. Surmaamiskäskyn saaneista roomalaisista sotilaista tuntui ikävältä surmata vanhaa miestä ja he antoivat vielä viime hetkellä Polykarpokselle mahdollisuuden kieltää Jeesus. Siihen Polykarpos oli todennut vain tyynesti:(Ilm. 1:9, KR38)
”Jo 86 vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut?” (Heikki Koskenniemi: ”Veren ja tulen läpi. Vanhan kirkon marttyyrien todistus.” s.38–39. Perussanoma, 2005.)
Niinpä Polykarpos surmattiin roviolla polttamalla. Jeesus oli hänelle niin rakas ja läheinen, ettei hän voinut luopua Herrastaan edes äärimmäisessä tuskassa. Kun elämme lähellä Jeesusta, emme voi luopua hänestä edes silloin, kun joudumme kärsimään ja kuolemaan hänen tähtensä.
Antikristuksen hallinta-aika
Ilmestyskirjan 13. luvun tekstistä käy kiistattomasti ilmi, että Antikristus vainoaa Jeesuksen omia. Tämä raamatullinen tosiasia kumoaa niin sanotun pre-tribulationistisen tempausopin, jossa ajatellaan, että uskovat temmattaisiin salaisesti maan päältä taivaaseen ennen Antikristuksen hallinta-aikaa uskosta osattomien jäädessä elelemään maan päälle. Niin ei Raamatun mukaan tapahdu. Antikristus tosiasiallisesti vainoaa uskovia. Seurakunta on täällä maan päällä loppuun asti.
On vielä syytä kiinnittää huomiota siihen, että Pedolle annettiin valta 3,5 vuodeksi (42 kuukautta). Jotkut ovat väittäneet, että Antikristuksen hallinta-aika olisi seitsemän vuotta, jolloin uskovat temmattaisiin taivaisiin puolessa välissä tuota aikaa. Mutta Raamatussa ei sanota missään kohdin, että Antikristus hallitsisi seitsemän vuotta. Jos jokin aika Antikristuksen hallintaan annetaan Raamatun tekstissä, se on aina 3,5 vuotta, ei enempää, ja sekin on todennäköisesti symbolinen luku.
Ajatus seitsemästä vuodesta perustunee Danielin kirjan 9. luvun lopun puheeseen vuosiviikoista. (Vuosiviikko tarkoittaa seitsemän vuoden ajanjaksoa(3. Moos. 25:8 ). Samoin kuin tavallisessa viikossa on seitsemän päivää, on vuosiviikossa seitsemän vuotta.) Mutta nuo tekstit eivät puhu mitään lopun ajoista vaan ajasta Jerusalemin uudelleenrakentamisen ja Jeesuksen ensimmäisen tulemisen välillä sekä juutalaissodasta ja toisen temppelin tuhosta.
”Kuudenkymmenenkahden vuosiviikon kuluttua raivataan Voideltu (Messias, Jeesus) tieltä, eikä kansalla ole enää toista. Uusi hallitsija (Rooman keisari) lähettää väkensä ja saastuttaa kaupungin ja pyhäkön, mutta tulva tekee hänestä lopun. Ja tuho on säädetty, ja se kestää (juutalais)sodan loppuun asti. Hän on tekevä liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi sitä viikkoa hän on lakkauttava teuras- ja ruokauhrin. Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys aina siihen saakka kun turmion tuoja vääjäämättä joutuu turmioon.”
Tässä ei puhuta mitään aikojen lopun tapahtumista eikä Antikristuksesta. Tekstissä puhutaan Jeesuksen kuoleman jälkeisestä ajasta, jolloin Rooman sortotoimet kasvoivat ja johtivat 60-luvun lopulla jKr. niin kutsuttuun juutalaissotaan, joka kesti seitsemän vuotta. Aika sodan alusta Jerusalemin kukistumiseen ja temppelin hävittämiseen oli 3,5 vuotta. Tämän jälkeen vielä viimeisen juutalaisten linnakkeen kukistamiseen Masadassa kului toiset 3,5 vuotta, kunnes sen asukkaat tekivät joukkoitsemurhan. Tuon seitsemän vuoden jakson puolivälissä temppeli siis hävitettiin ja uhrit lakkautettiin. Tämä tapahtui vuonna 70 jKr. Temppeli myös häpäistiin pystyttämällä sen paikalle (”ylimmälle kohdalle”,(Dan. 9:26–27 )Dan. 9:27 ) Jupiterin temppeli ja patsas, epäjumalankuva, ”turmion iljetys”. Mutta roomalaiset, jotka näihin tekoihin syyllistyivät, saivat rangaistuksensa Jumalalta.
Vaikka Ilmestyskirja kuvaa monessa suhteessa laajasti ja osin kattavastikin viimeisiä tapahtumia, niitä ei kuitenkaan voi täysin ymmärtää ilman muun Raamatun opetusta viimeisistä ajoista. Erityisesti tärkeitä ovat Jeesuksen eskatologiset opetukset evankeliumeissa, Danielin kirja sekä 1. ja 2. Tessalonikalaiskirjeen opetus Antikristuksesta. Ainakin osaan näistä teksteistä on välttämätöntä paneutua edes lyhyesti, jotta Ilmestyskirjan sanoma tulisi paremmin ymmärrettäväksi. Koska kysymykset Antikristuksesta ja uskovien tempaamisesta ovat kristittyjen keskuudessa erityisen keskustelun aihe, on syytä käsitellä aihetta lyhyesti Tessalonikalaiskirjeiden opetuksen kautta, jotta ymmärrämme myös Ilmestyskirjan opetuksia tästä asiasta paremmin.
Tessalonikalaiskirjeiden opetus Antikristuksesta ja tempauksesta
”Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet, ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä.”(2. Tess. 2:1–2 )
Jeesuksen opetus hänen paluustaan ja lopun ajoista oli synnyttänyt sellaisenkin tulkinnan, että Jeesuksen toinen tulemus ja Vanhassa testamentissa usein mainittu ”Herran päivä” ovat parhaillaan käsillä. Tätä näkemystä Paavali asettuu korjaamaan 2. Tessalonikalaiskirjeessä, joka on 1. Tessalonikalaiskirjeen ohella yksi Uuden testamentin varhaisimmista kirjoista.
