Ilmestyskirja 16 – Viimeiset vitsaukset

Neljä ensimmäistä maljaa

”Minä kuulin, kuinka temppelistä sanottiin kovalla äänellä seitsemälle enkelille: ’Menkää! Tyhjentäkää Jumalan vihan seitsemän maljaa maan päälle.’ Ensimmäinen enkeli lähti ja tyhjensi maljansa maan päälle. Silloin tuli pahoja märkiviä haavoja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa. Toinen enkeli tyhjensi maljansa mereen. Meri muuttui kuin kuolleen vereksi, ja kaikki meressä elävä kuoli. Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi. Minä kuulin, kuinka vesien enkeli sanoi: - Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä, joka annoit nämä tuomiot! He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta, ja verta sinä panit heidät juomaan. He saavat ansionsa mukaan. Sitten kuulin alttarin sanovan: - Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi. Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan. Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle.” (Ilm. 16:1–9)

Temppelistä kuuluu kova ääni. Kuten edellisestä tekstistä kävi ilmi, temppeli tuli täyteen Jumalan kirkkautta niin, ettei kukaan voinut mennä temppeliin. Ääni on itsensä Jumalan, Pyhän Hengen. Enkelit tottelevat suoraa Jumalan käskyä.

Seitsemän Jumalan vihan maljaa kuvaa seitsemää viimeisten aikojen vitsausta, joilla Jumala lyö maailmaa ja sen jumalattomia asukkaita. Seitsemän sinettiä ja seitsemän torvea kuvasivat tapahtumia, jotka sijoittuvat laajemmalti sille ajalle, joka on pyhän kansan hajaannuksen päättymisen ja Jeesuksen toisen tulemuksen välissä. Seitsemän maljaa sijoittuu kuitenkin yksinomaan tämän ajanjakson loppupuolelle, aikaan jolloin Antikristus hallitsee maailmaa, Jumalan vihan aikaan.

Toisessa ja kolmannessa maljassa on yhteyksiä neljään ensimmäiseen torveen, sillä ne liittyvät jollain tavalla luontoon, luomakuntaan. Torvien tavoin myös maljat vuodatetaan maahan, mereen, makeisiin vesiin ja ilmaan. Mutta torvien soidessa vain kolmannes maan kasveista paloi ja vain kolmannes meristä muuttui kuin kuolleen vereksi. Nyt maljojen kohdalla tuho ja turmeltuminen koskevat koko merta ja kaikkia vesiä. Vitsaukset ovat totaalisempia. Jumalan viha on ankarampi. Siinä missä torvet olivat varoituksia, ovat maljat rangaistuksia.

Seitsemän vihan maljan vitsauksissa on yhtäläisyyksiä myös Egyptin vitsausten kanssa Mooseksen aikana. Tämä yhtäläisyys ei ole sattumaa. Faarao on monessa mielessä Antikristuksen esikuva. Faaraon ja egyptiläisten suhtautuminen Jumalaan ja tämän kansaan on aivan vastaavaa kuin Antikristuksen ja hänen valtakuntansa asukkaiden. Sekä faarao että Antikristus sortivat ja vainosivat Jumalan kansaa. Molemmat johtajat tekivät itsestään jumalan ja kapinoivat Taivaan Jumalaa vastaan. Lukuisat vitsaukset kohtasivat molempia, mutta molemmat myös paaduttivat sydämensä niiden edessä eivätkä päästäneet Jumalan kansaa vapaaksi.

Faaraon ja hänen kansansa nöyrtymättömyys Jumalan edessä on varoittava esimerkki kaikkien aikojen ihmisille. Meidän on kysyttävä itseltämme: Taivummeko me? Nöyrrymmekö me Jumalan edessä, kun hän kutsuu meitä parannukseen? Vai kiroammeko kenties Jumalaa kärsimyksissä faaraon ja Pedon valtakunnan asukkaiden tavoin?

Ensimmäinen vihan malja vuodatettiin Johanneksen näyssä maan päälle, minkä seurauksena Pedon merkin ottajiin ja Pedon kumartajiin tuli sairauksia, pahoja ja märkiviä paiseita ja haavoja. Tämä muistuttaa kuudetta Egyptin vitsausta, jolloin egyptiläisiin tuli pahoja märkiviä paiseita ja rakkuloita (2. Moos. 9). Tätä vitsausta vastaan Egyptin tietäjät ja noidat eivät voineet enää tehdä mitään, niin kuin eivät voineet vastustaa myöskään kolmatta syöpäläisvitsausta, vaikka he olivat pystyneet jollain tavalla toistamaan kaksi ensimmäistä.