Kirjeessä otetaan puheeksi Jeesuksen toinen tulemus ja siihen liittyvä uskovien ”tempaus” häntä vastaan: ”meidät kootaan hänen luokseen”. Herran päivä merkitsee sitä, että Jeesus tulee takaisin. Tekstistä käy ilmi, että Herran (Jeesuksen) päivä ei ole jotain, mikä tulisi salaisesti tai näkymättömästi. Se on päivä, joka on julkinen kaikille, sekä uskoville että jumalattomille. Silloin Jeesus tulee näkyvästi takaisin, ”tempaa” omansa luokseen ja kostaa kaikille vihollisilleen. Kun Herran päivä kerran tulee, kenellekään ei jää epäselväksi, onko se jo tullut vai ei. Paavali asettuu vastustamaan näkemystä, jonka mukaan Jeesus tulisi takaisin jotenkin salaisesti niin, etteivät kaikki sitä välttämättä huomaisi.
Näin ollen Herran päivän tuleminen ei merkitse jotain sellaista, että uskovat temmattaisiin ylös salaisesti uskosta osattomien jäädessä elelemään rauhassa maan päälle. Jeesus tempaa omansa luokseen vasta, kun hän tulee näkyvällä tavalla takaisin niin, ettei yhdellekään ihmiselle maan päällä jää epäselväksi, että hän tulee. Herran päivä on muutoinkin sekä Vanhassa testamentissa että Ilmestyskirjassa suuren Jumalan vihan päivä, jolloin kosto kohtaa jumalattomia, mutta jolloin uskovat vapautetaan. Jeesus sanoi:
”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Herran päivä on paitsi kosmisten merkkien ja suuren ahdistuksen aikaa myös aika, jolloin Jeesus tulee täydellisen julkisella tavalla takaisin suuressa voimassa ja kirkkaudessa torvien soidessa. Ja kun näin tapahtuu, sanotaan uskoville, että heidän on syytä nostaa (vainoissa alas painuneet) päänsä, koska heidän vapautuksensa vainoojien piinasta on lähellä. Jos uskovat temmattaisiin ylös taivaisiin joskus ennen kuin Jeesus tulee näkyvästi takaisin ja kukistaa Antikristuksen, Jeesus ei voisi mitenkään päin sanoa mitään tällaista uskoville. Jeesuksen mukaan uskovat siis ovat täällä maan päällä koko Antikristuksen hallinta-ajan aina siihen hetkeen asti, kun hän tulee kaikkien ihmisten nähden takaisin ja kukistaa vihollisensa näkyvällä tavalla.(Luuk. 21:25–28 )
”Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Muistattehan, että puhuin teille tästä jo silloin kun olin luonanne.”(2. Tess. 2:3–5 )
”Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan.” Monenlaisia harhakäsityksiä vallitsee ihmisten keskuudessa, ja varsinkin viimeisten aikojen tapahtumien erityislaatuinen luonne vielä entisestään ruokkii kaikenlaisten villien teorioiden kehittämistä. Tämä koskee myös niin sanottuja tempausoppeja.
Raamattu kyllä opettaa, että uskovat temmataan Jeesusta vastaan. Mutta tämä tapahtuu vasta kun hän tulee takaisin kosmisten merkkien kera pilvien päällä, suuressa voimassa ja kukistaa kaikki vihollisensa, Antikristuksen etunenässä. Jotkut kuitenkin ajattelevat, että uskovat temmattaisiin pois maan päältä ylös taivaisiin jossain aikaisemmassa vaiheessa uskosta osattomien jäädessä elelemään tänne maan päälle. Tämä tapahtuisi joko ennen Antikristuksen hallinta-aikaa (pre-tribulaatio) tai hänen hallinta-aikansa puolivälissä (mid-tribulaatio).
Tällaiset käsitykset ovat syntyneet vasta 1800-luvulla John Nelson Darbyn spekulaatioiden seurauksena. Niitä ei ole esiintynyt kristikunnassa koskaan tätä ennen. Ja aina silloin, jos jokin oppi on tällainen uutuus, jota ei ole esiintynyt koskaan aiemmin, on kysyttävä, onko varmasti nyt löydetty jokin vuosituhantisesti pimennossa ollut valo, vai onko Raamattua kenties sittenkin tulkittu väärin.
On erittäin tärkeää huomioida tästä 2. Tessalonikalaiskirjeen tekstistä, että Antikristuksen tulo edeltää Jeesuksen tuloa eikä päinvastoin. Aikaisissa tempausopeissahan ajatellaan, että Jeesus tulee ensin ja tempaa kaikki uskovat mukaansa, ja vasta sitten Antikristus tulisi valtaan. Näin ei Raamatun mukaan tapahdu. Paavali kirjoittaa aivan selvästi, että Jeesus ei tule takaisin ennen Antikristuksen, ”laittomuuden ihmisen” tuloa ja hallintavaltaa.
”Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta kun hänen hetkensä koittaa. Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä; silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella. Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä.”(2. Tess. 2:6–9 )
Vääryyden salainen vaikutus viittaa 1. Johanneksen kirjeen mainitsemaan Antikristuksen henkeen, joka on tulossa ja joka jo vaikuttaa maailmassa(1. Joh. 4:3 ). ”Vääryyden ihminen” tulee vasta kun häntä pidättävä asia (”mikä”) ja henkilö (”joka”) ovat poistuneet tieltä. Näiden pidättävien asioiden selvittämiseksi on katsottava muualta Raamatusta, mistä on kyse. ”Mikä” on maailmanevankelioinnin loppuunsaattaminen, joka on vielä kesken. Kun kaikista kansoista koostuva ”pakanoiden lukumäärä” on tullut täyteen, tulee loppu(Matt. 24:14 ). ”Joka” on Jumalan vartijaenkeli, jonka Jumala on asettanut tähän tehtävään tätä tarkoitusta varten pidättämään laittomuuden salaista vaikutusta pääsemästä huippuunsa ennen kuin aika on täysi(Dan. 12:1–2 ).
Raamatusta ei mistään käy ilmi, että pidättäjänä olisi Pyhä Henki tai seurakunta. Kumpikaan näistä selityksistä ei voi olla edes periaatteessa oikea, sillä Raamatusta käy täysin vastaansanomattomasti ilmi, että maan päällä on uskovia Antikristuksen hallinta-aikana, joita vainotaan(Ilm. 11:1; Ilm. 13:7,10; Ilm. 18:4). Kukaan ei voi Raamatun mukaan olla uskossa ilman Pyhää Henkeä(Room. 8:9 ), ei varsinkaan suuren vainon aikana, joten Pyhä Henki on maan päällä loppuun asti. Ja mikä taas on seurakunta? Se ei ole instituutio. Se ei ole rakennus. Seurakunta on uskovat ihmiset: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”(Matt. 18:20 ). Seurakunta on siellä, missä on edes kaksi tai kolme uskovaa koolla yhdessä Jeesuksen nimessä. Niinpä seurakunta on maan päällä loppuun asti. Sitä ei temmata pois.
2. Tessalonikalaiskirjeen tekstistä käy ilmi, että kun Jeesus tulee takaisin, hän surmaa ja kukistaa Antikristuksen ”suunsa henkäyksellä” ja ”tulemisensa kirkkaudella”. Antikristus kaatuu, kun Jeesus tulee takaisin. Jeesus ei siis tule takaisin salaisesti jossain vaiheessa ennen Antikristuksen kukistumista. Raamattu ei myöskään opeta kahta Jeesuksen paluuta, joista ensimmäinen tapahtuisi salaisesti Antikristuksen ajan edellä tai sen keskellä, ja toinen hänen kukistaessaan Antikristuksen. Raamatun mukaan uskovat temmataan Jeesusta vastaan vasta, kun hän tulee näkyvällä tavalla ja kukistaa Antikristuksen. Salaiset tempausopit eivät pidä yhtä Jumalan sanan kanssa.
Tekstistä käy myös ilmi, että ”vääryyden ihminen” tulee suurella voimalla tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Miksi ne ovat petollisia? Koska niitä luullaan Jumalan tekemiksi, vaikka ne eivät sitä ole. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Monet tulevat Jeesuksen nimissä ja tekevät ihmeitä, mutta eivät edusta Jumalaa vaan Saatanaa. Tämä väärien profeettojen toiminta huipentuu Antikristuksen aikaan ilmestyvässä toisessa, maasta nousevassa pedossa, johon palaamme Ilmestyskirjan 13. luvun tekstissä.
”Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.”(1. Tess. 4:15–17 )
Tämä on tyypillisin ja useimmin käytetty kohta tempauksesta. Mutta jos katsomme, mitä siitä tosiasiallisesti sanotaan, niin tempaus kyllä tapahtuu, mutta se tapahtuu vasta, kun Herra Jeesus laskeutuu taivaasta suuressa metakassa. Ylienkeli huutaa, Jumalan pasuunat kaikuvat ja kuolleet nousevat ylös haudoistaan! Tässä nimenomaan sanotaan, että elossa olevat eivät ehdi kuolleiden edelle. Tempaus tapahtuu vasta, kun tapahtuu ruumiillinen ylösnousemus. Näin ei tapahdu ennen kuin Jeesus ”räjäyttää pankin”, tulee kaikkien vihollistensakin nähden takaisin ja kukistaa näkyvästi Antikristuksen.
Tempaus on suuri uskovien kokoontuminen Jeesuksen kanssa ilmassa, koska maan päällä ei ole siihen tilaa. On kuitenkin hyvä myös kysyä, miksi tempaus tapahtuu. Se tapahtuu siksi, että silloin on käsillä Herran vihan päivä, jolloin Jumalan viha kohtaa kaikkia maan päällä asuvia. Uskovat nostetaan ilmakehään, jotta he eivät joutuisi osalliseksi Jumalan vihan tulesta, joka lankeaa tuolloin maan päälle.
Ilmestyskirja kertoo, että maan päällä asuvat ihmiset ”piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: ’Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut - kuka voi sen kestää?’”(Ilm. 6:15–17 ).
Raamattu ei koskaan puhu mitään mistään salaisesta Jeesuksen tulemisesta. Kaikissa kohdissa, joissa Jeesuksen paluusta puhutaan, sillä tarkoitetaan selvin sanoin Jeesuksen näkyvää ilmestymistä kaikille ihmisille suuressa voimassaan ja Antikristuksen kukistamista. Jeesuksen paluu on äärettömän julkinen tapahtuma ja täynnä hänen suuttumuksensa vihaa. Ilmestyskirjan alussa sanotaan suoraan:
”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, aamen.”
(Ilm. 1:7, KR38)
”Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.”(2. Tess. 1:6–8, KR38)
Tässä 2. Tessalonikalaiskirjeen kohdassa puhutaan selvin sanoin siitä, milloin uskovat saavat levon. He saavat sen vasta, kun Jeesus tulee voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja rankaisee jumalattomia. Hän ei päästä eikä ota ketään lepoon ennen sitä. Mitään tempausta ei ole odotettavissa ennen Jeesuksen julkista ja kaikkien näkemää tulemusta suuressa voimassa ja tulessa.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että rangaistus kohtaa Jeesuksen tullessa niitä, jotka uskovia ahdistavat. Jos Jeesuksen tullessa uskovia ei olisi maan päällä, keitä nämä ahdistajat muka sitten ahdistaisivat? Kyllä on niin, että uskovia on maan päällä Antikristuksen hallinta-aikana ahdistettavana. Vain silloin voitaisiin puhua jotain tällaista kuin mitä tässä 2. Tessalonikalaiskirjeen kohdassa puhutaan.
On vielä yksi kohta, joka on otettu esille salaisia ja aikaisia tempausoppeja puolustettaessa. Se kuuluu:
”Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.”