Vaikka Väärä profeetta on kyennyt tekemään Saatanan voimasta ennen näkemättömiä yliluonnollisia ihmeitä, hän ei kykene tekemään tätä Jumalan vitsausta vastaan yhtään mitään. Samoin eivät kyenneet myöskään Egyptin demonijumalia palvelleet noidat tekemään Saatanan voimassa enää mitään vastaavaa. Eivätkä he kyenneet estämään Jumalan vitsauksen tuloa vaan paiseita ja haavoja oli myös heissä itsessään. Jumala on jo ensimmäisen maljan kohdalla osoittanut ylivertaisuutensa Saatanaan nähden, mutta ihmiset eivät silti käänny. Teknisesti edistynyt lääketiede ei kyennyt auttamaan. Saatanan yliluonnollinen voima ei kyennyt auttamaan. Jumalan sormi on näiden kaikkien yläpuolella.

Toinen malja vuodatettiin mereen sillä seurauksella, että meri muuttui kuin kuolleen vereksi ja kaikki meren eliöt kuolivat. Raakaöljy muistuttaa kuolleen verta, joten on mahdollista, että tämä tapahtuma on seurausta joistakin onnettomuuksista, mutta aivan hyvin voi olla kyse Jumalan vaikuttamasta yliluonnollisesta vitsauksesta, jolla ei ole mitään luonnollista alkusyytä. Tällainen tapahtuma vaikuttaa paitsi mereen sidoksissa oleviin elinkeinoihin myös koko maapallon ekologiseen tasapainoon. Välilliset vaikutukset ovat suuria.

Kuolleen veressä on myös symbolisempi merkitys. Se on kuva maapallon verenvuodatuksesta ja kuolemasta. Raamatusta tiedämme, että ihmiskunnan lisäksi myös muu luomakunta on syntiinlankeemuksen kirouksen alaista. Myös eloton luonto ikään kuin huokaa uuden maailman synnytyskivuissa (Room. 8:22). Tämä maailma on ”tulelle talletettu” (2. Piet. 3:7), ja kaikki alkuaineet tulevat kerran kuumuudessa hajoamaan (2. Piet. 3:10, KR38). Tämä maailma tullaan tuhoamaan ja hävittämään, minkä jälkeen luodaan uudet taivaat ja uusi maa, jotka eivät ole enää vajaita missään kohdin (Ilm. 21:1). Nykyinen maailmamme on kuolemassa. Se vuotaa verta.

”Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.” (1. Kor. 7:31)

Kolmas malja vuodatettiin makeisiin vesiin ja ne muuttuivat vereksi. Tällä vitsauksella on suoria vaikutuksia kaikkeen elämään maapallolla, sillä kaikki elämänmuodot ovat riippuvaisia vedestä. Ihmisiä ja eläimiä kuolee janoon, sillä vereksi muuttunutta vettä ei voi juoda. Tämä vitsaus muistuttaa ensimmäistä Egyptin vitsauksista, jolloin Niilin vesi muuttui vereksi. Veri voi viitata myös muunlaiseen vesien myrkyttymiseen, mutta vitsaus on joka tapauksessa totaalinen ja koskee kaikkia vesiä, koko maapalloa. Kyseessä on erittäin ankara vitsaus.

Tähän vitsaukseen liitetään kommentti, jossa sanotaan Pedon merkin ottaneiden saaneen ansionsa mukaan, koska he ovat vainonneet ja surmanneet uskovia. Niin kuin he vuodattivat verta, he myös joutuvat juomaan verta. Tässä toteutuu Jumalan sanan periaate: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6:7). Ne, jotka ovat surmanneet ja kiduttaneet Jeesuksen omia, joutuvat nyt itse kärsimään rikostensa tähden. Tätä vitsausta ei voi paeta. Ihmisten on juotava Jumalan vihan maljasta.

Tekstissämme kerrotaan myös seuraavaa:

”Sitten kuulin alttarin sanovan: - Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.” (Ilm. 16:7)

Monia on voinut ihmetyttää, miten alttari voi sanoa yhtään mitään. Eihän sen pitäisi olla mikään elävä olento. Täytyy kuitenkin muistaa, että liikumme koko ajan näkyjen maailmassa, jossa kaikki ei toimi samoin kuin arkielämässä. Alttarin puheella on kuitenkin aivan selvä yhtymäkohtansa Ilmestyskirjassa aiemmin kerrottuun:

”Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: ’Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?’ Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä.” (Ilm. 6:9–11)

”Alttarin puhe” on alttarin alla olevien marttyyrien sielujen puhetta. Nyt kolmannen vihan maljan kohdalla on käynyt toteen se, mitä marttyyrit vaativat, ja minkä Jumala lupasi myöhemmin toteuttaa. Nyt ovat saaneet kostonsa ja rangaistuksensa ne, jotka ovat uskovia vainonneet. Siksi alttarin puheessa sanotaan: ”Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.” Jumala on nyt toteuttanut oikean ja vanhurskaan tuomionsa tuomitessaan vainoojat juomaan verta ja kuolemaan janoon.