Mutta tässäkin sanotaan, että toinen otetaan ja toinen jätetään vasta, kun Jeesus tulee. Ei siis yhtään aiemmin. Eikä Jeesus tule takaisin kahta kertaa vaan vain kerran, jolloin hän kukistaa vihollisensa ja surmaa laittomuuden ihmisen ”suunsa henkäyksellä”, kuten 2. Tessalonikalaiskirje sanoo. Raamattu opettaa vain yhtä Jeesuksen paluuta, joka on äärettömän julkinen tapahtuma.(Matt. 24:37–41 ).
”Toinen otetaan ja toinen jätetään” ei muutenkaan itsessään sisällä ajatusta tempauksesta, vaan Nooan esikuvan mukaisesti se kuvaa toisten pelastumista Jumalan vihasta ja toisten joutumista sen kohteeksi. Jeesuksen tullessa toiset pelastuvat ja toiset hukkuvat.
Maan peto
”Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme. Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut. Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden. Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin. Se on saanut vallan antaa pedon kuvalle hengen, niin että kuva jopa kykenee puhumaan, ja se on myös saanut vallan tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa.”(Ilm. 13:11–15 )
Merestä nousevan pedon lisäksi Johannes näkee toisenkin pedon, joka nousee maasta. Siinä missä meri kuvasi kansojen merta ja syvyyttä, kuohuntaa ja kaaosvoimia, kuvaa maa luomakuntaa ja järjestystä. Jos muistelemme luomiskertomuksen opetusta, siitä käy ilmi, miten Jumala kutsui alkumerestä kuivan maan esiin. Hän kutsui epäjärjestyksestä käsin järjestyksen, kaaoksesta kosmoksen. Maa on hänen järjestyksensä ja perustustensa paikka ja kuva. Raamattu puhuu myös ”maan perustuksista” viitaten niihin perusperiaatteisiin, jotka liittyvät Jumalan luomisjärjestykseen. Tämä meren epäjärjestys, kaaos, ja sille vastakohtana maan järjestys, kosmos, käyvät hyvin esiin Jobin kirjasta. Jumala sanoo Jobille:
”Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?”
Tässä maa on järjestyksen ja Jumalan rakentavan työn paikka ja kohde. Sen vastakohta, meri, on taas kaaosvoima, jota Jumala voimallaan suitsee:(Job 38:4–7 )
”Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin: ’Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.’”
Meri kuvaa myös jumalatonta maailmaa ja maa sen vastakohtana Jumalan seurakuntaa, jonka Jumala on asettanut järjestyksenä kaoottisen maailman keskelle. Seurakuntaa kutsutaan Jumalan totuuden pylvääksi ja perustukseksi:(Job 38:8–11 )
”Saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.”
Meren peto nousee kuohuvasta kansojen merestä, jumalattomasta maailmasta ja syvyydestä. Mutta sen sijaan maan peto nousee Jumalan maasta, hengellisen järjestyksen paikasta, Jumalan seurakunnasta, siitä minkä Jumala on asettanut voimaan. Maan peto on lähtöisin Jumalaan uskovien keskuudesta. Tähän liittyen on hyvä katsoa, mitä Jeesus sanoi, kun hän puhui lopun ajoista varoittaen sekä vääristä messiaista että vääristä profeetoista:(1. Tim. 3:15 )
”Vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. Tämän minä olen teille nyt ennalta ilmoittanut.”
Väärät messiaat eivät ole ehkä niinkään paljon uskovien ongelma kuin väärät profeetat. Nimittäin jos joku julistaa olevansa takaisin tullut Jeesus, uskovat vain naurahtavat ja kääntyvät pois. Sellainen palturi ei mene läpi. Väärät messiaat ovat enemmänkin uskosta osattomien ongelma. Messiaalla ei näet tarkoiteta vain Jeesusta vaan ylipäätään messias-hahmoja, jotka ovat ihmiskunnan suuria pelastajia. He eivät välttämättä ole mitenkään erityisen uskonnollisia hahmoja, vaan enemmänkin maanpäällisiä johtajia. Esimerkiksi Barack Obamasta tuli ensimmäisen USA:n presidentiksi valitsemisensa aikoihin eräänlainen liberaalien messias, joka lumosi ihmisiä, mukaan lukien jopa Nobel-komitean. Obama-mania kuitenkin laantui myöhemmin, kun huomattiin, että hän ei niin laajasti edistäkään niitä päämääriä, joita sekulaari-humanistit häneltä toivoivat.(Matt. 24:24–25 )
Meren peto, Antikristus, on tällainen väärä messias. Sitähän hänen nimensäkin tarkoittaa. Hän on suuri rauhan mies, ihmiskunnan suuri hyväntekijä, jota seurataan ihastellen ja lumoutuneena. Toki uskovatkin voivat mennä väärien messiaiden retkuun, mutta vieläkin vaarallisemman ongelman uskoville muodostavat nimenomaan väärät profeetat.
Väärät profeetat ovat uskovien keskuudesta nousevia hahmoja, jotka esiintyvät uskovina ja joita muut ihmiset pitävät uskovina. He ovat kristillisten piirien vääriä messiaita, karismaattisia ja vetovoimaisia Jumalan miehiä, joiden kerrotaan tekevän suuria ihmeitä. Heidän kokouksissaan juostaan odottaen suurta herätystä, jonka Jumala on oletetusti vuodattava juuri tämän suuren Jumalan voidellun kautta. Väärät profeetat kuitenkin pettävät. He ovat, kuten Jeesus sanoi, susia lammasten vaatteissa. He näyttävät ulospäin uskovilta. He näyttävät suurilta Jumalan miehiltä ja naisilta, mutta heidän toimintansa on lähtöisin Saatanasta. He kuulostavat jumalisilta, mutta sisältä he ovat täynnä iljettävää saastaa ja valhetta. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.
”Ahneudessaan he pyrkivät käyttämään teitä hyväkseen esittämällä tekaistuja tarinoita. Mutta heille muinoin langetettu tuomio on yhä voimassa, heidän tuhonsa odottaa heitä.”
Jeesus sanoi, että heidän hedelmistään te heidät tunnette. Väärien profeettojen oma henkilökohtainen elämä ei kestä päivänvaloa. Myös ne hedelmät, ne seuraukset joita heidän toiminnallaan on, ovat mätiä. Heidän kokoustoiminnastaan jää jäljelle vain hengellisesti hyväksikäytettyjä ja raunioituneita ihmisiä, joita on petetty. Väärät profeetat eivät myöskään suostu kenenkään johtajuuden alle. He eivät yleensä ole minkään seurakunnan lähettämiä, vaan heillä on oma, heidän itsensä ympärillä pyörivä bisnes. Heidän toimintansa ja puheidensa kritisointi on ehdottoman kiellettyä. He eivät alistu koeteltaviksi. He itse ovat kovin suuria, ja Jumala on heidän rinnallaan kovin pieni. Väärä profeetta on itsekeskeinen. Jumala on vain hänen palvelijansa. Oikea julistaja sen sijaan on Jeesus-keskeinen, hänen itsensä ollessa vain Jeesuksen palvelija.(2. Piet. 2:3 )
Efeson seurakunta sai kiitosta Jeesukselta nimenomaan siitä, että se oli koetellut vääriä profeettoja, ”superapostoleja”, ja paljasti heidän vääryytensä: ”Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi.”(Ilm. 2:2 ).
Maan peto on juuri tällainen. Hän on väärä profeetta – ja tällä nimellä häntä myös Ilmestyskirjassa myöhemmin kutsutaan(Ilm. 19:20 ). Hän nousee uskovien seurakunnan keskuudesta ja puhuu Jumalan nimissä. Hän, jos kuka, johtaa ”jos mahdollista, valitutkin harhaan”(Matt. 24:24 ). Samoin kuin meren peto, Antikristus, on huipentuma kaikista vääristä messiaista, on maan peto huipentuma kaikista vääristä profeetoista, ”se Väärä profeetta”. Samoin kuin Antikristusta edeltää useita pienempiä vääriä messiaita, edeltää myös Väärää profeettaa monia pienempiä vääriä profeettoja, jotka kuitenkin toimivat samassa hengessä.
Johanneksen näyssä maan pedolla on myös kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mikä viittaa siihen, että hän pyrkii esiintymään Jeesuksen tavoin, mutta tosiasiassa hänen puheensa ovat Saatanan puhetta. Kaksi karitsan sarvea viittaa Jeesuksen yhtäaikaiseen jumaluuteen ja ihmisyyteen, joita Väärä profeetta pyrkii epäpyhästi imitoimaan. Väärä profeetta käyttää meren pedon, Antikristuksen valtaa ja saattaa kaikki maailman asukkaat kumartamaan sitä. Pedon kuolinhaavan parantuminen viittaa yhteen sen seitsemästä päästä, jotka mainittiin aiemmin 13. luvussa.
Väärä profeetta tekee suuria ihmeitä ja tunnustekoja saaden jopa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten sitä katsellessa. Näillä ihmeillä hän johtaa kaikki ihmiset harhaan. Väärä profeetta saattaa ihmiset tekemään Pedosta kuvapatsaan, jonka hän saa Saatanan voimasta tehtyä eläväksi ja antamaan sille puhekyvyn. Hän saattaa kaikki ihmiset kumartamaan Pedon kuvapatsasta ja surmauttaa jokaisen, joka ei suostu kumartamaan sitä. Vastaava tapahtuma löytyy Danielin kirjasta, jossa kolme Danielin ystävää kieltäytyi kumartamasta Nebukadnessarin teettämää epäjumalankuvaa, vaikka kumartamatta jättämisestä oli säädetty kuolemanrangaistus.
2. Tessalonikalaiskirje sanoo:
”Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.”
Väärä profeetta on tulossa. Raju eksytys on luvassa ja sitä edeltää ennennäkemätön valheen määrä ja voima. Ihmiset haluavat torjua Jumalan totuuden niin voimakkaasti, että suurikin valhe niellään. Jos miettii joidenkin aikamme valheiden suuruutta, niiden edessä ei voi kuin ihmetellä, miten ikinä on ollut mahdollista, että ihmiset ovat ne nielleet. Abortissa on kyse aivan ilmiselvästi kohdussa olevan lapsen murhaamisesta, mutta ihmiset eivät halua nähdä sitä. Evoluutioteoriassa on kyse pohjimmiltaan väitteestä, että kehittyneimpiäkin ihmisten tekemiä koneita miljoonakertaisesti monimutkaisempia biologisia koneita ja bio-ohjelmia syntyisi sattumanvaraisen prosessin kautta. Sen rinnalla on pieni valhe uskotella, että tietokoneeni syntyi, kun eräänä päivänä kirjoituspöytäni molekyylit alkoivat vähän liikahdella.(2. Tess. 2:10–12 ).
Jotkut taitavat kansankiihottajat, demagogit, ovat ymmärtäneet tämän. Esimerkiksi Adolf Hitler kehitti aikoinaan Mein Kampf -kirjassaan suuren valheen käsitteen. Kun valhe on riittävän suuri, se hyväksytään. Tämä tapahtuu siksi, ettei kukaan voi uskoa, että niin räikeää valhetta julistettaisiin, ellei se olisi totta. Myös niin sanottu demokraattisen totuuden ajatus on usein ollut käytössä vastaavissa yhteyksissä. Jos riittävän moni riittävän arvostettu ihminen on valheen takana, se niellään, koska ei voida uskoa, että niin moni niin älykäs ihminen olisi väärässä. ”200 miljoonaa neuvostokansalaista ei voi olla väärässä.”
Monesti demokraattisen totuuden harhaa on käytetty tieteeseen viitattaessa. Oletko kuullut seuraavanlaisia lauseita? ”Useimmat tutkijat ajattelevat, että…” ”Tieteen piirissä on saavuttanut vakiintuneen aseman käsitys, jonka mukaan…” ”Tieteessä on hylätty ajatus, että…” Kuitenkaan sillä, kuinka moni ihminen on jonkin käsityksen takana, ei ymmärrettävästikään ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko esitetyt väitteet tosia vai eivät. Mutta juuri tähän auktoriteettiuskon ja suuren joukon luomaan visuaaliseen harhaan perustuu propaganda ja totalitaaristen järjestelmien tiedotus ja koulutus.