Neljäs malja vuodatettiin aurinkoon, joka alkoi paahtaa maata ja sen asukkaita kovalla helteellä. Tämä vitsaus on erityisen ankara. Meillä Suomessa ei ole totuttu sellaisiin helteisiin, joita etelän maissa koetaan, mutta ei tarvitse kuin mennä Kravun kääntöpiirille keskikesällä, esimerkiksi Intiaan tai Arabian niemimaalle, niin tietää, mitä on helle. Kun lämpötila on +50 astetta varjossa ja aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta, ulos ei voi mennä. Kuumuus on täysin sietämätöntä. Neljännen maljan kohdalla koettava helle kuitenkin ylittää kaikki aiemmin koetut. On tulossa ihmiskunnan historian kovin ja vaikein helle, jossa ihmisiä kuolee paljon.

Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä, mutta pilkkasivat Jumalaa eivätkä tehneet parannusta ja kääntyneet, vaikka vitsaukset olivat Jumalan vallassa. Tämä on erityisen traagista. Vaikka ihmiset tietävät, että Jumala on vitsausten takana, ja vaikka he kärsivät kovin, he eivät käänny. Näiden ihmisten kohdalla näkyy ajallemme hyvin tyypillinen tapa suhtautua Jumalaan. Jumalalle ei ole alistuttu vaan ajatellaan, että Jumala on olemassa vain meitä varten. Sitten kun elämässämme menee huonosti eikä Jumala vastaa rukouksiimme, hänelle suututaan, häntä vastaan kapinoidaan ja hänelle katkeroidutaan sydämessä. Tällainen on myös vihan ajan ihmisten jumalakuva. Jumala ei ole heille todellisesti Jumala vaan ihmisten palvelija. Seuraukset tästä ajattelusta eivät ole rohkaisevia.

Usein on niin, että Jumala ensin kutsuu ihmistä parannukseen hyvyyden keinoin. Mutta jos ihminen ei tee parannusta, Jumala lähettää kipua ja kärsimystä, jotta ihminen edes silloin kääntyisi, niin ettei tämän tarvitsisi kärsiä iankaikkisesti helvetissä. Tämä on Jumalan rakkautta. Mutta neljännen maljan vitsauksessa ihmiset eivät sittenkään tehneet parannusta ja kääntyneet Jumalan puoleen vaan pilkkasivat Jumalaa. Vaikka he varmasti tiesivät, että vitsaukset ovat Jumalan lähettämiä ja Jumalan vallassa. Jumala voisi ottaa ja varmasti ottaisikin vitsaukset pois, jos ihmiset kääntyisivät, mutta he eivät kääntyneet. Meidänkin on hyvä kysyä itseltämme, käännymmekö me hyvyyden kutsusta vai joutuuko Jumala meitäkin taivuttamaan kärsimysten ja onnettomuuksien kautta, jos edes silloin kääntyisimme.


Viides malja

”Viides enkeli tyhjensi maljansa pedon valtaistuimelle, ja pedon valtakunta pimeni. Ihmiset purivat tuskissaan kielensä verille mutta herjasivat taivaan Jumalaa tuskansa ja haavojensa tähden. He eivät kääntyneet, eivät luopuneet pahoista teoistaan.” (Ilm. 16:10–12)

Viides malja tyhjennettiin Pedon valtaistuimelle, mistä seurasi ensinnäkin pimeys. Pimeys oli myös yksi Egyptin vitsauksista, joilla Jumala löi häntä vastaan kapinoinutta faaraota ja tämän jumalatonta kansaa (2. Moos. 10:21–29). Samoin neljättä torveen puhaltamista seurasi taivaan valon pimentyminen kolmanneksen (Ilm. 8:12).

Ensi kuulemalta voi oudoksuttaa, mikä ihmeen vitsaus pimeys oikein on, mutta jos miettii, mitä pimeys saa aikaan, sillä on moniakin pahoja seurauksia. Ensinnäkin pimeys aiheuttaa niin sanottua kaamosmasennusta. Suomessa ei ole edes Pohjois-Lapissa varsinaista arktista yötä, mutta jos siirtyy 2000 kilometriä pohjoiseen Huippuvuorille, tilanne on toinen. Jokainen, joka on viettänyt talven Huippuvuorilla, on kärsinyt vaikeasta ahdistuksesta. Mutta jos pimeys ei kestä vain talvea vaan sitä jatkuu ympäri vuoden, ihminen menettää takuulla mielenterveytensä. Ihmistä ei ole luotu pimeyteen.