Jos kuitenkin oikeasti ajattelee tiedettä, niin kaikki aidosti uudet löydöt ovat olleet aina ehdoton vähemmistö tutkijoiden keskuudessa. Suurin osa tiedemiehistä on ollut niiden syntyessä aina niitä vastaan. Tiede on mennyt eteenpäin oikeastaan vain sen takia, että on horjutettu aiemmin vakiintuneen ja hyväksytyn aseman saavuttaneita tuloksia ja ajattelutapoja. Siksi ei pidä yhtään häpeillä kritisoida esimerkiksi evoluutioteoriaa. Se on keisari ilman vaatteita.
Antikristus ja hänen puhemiehensä Väärä profeetta puhuvat suuria valheita. He pettävät hyvin taitavasti kaikki maailman ihmiset. Heidän takanaan on kuitenkin Lohikäärme, Saatana. Kyse on petoksen äärimmäisestä ilmentymisestä. He lupaavat ja antavat ihmisille juuri sitä, mitä nämä haluavatkin. Kuitenkin, kun he ovat saaneet vallan, alkaa raju toisinajattelijoiden nitistäminen. Silloin ei anneta enää mitään ilmaiseksi!
”Se on saanut vallan tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa.”
On kuitenkin huomioitava vielä yksi asia maan petoon eli Väärään profeettaan liittyen. Hän ei nimittäin ainoastaan petä ihmisiä vaan vaikuttaa tosiasiallisia ihmeitä. Ei pidä erehtyä ajattelemaan, että hän olisi vain jokin huijari. Saatanan tosiasiallinen yliluonnollinen voima vaikuttaa hänessä. Ilmestyskirja kertoo, että ihmiset rakentavat kuvapatsaan Antikristuksesta, ja tälle patsaalle Väärä profeetta antaa yliluonnollisesti kyvyn liikkua ja puhua. Väärä profeetta johtaa ihmisiä harhaan ennennäkemättömästi, mutta hän ei ole huijari vaan aidosti demonisen pahuuden ruumiillistuma.(Ilm. 13:15 )
”Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden. Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat.”
Suuret ihmeet ja tunnusteot ovat tyypillisiä Väärälle profeetalle, jopa tulen iskeminen alas taivaasta ihmisten nähden. Tällainen ei voi olla herättämättä kunnioitusta. Mutta Väärän profeetan toimintaan liittyy raju pakkovalta. Jos joku ei suostu kumartamaan Antikristusta tai tästä tehtyä kuvapatsasta, hänet surmataan. Uskovien on kuitenkin Danielin kolmen ystävän tavoin kieltäydyttävä kumartamasta, vaikka seurauksena olisi elävänä polttaminen. Se on nimittäin pikkujuttu verrattuna helvetin ikuisen tulen poltteeseen.(Ilm. 13:13–14 )
”Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.”
(Dan. 3:17–18 )
Pedon merkki ja pedon luku
”Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi.”(Ilm. 13:16–18 )
Antikristus saa maailmassa kaiken taloudellisen vallan. Väärä profeetta pakottaa kaikki ottamaan Pedon merkin, jota ilman ei voi ostaa mitään kaupasta eikä myydä mitään eikä ylipäätään elää normaalia elämää yhteiskunnan jäsenenä. Kristityt joutuvat pakenemaan tällöin luontaistalouteen.
Normaalisti uskovat on kutsuttu elämään ”maailmassa mutta ei maailmasta”. Uskovien ei siis tule eristäytyä maailmasta omiin ghettoihinsa vaan elää maailman ihmisten keskellä(Joh. 17:14–15 ), mutta uskovat eivät saa mukautua maailman ajatteluun ja elämäntapoihin vaan heidän on päättäväisesti erottauduttava niistä(1. Joh. 2:15–17 ). Kuitenkin Pedon ja hänen merkkinsä ilmaannuttua maailmanhistorian lopulla, uskovien tulee erottautua maailmasta myös ulkoisesti pakenemalla luontaistalouteen ja ”maan alle”. Jeesus viittaa tähän puhuessaan toisen tulemuksensa ja maailmanlopun merkeistä:
”Kun siis näette pyhään paikkaan pystytettynä turmion iljetyksen, josta profeetta Daniel on puhunut - huomatkoon lukija tämän! - silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille. Sen, joka on katolla, ei pidä mennä hakemaan mitään tavaroita talostaan, eikä sen, joka on pellolla, pidä palata noutamaan viittaansa. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina. Ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan.”
Jeesuksen eskatologinen puhe Öljymäellä on samaan aikaan ja päällekkäin sekä preteristinen että futuristinen. Toisin sanoen se puhuu sen ajan näkökulmasta katsottuna sekä lähitulevaisuudesta että maailmanhistorian viimeisistä ajoista. Juutalaissodan aikana 60-luvun lopulla jKr. uskovien tuli paeta nähdessään Jerusalemin olevan piiritettynä ja viimeistään nähdessään turmion iljetyksen temppelin paikalla, roomalaisen epäjumalankuvan. Mutta aivan samoin viimeisinä lopun aikoina uskovien tulee paeta nähdessään ”laittomuuden ihmisen” ottaneen uskonnollisen vallan ja astuneen keskeiseen uskonnollisen vallan paikkaan. Mikä tämä paikka konkreettisesti on, jää nähtäväksi. Se voi mahdollisesti olla Pietarin kirkko Rooman Vatikaanissa ja siellä sijaitseva Paavin istuin. Antikristus saattaa tehdä itsensä paaviksi (tai olla paavi jo valmiiksi).(Matt. 24:15–21 )
”Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.”