Toiseksi on huomattava, että tekstimme puhuu siitä, että Pedon valtakunta pimeni. Siinä ei sanota, että vain taivaan valot pimenivät, vaan että koko Pedon valtakunta pimeni. Toisin sanoen jäljelle ei jäänyt myöskään keinotekoisia valonlähteitä, ei sähkövaloja eikä edes nuotioita. Pedon valtakunta ei olisi voinut eikä voisi pimentyä, jos keinotekoiset valonlähteet jäisivät ihmisten käyttöön. Tällainen pimeys on totaalinen. Jotain esimakua tästä olemme voineet kokea suurissa sähkökatkoksissa. Täysi pimeys estää matkustamisen, työnteon ja kaiken muun normaalin elämän. Se on hirvittävä vitsaus.

Ihmisiä kohtaa myös suuri tuska, jonkinlainen helvetin esimaku, jonka seurauksena he pureskelevat kielensä verille. Tässä voi olla kyse Jumalan lähettämästä erillisestä tuskasta pimeyden lisäksi, mutta on täysin mahdollista, että pimeydestä on ollut seurauksena mielisairaus, vaikea henkinen tuska. Vaikean mielisairauden aiheuttamassa kovassa tuskassa ihminen voi tehdä mitä vain. Hän voi vahingoittaa itseään tai tehdä jopa itsemurhan.

Tärkeää tässä on kiinnittää huomiota siihen, että ihmiset tuskissaan pilkkasivat Jumalaa eivätkä tehneet parannusta. He eivät kääntyneet Jumalan puoleen eivätkä huutaneet häntä avuksi. Tällaisen tragedian äärellä on hyvä kysyä itseltään: ”Miten on minun laitani? Kääntyisinkö minä, jos vastaavat vitsaukset kohtaisivat minua?”

Egyptin faaraokin aina vitsausten jälkeen nöyrtyi Jumalan edessä ja lupasi päästää israelilaiset erämaahan uhraamaan Jumalalle, mutta heti, kun Jumala tämän jälkeen otti vitsauksen ja kärsimyksen pois, faarao perui lupauksensa, kovetti sydämensä ja palasi taas samaan vanhaan luopumukseen. Näin toimi myös Israelin kansa tuomareiden aikana:

”Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan. He unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita. Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja antoi heidät Kusan-Riseataimin, pohjoisen Mesopotamian kuninkaan, käsiin. He joutuivat olemaan Kusan-Riseataimin vallan alla kahdeksan vuotta. Mutta israelilaiset huusivat avukseen Herraa, ja Herra lähetti heille pelastajaksi Otnielin, Kalebin nuoremman veljen Kenasin pojan, joka vapautti heidät. Hänessä vaikutti Herran henki, ja hän johti tuomarina Israelia.” (Tuom. 3:7–9)

”Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja sen tähden Herra antoi Eglonin, Moabin kuninkaan, nousta Israelia mahtavammaksi. Eglon liittoutui ammonilaisten ja amalekilaisten kanssa, voitti Israelin ja otti haltuunsa Palmukaupungin. Israelilaiset olivat Moabin kuninkaan Eglonin vallan alla kahdeksantoista vuotta. Israelilaiset huusivat Herraa avukseen, ja Herra lähetti heille vapauttajaksi Benjaminin heimoon kuuluvan Ehudin, Geran pojan.” (Tuom. 3:12–15)

Vastaava toistui Tuomareiden aikana useita kertoja. Israelilaiset rikkoivat Jumalaa vastaan ja alkoivat palvella baaleja, jolloin Jumala lähetti heidän kimppuunsa naapurikansoja sortamaan heitä. Tuskassaan he huusivat Herraa avuksi, ja Herra pelasti heidät. Kuitenkin kun tilanne tuli paremmaksi, israelilaiset alkoivat taas tehdä pahaa ja palvella baaleja, jolloin Herra lähetti jälleen sortajan. Taas Israel huusi tuskassaan Herraa, ja Herra pelasti heidät, ja niin edelleen. Tämä kuvio toistui useita kertoja.

Mitä voimme oppia Egyptin faaraosta ja Tuomarien ajan israelilaisista? Tuskassaan he kääntyivät, mutta kun tilanne helpotti, menivät he jälleen mukaan vanhaan pahaan. Teemmekö mekin näin? Unohdammeko mekin entisen tuskamme ja Jumalan avun ja alamme taas elää väärin, vaikka jo kerran olimme tehneet parannuksen?

”Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (1. Kor. 10:11–12)

Kuudes malja

”Kuudes enkeli tyhjensi maljansa suureen Eufratvirtaan. Virran vesi kuivui, ja niin aukeni tie idän kuninkaille. Minä näin, kuinka lohikäärmeen suusta, pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähti kolme saastaista henkeä, jotka olivat sammakon näköisiä. Ne ovat pahoja henkiä, jotka tekevät ihmeitä, ja ne lähtivät kokoamaan maanpiirin kaikki kuninkaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä. ’Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden.’ Henget kokosivat kuninkaat paikkaan, jonka nimi on hepreaksi Harmageddon.” (Ilm. 16:12–16)

Kuudes malja vuodatettiin Eufrat-jokeen Mesopotamiassa, nykyisessä Irakissa. Joki kuivui tarjoten kaikesta päätellen kulkuväylän, jota tulevat myöhemmin käyttämään idän kuninkaat tuodessaan armeijansa Harmageddoniin. Tämä on ymmärrettävää, sillä Kaukasus-vuoristo, Kaspianmeri ja Persianlahti vaativat mitä tahansa suurta armeijaa käyttämään kulkureittinä Irakia, sillä maata pitkin joukkojen kuljettaminen on monta kertaa tehokkaampaa ja nopeampaa kuin merta pitkin. Nyt Eufrat-joki muuttui tieksi, jota pitkin joukot voi kuljettaa paljon helpommin kuin jos kaikkien täytyisi ylittää suuri joki kerrallaan.

Uskon, että Eufratin kuivumisella on tämän lisäksi myös symbolisempi merkitys. Eufrat oli muinaisessa maailmassa idän ja lännen raja. Sen kuivuminen merkitsee rajan poistumista ja maailman tuloa yhdeksi. Antikristuksen valtakunnan globalisaatio merkitsee nimenomaan tätä. Aiemmin etäisyydet ja rajat ovat pitäneet maat erillään. Aikojen lopulla syntyvässä globaalissa valtiossa niin ei enää ole.

Myös kuudes torvi Ilmestyskirjan 9. luvussa liittyi Eufrat-virtaan. Kuudetta torveen puhallusta seurasi neljän Eufratilla sidottuna olleen enkelin vapauttaminen, jotka saivat mukaansa 200 miljoonan sotilaan armeijan (Ilm. 9:13–16). Vastaava armeijoiden vyöry on odotettavissa viimeisinä päivinä kuudennen vihan maljan jälkeen, kun maailman johtajat kokoavat sotavoimansa Harmageddoniin käydäkseen taisteluun Jeesusta vastaan. Heidät on kuitenkin eksytetty. He luulevat voivansa voittaa Jeesuksen, mutta toisin käy.

Joen kuivumisen lisäksi kuudennen maljan vuodattamista seurasi erityinen Saatanan ja pahojen henkien toiminta. Lohikäärmeen, Pedon ja Väärän profeetan suusta lähtee kolme demonihenkeä eksyttämään maailman kuninkaita taistelemaan Jeesusta vastaan tämän tullessa maan päälle. Vitsauksessa on yhtymäkohtansa Egyptin sammakkovitsaukseen (2. Moos. 7:25–8:11).

Saatana on alusta alkaen pyrkinyt Jumalan kaltaiseksi, Jumalaksi Jumalan paikalle. Hän haluaa itselleen sen kunnian, joka kuuluu vain Jumalalle. Hän pyrkii näin ollen myös jäljittelemään Jumalaa. Samalla tavoin kuin Jumala on kolmiyhteinen, Saatana pyrkii olemaan tätä myös. Tämä epäpyhä kolminaisuus näkyy Ilmestyskirjan 16. luvussa: Isää jäljittelee Lohikäärme (Saatana), Jeesusta taas Peto (Antikristus) ja Pyhää Henkeä Väärä profeetta (Epäpyhä henki).