Jumalan temppelillä ei viitata enää uuden liiton aikana konkreettiseen temppelirakennukseen Jerusalemissa vaan kristilliseen seurakuntaan:(2. Tess. 2:4 )
”Saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa”
Antikristus tulee astumaan kristilliseen kirkkoon, siihen johon kaikki kompromisseja tehneet kristilliset seurakunnat ja järjestöt ovat liittyneet. Hän tekee itsensä koko kristikunnan johtajaksi ja isäksi.(1. Tim. 3:15 )
Kannattaa huomata, että Danielin kirja puhuu kolmesta ”turmion iljetyksestä”. Ensimmäinen niistä on Syyrian (”Pohjoisen”) kuninkaan Antiokos IV Epifaneen pystyttämä Zeuksen patsas Jerusalemin temppelissä(Dan. 11:31 ). Toinen puolestaan on roomalaisten pystyttämä epäjumalankuva juutalaissodan aikana(Dan. 9:27 ). Mutta Danielin kirja mainitsee vielä kolmannenkin ”turmion iljetyksen”(Dan. 12:11 ), joka ilmaantuu vasta ”aikojen lopussa” ennen viimeistä tuomiota(Dan. 12:1–3 ), kun pyhän kansan hajaannus on lopussa(Dan. 12:7 ). Antikristus ja hänen kuvansa on tuo ”turmion iljetys”. Hän astuu Jumalan temppeliin, kristilliseen kirkkoon ja julistaa olevansa Kristus, Jumala.
Jotkut ovat väittäneet, että konkreettinen Jerusalemin temppeli rakennettaisiin uudelleen, uhraaminen käynnistettäisiin ja Antikristus astuisi tuohon temppeliin. Tämä on kuitenkin täysin harhainen näkemys. Nimittäin Jeesuksen kertakaikkisen uhrin myötä vanhan liiton järjestys on pysyvästi lakkautettu, joten siihen palaaminen on Kristuksen uhrin tyhjäksi tekemistä ja siten pelastuksen ulkopuolelle joutumista. Jos siis temppeli Jerusalemiin rakennetaan, se ei taatusti ole Jumalasta! Niinpä on mahdoton ajatus, että Antikristus astuisi konkreettiseen Jerusalemin temppeliin ja pystyttäisi sinne turmion iljetyksen, koska temppeli itsessään olisi jo Jumalalle iljetys. Antikristus ei siis häpäisisi mitään pyhää. ”Turmion iljetys” tarkoittaa nimenomaan pyhäinhäpäisyä. Ei yhden epäjumalankuvan pystyttäminen toisen epäjumalan temppeliin olisi ”turmion iljetys” vaan vain osa sitä samaa vanhaa pahaa, mitä siellä muutenkin jo tehdään.
Uudessa liitossa ei ole enää temppeliä, koska Jeesus on antanut täydellisen kertakaikkisen uhrin(Hepr. 9:10–12 ). Uuden testamentin kirjeissä temppelin sanotaan olevan uskova ihminen, jossa Pyhä Henki asuu(1. Kor. 6:19 ), ja nämä uskovat ihmiset yhdessä eli seurakunta(1. Tim. 3:15 ). Jumalan temppeliin astuessaan Antikristus astuu siis Jumalan seurakuntaan, kristilliseen kirkkoon, ja julistaa olevansa Jumala. Virallinen kristinusko liittyy häneen, vähemmistö taas ei, mutta heitä vainotaan.
Samalla tavoin kuin tapahtuu kaikkien vainojen aikana, tulee tapahtumaan myös Antikristuksen aikana. Vainoissa kristilliset seurakunnat jakaantuvat valtiovallan kanssa yhteistyötä tekeviin ja kompromisseihin suostuneisiin rekisteröityneisiin seurakuntiin sekä kompromissittomiin ja Jumalan sanaan kaikessa pitäytyviin rekisteröimättömiin seurakuntiin. Viralliset seurakunnat nauttivat rajattua olemassaolon oikeutta, mutta ovat myyneet sielunsa Saatanalle tekemällä kompromisseja Raamatusta ja suostumalla valtiovallan rajoituksiin. Sen sijaan rekisteröimättömät ja kompromisseista kieltäytyneet seurakunnat joutuvat ankarasti vainotuiksi.
Uskonnollisten organisaatioiden yhteys maallisen vallan kanssa tekee mahdolliseksi niiden hallitsemisen ja niihin vaikuttamisen valtiovallan toimesta. Tämä tulee olemaan myös se väylä, jota kautta Peto tulee ottamaan hallintavallan suhteessa kristillisiin kirkkoihin. Sen tähden on nähtävä jo nyt ne tekijät, jotka sitovat seurakuntia väärään valtaan. Erityisesti kristillisten kirkkojen yhdistymispyrkimykset eli ekumenia on nähtävä kielteisenä. Toiseksi vaarallista on seurakuntien yhteys valtiovallan kanssa. Esimerkiksi Suomessa kansankirkon maallistuminen on johtunut osittain tästä. Toisin sanoen, vaikka kuinka monta uskovaa pappia toimisi kirkon paikallisseurakunnissa tai jopa piispakunnassa, ongelma ei poistu, koska kohtalonyhteys kirkon ja valtion välillä estää kirkkoa olemasta seurakunta sen raamatullisessa merkityksessä uskovien seurakuntana.
Aikojen lopulla tämä ongelma korostuu. Virallinen kristinusko suostuu yhteistyöhön Antikristuksen kanssa. Kristilliset kirkot ottavat Pedon merkin. Sen sijaan pieni vähemmistö uskovia kieltäytyy siitä. Heitä Antikristus säälimättömästi vainoaa ja surmaa. He joutuvat pakenemaan.
”Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.”
Oletko rukoillut, ettei olisi talvi silloin, kun meidän täytyy paeta? Syytä olisi! Kovin monien asioiden puolesta Jeesus ei käske erityisesti rukoilemaan, mutta tämän puolesta hän käskee. Samoin hän käskee siunaamaan vainoojia ja rukoilemaan heidän puolestaan(Matt. 24:20–22, KR38) (Matt. 5:44 ). Talven lisäksi Jeesus puhuu sapatista. Tuolloin juutalais-kristityt kävivät vielä synagogassa sapattina. Pako sapattina on paha, koska silloin ollaan jumalanpalveluksessa. Jos kristityt joutuvat pakenemaan silloin, kun he ovat yhdessä koolla seurakunnassa, heidät voidaan tavoittaa helpommin joukkona.
”Tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka.”
Maailmanhistorian suurin ahdistus tulee olemaan tuolloin Antikristuksen vainotessa Jeesukseen uskovia, Jumalan oikeaa seurakuntaa. Jeesus sanoo, että mikäli niitä päiviä ei lyhennettäisi, ei kukaan ihminen pelastuisi. Antikristus saisi joko surmattua kaikki uskovat tai pakotettua ottamaan Pedon merkin. Mutta ”valittujen”, Jeesukseen uskovien kristittyjen takia Jumala lyhentää nuo ajat.(Dan. 12:1 )
Se, mikä Pedon merkki tulee konkreettisesti olemaan, on puhuttanut monesti kristillisissä piireissä. Ihmisiä on peloteltu kaikenlaisilla elektroniikkasiruilla, joita laitettaisiin ihon alle, antaen ymmärtää, että siinä olisi kyse Pedon merkistä. Kuitenkaan olennaista Pedon merkissä ei ole sen tekninen muoto vaan se merkitys ja käyttötarkoitus, joka sille annetaan. Pedon merkin ei tarvitse olla tekniseltä muodoltaan enempää kuin tietynmuotoinen tatuointi tai tussilla piirretty merkki. Olennaista on sen merkitys, se että ilman sitä ei voi ostaa mitään kaupasta eikä myydä mitään eikä elää normaalia elämää yhteiskunnan jäsenenä. Kristityt joutuvat pakenemaan tällöin luontaistalouteen. Mikään elektroniikkasiru ei siis itsessään ole eikä edes voi olla Pedon merkki ellei sille sellaista merkitystä erikseen anneta, mutta sama merkitys voidaan antaa aivan yhtä hyvin myös täysin antiikkiselle merkille ja välineelle, joten itse tekninen kehitys ei pitäisi olla huolena kenellekään.
Aivan pöyristyttäviä ovat väitteet, joiden mukaan Pedon merkkejä olisi jo asennettu ihmisiin jossain päin maailmaa. Näin ei varmasti ole asian laita, sillä Pedon täytyisi ilmaantua ensin, jotta Pedon merkkikään voisi tulla. Ja Pedon ilmestymiseen liittyy globaalin maailmanhallituksen synty, uskovien maailmanlaajuiset vainot ja Väärän profeetan massiivinen ihmetehtailu. Mitään näistä ei ole vielä nähty. Toisekseen, koska Pedon merkin ottamisesta seuraa Raamatun mukaan kadotustuomio(Ilm. 14:9–12 ), Jumala ei taatusti salli sellaisen tapahtua kenellekään epähuomiossa, ihmisen sitä itse tiedostamatta. Pedon merkki on täysin julkinen asia, ja päätös sen ottamisesta on taatusti ja varmasti valinta, jonka jokainen joutuu tekemään tietäen, mikä on kyseessä.
Pedon merkin sanotaan olevan Pedon nimi tai vaihtoehtoisesti tuon nimen lukuarvo. Tämä voi antaa viitteitä Pedon merkin ilmenemismuodosta, mutta tuo konkreettinen ilmenemismuoto, kuten todettua, ei ole mitenkään merkittävä, vaan vain se merkitys, minkä tuo ilmenemismuoto saa. Pedon luvun laskemiseen tarvitaan Raamatun mukaan viisautta ja ymmärrystä. Pedon luku on (erään) ihmisen luku, joka on kolme kuutosta peräjälkeen.
Mitä tämä luku tarkoittaa ja kehen se mahdollisesti viittaa? Kaikenlaisia villejä teorioita on esitetty ja monenlaisia laskelmia laskettu, mutta mitään yksiselitteistä vastausta ei ole. Taustalla voi olla niin sanottu heprealainen numerologia, joka antaa kullekin aakkosten kirjaimelle numeroarvon. Alef on yksi, bet on kaksi, gimel on kolme jne. Kun jonkin hepreankielisen sanan tai nimen kirjainten numeroarvot lasketaan yhteen, saadaan tuon sanan tai nimen luku. Näin Pedon nimestä voidaan johtaa Pedon luku. Esimerkiksi Saulin nimen lukuarvo on 300+1+6+30 = 337 tai nimen ”kuningas Saul” (ha-melekh Shauul) 5+40+30+20+337 = 432. Vastaavan numerologian voi laskea myös kreikkalaisilla tai latinalaisilla aakkosilla, mikä tuottaa hieman eri lukuarvoja.
Ei ole kuitenkaan mitenkään välttämätöntä, että juuri tämä olisi se, mitä kyseisessä Raamatun kohdassa tarkoitetaan, vaikka se toki täysin mahdollista onkin. Pedon luvussa voi olla myös kyse Raamatun lukusymboliikasta, jossa numeroilla on tietty symboli, johon ne viittaavat. Esimerkiksi Ilmestyskirjassakin monesti esiintyvä seitsemän on täydellisyyden luku, kaksitoista on hallintavallan luku, kolme on yhtenäisyyden luku ja kuusi on ihmisen luku. Kolme ihmisen lukua yhdessä voi siis merkitä jonkinlaista ”ihmisyyden kolmiyhteyttä”, epäpyhää kolminaisuutta, ihmisen tekemistä jumalaksi.
Tällainen epäpyhä kolminaisuus: Lohikäärme, Peto ja Väärä profeetta, esiintyy Ilmestyskirjassa myöhemminkin(Ilm. 16:13 ). Tämä kuvastaa sitä, miten Saatana pyrkii Jumalaksi Jumalan paikalle. Hän pyrkii kaikessa matkimaan Jumalaa ja tekemään itsensä Jumalan kaltaiseksi. Tässä yhteydessä hän pyrkii jäljittelemään Jumalan kolmiyhteyttä. Tällöin Pedon luku 666 olisi eräänlainen Saatanan jumaluuden julistus, joka pilkkaa kolmiyhteistä Jumalaa: 6-Lohikäärme + 6-Antikristus + 6-Väärä profeetta. Nämä kolme ovat yhtä.
=> Edelliseen lukuun => Sisällysluetteloon => Seuraavaan lukuun