Pedossa Saatana pyrkii inkarnoitumaan ihmiseksi hieman samaan tapaan kuin Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Väärän profeetan toiminnassa Saatana jäljittelee Pyhän Hengen profeetallista toimintaa. Samaan tapaan kuin Pyhä Henki (joka muuten on henkilö, persoona, eikä jokin epämääräinen leijuva henki-pilvi) synnyttää uskon Jeesukseen, pyrkii Väärä profeetta synnyttämään ihmisissä uskon Antikristukseen:

”Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava oli parantunut. Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden. Niillä tunnusteoilla, joita sillä on valta tehdä ensimmäisen pedon nimissä, se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin.” (Ilm. 13:12–14)

Saatanan pyrkimys jäljitellä Jumalaa näkyy myös tässä kohdassa. Peto, Antikristus, pyrkii Kristuksen kaltaisuuteen siinä, että hieman samaan tapaan kuin Jeesus surmattiin mutta virkosi eloon, tulee Petokin olemaan ikään kuin surmattu mutta virkoamaan eloon. Hän toteuttaa myös Saatanan äärimmäistä ja alkuperäistä tavoitetta, pyrkimystä nousta Jumalan yläpuolelle ja tämän paikalle:

”Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:4)

Epäpyhästä kolminaisuudesta – Lohikäärmeen, Pedon ja Väärän profeetan suusta – lähtee kolme saastaista henkeä. Ne ovat ihmeitä tekeviä demoneja, jotka eksyttävät kaikki maailman valtaapitävät taistelemaan Jeesusta vastaan tämän tullessa takaisin maan päälle. Maailman sotavoimat kootaan paikkaan nimeltä Harmageddon, koska henget tietävät Jeesuksen tulevan takaisin niille seuduille.

Sana Harmageddon tarkoittaa Megiddon vuorta tai kukkulaa. Paikkana se viittaa nimenomaan Megiddon laaksoon, laajaan tasankoon Megiddon kukkulan kupeessa. Tämä paikka oli muinaisessa maailmassa suurten valtateiden risteyskohta, jossa käytiin lukuisia taisteluita. Siellä ristesivät Afrikasta Aasiaan kulkeva valtatie ja kauppareitti, niin sanottu filistealaisten tie (2. Moos. 13:17), sekä Euroopasta Arabiaan kulkeva tie. Harmageddon on maailman teiden risteyspaikassa.

Nykyisin tiedämme tarkasti maailman mantereiden sijainnit, joten voimme laskea niistä geometrisen painopisteen, toisin sanoen maailman maiden keskipisteen. Tämä kohta sijaitsee Israelissa, tarkemmin Jerusalemissa. Maailman sotavoimat tullaan kerran kokoamaan tähän ”keskimaahan”.

”Voi Jerusalemia! Minä panin sen kansojen keskukseksi, kaikki muut maat asetin sen ympärille, mutta se nousi minun tahtoani vastaan.” (Hes. 5:5–6)

Tässä kohdin Ilmestyskirjan tekstiä Jeesus puhuu myös. Hän sanoo:

”Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden.” (Ilm. 16:15)

Tämä Jeesuksen puhe keskellä kuudennen vihan maljan vuodatusta voi tuntua ensi alkuun oudolta, mutta se on täysin luonteva juuri tässä kohdassa. Kun maailman sotavoimia kootaan Harmageddoniin, on Jeesuksen tulemus lähellä. Siksi on oltava hereillä ja valvottava. Vaikka tiedämme Ilmestyskirjan perusteella, että viimeisten aikojen vitsaukset eivät kohdistu uskoviin vaan vain niihin, joilla on Pedon merkki, on uskovienkin oltava hereillä. Jeesus puhuu nimittäin aivan vastaavaa evankeliumeissa:

”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (Matt. 24:42–44)

Jeesus vertaa toista tulemistaan varkaan ilmaantumiseen taloon. Samalla tavoin kuin varas yllättää nukkuvan talon asukkaan, yllättää Jeesuksen toinen tuleminen ”housut kintuissa” sen, joka ei valvo hengellisesti eikä pidä huolta vaatteistaan, mikä tarkoittaa syntistä elämää. Tällainen ihminen joutuu kerran julkiseen häpeään ja tuomittavaksi. Mutta varkaan tulo ei yllätä sitä talon asukasta, joka valvoo yöllä varkaan tullessa ja tietää etukäteen tämän tulevan. Samoin ei Jeesuksen toinen tuleminenkaan yllätä sitä, joka valvoo hengellisesti ja seuraa aikojen merkkejä tietäen Jeesuksen tulevan.

Joskus olen kuullut opetettavan, että Jeesuksen toinen tuleminen tulee olemaan yllätys myös uskoville. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, vaikka toki tarkkaa hetkeä ei tiedäkään kukaan muu kuin Jumala (Matt. 24:36). Ne, jotka valvovat hengellisesti ja ovat lukeneet Raamattunsa, tietävät aikojen merkkien edeltävän Jeesuksen toista tulemusta. Vaikka Jeesuksen toisen tulemuksen tarkkaa hetkeä ei tiedetäkään, hän ei silti tule ”minä hetkenä hyvänsä”, vaikka sellaistakin on historian saatossa opetettu, myös Raamatun aikana:

”Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet, ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.” (2. Tess. 2:1–3)

On asioita, joiden on tapahduttava ennen kuin Jeesus tulee takaisin. Tällaisia on mainittu useita Raamatussa, mutta tässä 2. Tessalonikalaiskirjeen kohdassa mainitaan niistä erityisesti kaksi: suuri luopumus ja laittomuuden ihmisen (Pedon) ilmaantuminen. Moni uskoo suuriin lopun ajan herätyksiin, mutta Raamattu ei sellaisia lupaa vaan opettaa suurta lopun ajan luopumusta. Ennen Jeesuksen toista tulemusta uskovat tulevat suurin joukoin luopumaan uskosta, raamatullisesta uskosta. Monia uskoja ja uskontojahan kyllä mahtuu maailmaan, mutta vain Raamatun mukainen usko on oikeaa ja pelastavaa Jeesus-uskoa. Tästä uskosta ihmiset luopuvat ja määrittelevät uskon sisällön toisella tavoin kuin Raamattu. Tällainen valheusko voi kantaa kristinuskon nimeä, mutta se ei ole enää Jumalasta, koska se ei pidä yhtä Jumalan oman sanan ja ilmoituksen kanssa. Se ei myöskään auta ketään viimeisellä tuomiolla.

”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet.” (Tiit. 1:16)

”Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä.” (1. Joh. 2:4–5)

Nämä Tiituskirjeen ja 1. Johanneksen kirjeen tekstit ovat erittäin tärkeitä, varsinkin näinä viimeisinä aikoina. On nimittäin ihmisiä, jotka sanovat tuntevansa Jumalan, jotka sanovat olevansa uskossa, mutta teoillaan, elämäntavoillaan kieltävät hänet. Tällainen on ihminen, joka ottaa kristillisestä uskosta Jumalan armon, rakkauden ja huolenpidon, mutta jättää pois Jumalan käskyt, parannuksen ja tuomion. Tällainen ihminen, vaikka periaatteessa uskookin Jeesukseen, ei ole tosiasiallisesti pelastettu, koska hän elämällään kieltää Jeesuksen. Tämä on Tiituskirjeen vavahduttava opetus.

Totta kai me kaikki olemme syntisiä ihmisiä, jotka voimme pelastua vain armosta. Synti ei lähde meistä irti kilvoittelemalla eikä millään ihmisteolla. Olemme loppuun asti riippuvaisia Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Mutta tästä ei nyt ole kysymys. On kysymys valinnasta sen suhteen, miten ihminen elää. Esimerkiksi rukoileva, Raamattua lukeva ja seurakunnassa käyvä ihminen, joka kuitenkin samaan aikaan elää harjoittaen esiaviollista seksiä tai alkoholin humalajuomista, on henkilö, joka teoillaan kieltää Jeesuksen.

1. Johanneksen kirjeen teksti puhuu myös aivan vastaavaa. Joku voi aivan hyvin sanoa uskovansa Jeesukseen, mutta ei viitsi ottaa niin vakavasti Jumalan käskyjä. Hän on valehtelija, vaikka itse uskoisikin siihen, mitä sanoo. Joku tällainen ihminen voi sanoa perusteeksi väärälle elämälleen, että tärkeintähän uskossa on rakkaus. Hän uskoo Jeesukseen ja pitäytyy rakkauteen. Mutta 1. Johanneksen kirjeen teksti nimenomaisesti sanoo, ettei se todellisesti rakasta, joka ei välitä noudattaa Jumalan sanaa, vaan se rakastaa, joka ottaa Raamatun todesta ja myös elää sen mukaan.

”Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani.” (Joh. 14:24)

Kuudennen maljan kohdalla kuulemamme Jeesuksen sanat valvomisesta liittyvät nimenomaisesti tähän. Valvominen on elämäntavastaan huolen pitämistä, sitä että noudattaa Raamatun sanaa ja ojentaa elämänsä sen mukaisesti. Piittaamattomuus Raamatun sanasta tai sen selittely pois kulttuurisidonnaisina ihmismielipiteinä on merkki siitä, että ihminen ei rakasta Jumalaa eikä ole pelastettu, vaikka kuinka sanoisi olevansa uskossa ja olevansa rakkauden asialla.


Seitsemäs malja

”Seitsemäs enkeli tyhjensi maljansa ilmaan. Silloin kuului temppelin valtaistuimelta mahtava ääni, joka sanoi: ’Hetki on tullut.’ Salamat leimusivat, ukkonen jylisi, ja tuli ankara maanjäristys, niin ankara järistys, ettei sellaista ole ollut koko sinä aikana, jonka ihminen on ollut maan päällä. Suuri kaupunki hajosi kolmeen osaan, ja joka maassa kaupungit sortuivat. Jumala ei ollut unohtanut suurta Babylonia, vaan se joutui juomaan täyden maljan hänen vihansa ja vimmansa viiniä. Kaikki saaret katosivat, eikä vuoria näkynyt enää. Isoja, järkälemäisiä rakeita satoi taivaalta ihmisten päälle, ja ihmiset herjasivat Jumalaa tämän raevitsauksen tähden, sillä vitsaus oli tavattoman ankara.” (Ilm. 16:17–21)

Seitsemäs enkeli vuodattaa viimeisen Jumalan vihan maljan ilmaan. Koska kaikki hengittävät ilmaa, maljan tyhjentäminen ilmaan kuvaa sitä, että Jumalan viha vuotaa kaikkiin ihmisiin. Sitä ei pääse pakoon. Valtaistuimelta kuuluu myös mahtava ääni, Jumalan itsensä ääni. Hän sanoo: ”Hetki on tullut.” Aivan vastaavalla tavalla ennen seitsemättä sinettiä enkeli julisti: ”Aika on lopussa.” (Ilm. 10:6), ja seitsemännen torven kohdalla julistettiin: ”Nyt on sinun vihasi hetki.” (Ilm. 11:18).

Seitsemäs sinetti, seitsemäs torvi ja seitsemäs malja merkitsevät kaikki historian päätepistettä. Jumalan aika on täyttynyt. Nyt on tullut hänen aikansa ottaa maailman hallinta konkreettisesti maan päällä ja surmata vihollisensa. Nyt Jeesus tulee takaisin suuressa voimassa ja kukistaa pahan vallan. Sekä sinetit, torvet että maljat päättyvät Jeesuksen tuloon.

Seitsemännen maljan vitsaus ja tuomio laitetaan kuitenkin täytäntöön ennen tätä. Siitä seuraa ensinnäkin myrskyjä ja maailmanhistorian suurin maanjäristys, jonka seurauksena kaupungit kaikkialla maailmassa sortuvat. Erityisesti Jumalan vihan kohteena on ”se suuri kaupunki”, Babylon, Antikristuksen valtakunnan keskus ja pääkaupunki. Suuressa luonnonmullistuksessa käy jopa niin, että kaikki saaret uppoavat mereen ja vuoret murentuvat maan tasalle. Maanpiiri näyttää tuolloin hyvin erilaiselta kuin nykyisin.

Toiseksi ihmisten niskaan sataa suuria järkälemäisiä rakeita. Vanha käännös kääntää tarkasti ja ilmaisee rakeiden painon, joka on talentti eli 25–50 kiloa. Jumala sanoo Vanhassa testamentissa, että hän on säästänyt rakeiden varastot ”ahdistuksen aikaa varten” (Job 38:22–23). Olen täysin vakuuttunut, että tässä Jobin kirjan kohdassa on kyseessä profetia, joka viittaa suoraan maailmanhistorian viimeiseen vaikeaan aikaan, ahdistuksen aikaan Antikristuksen hallitessa maailmaa. Rakeet olivat myös yksi Egyptin vitsauksista, joilla Jumala löi faaraota ja tämän jumalatonta kansaa (2. Moos. 9:13–35).

Suomalaiselle lukijalle voi ensilukemalta tulla mieleen, että mikä ihmeen vitsaus rakeet oikein ovat, koska Suomessa harvoin sataa hernettä suurempia rakeita, jotka painavat korkeintaan joitakin grammoja. Mutta siellä, missä on satanut oikeasti suuria rakeita, tiedetään ja tunnetaan, että kyseessä on hirvittävä asia. Jo puolen kilon painoiset rakeet surmaavat ihmisen yhdestä iskusta ja useiden kilojen painoiset rakeet tuhoavat rakennuksia.

Antikristuksen valtakunnan lopulla maailmanhistorian suurimmat rakeet satavat Jumalan varastoista ihmisten päälle. ”Vitsaus oli tavattoman ankara.” (Ilm. 16:21). Mutta senkään jälkeen ihmiset eivät tehneet parannusta vaan pilkkasivat Jumalaa. Tämä lienee viimeinen hetki, jolloin ihmisten on vielä mahdollista kääntyä. Tämän jälkeen ei ole enää muuta kuin tuomiota ja tuhoa, Jeesus tulee takaisin ja seuraa viimeinen tuomio.


=> Edelliseen lukuun => Sisällysluetteloon => Seuraavaan lukuun